keskiviikko 2. elokuuta 2017

Ortoreksian partaalla ja vielä siitäkin yli

Tein taas ehkä päivän pahimman mokkeron. Menin tavaamaan keskustelupalstoja. Parissa otin osaakin jaarituksiin. Saaden varmaan osan porukasta pois tolaltaan. Samoin kuin itsenikin. Epäillyttävästi on enenevässä määrin alkanut tuntua siltä, että ihmisiltä on kadonnut tykkänään ote oman elämänsä reunasta. Ja nyt pudotaan sitten kovaa ja korkealta. Sekä sotketaan pää salaliittoteorioilla. Kun tässä reilun kymmenen vuoden aikana on todennut tehneensä kaikki mahdolliset virheet asian eli laihduttamisen tiimoilta, olenkin päättänyt pitää ns. vapaavuoden tai miten sen nyt muotoilisi, sapatin, tästä sapuskoinnistani.

Keskusteluja selatessani huomasin ärtyväni JUURI NIISTÄ asioista, joita olen itsekin kysellyt. Ja juuri niistä virheistä, joita itsekin olen tehnyt. Liikaa yrittäminen ei kuulkaa toimi millään elämänsaralla. Oli sitten kyse -noh- aivan mistä tahansa. Vaikka marjanpoiminnasta. Harrastamisesta verenmaku suussa. Pitää nääs olla täydellinen! Kaikki onnistuu! Ei hätää. Mutta aivan pihalla ihan perusasioista.

Sikälimikäli tahtoo tulla hyväksi, pitää epäonnistua riittävästi. Sama tahti on askelten myös ruokarintamalla. Somessa saat kylmän ryöpyn niskaasi välittömästi, kun olet jonkun porukan ylläpidon kanssa eri mieltä. Tai puhut niiden mielestä ikävään sävyyn. Kun vain heidän edustamansa mielipiteet ovat ainoita ja oikeita. Entäs sitten?

Mitä omaan paksuuteeni tulee, on kokonumero vaihtunut viimeinkin D58:sta D48:n. Paksuin kohtani on keskivartalossa. Metabolinen oireyhtymä. Jees. Tässä kun on vuositolkkuja kivistä VHH-polkua kompuroinut, niin samaa tulen piakkoin jatkamaan. Alkaa terveystieto olla hallussa. Ihan mitä tahansa ei enää uskalla tehdä, kun nakkisämpylästäkin saa sokurit riehaantumaan reippaasti yli 12 yksikköä. Eli nakit silmille ilman sämpylöitä.

Rasvan määrästä ja laadusta kiistoja syntyy leimahtamalla. Ihmekös tuo, kun vuosikymmeniä on tolkutettu, että rasva tappaa, tukkii suonet ja tekee elämästä yhtä helvettiä. Ei pie sittennii yhtää paekkaansa. Ennemmin rapsaisee voita pannulle, kuin paskankäryistä akselirasvaa joka vähänkin kuumemmassa alkaa palaa, muuttuu pahanhajuisemmaksi ja pahimmassa tapauksessa roihahtaa liekkeihin.

Niinpä:

Pannulla paistettuja sekavihanneksia

Purjo pätkinä, myös vihreät osat
Nippu vihreää parsaa (jos saatavilla)
pieniä tomaatteja
pari chilipalkoa
keltaista paprikaa palasina
kesäkurpitsaa

Kaikkia näitä maun mukaan ja omat lisäykset sallittu

Pannulle VOITA ja kookosöljyä.

Paistetaan kaikki erikseen, että kypsyysaste olisi sama.
Sekoitetaan ja päälle ripsautellaan tuoreita yrttejä, lisätään voita, jos
sitä ei ole tarpeeksi. Iäntä kohen.
Lähetä kommentti