sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Suoltaja, suolta ja suolta.

Tuossa otsikossa on kolme asiaa. Tai paikka, henkilö ja ruhonosa. Juusii? Tykkään tästä kotomaamme äidinkielestä niin hirvittävästi, että runnon sitä joka kerran kirjoittaessani. Tai ainakin hyvin usein!

Tässä kotona kökkiessäni, olen vahvasti, tai yhä vahvemmin ollut aistivinani eräänlaisen käänteen ravitsemuskeskustelussa. Mitä edellinenkin postaukseni käsitteli. Ei siis ollenkaan hassumpi asia. Hiilihydraattikeskustelu on hiihtonsa hiihdellyt, edelleen on jotain pientä ilmassa, mutta ei niin älyttömiä älyttömyyksiä kuin vielä vuosi sitten. Silloin keuhkosivat "valtakunnan vaikuttajat" ja me matoset vuorotahtia. Välillä hiilihydraattien vähentäminen oli itsestään saatanasta ja välillä se hyväksyttiin ihan melkein mukisematta. Oma kultaisen keskikalja...keskitien etsiskelyni jatkuu edelleen.

Kieltäydyttyäni laihdutusleikkauksesta ilmeni, että ystävälleni oli sellainen tehty. Itselläni on niin hirvittävä fobia leikkauksia kohtaan, että päätin ryhtyä vastustamaan aikeita. Ehkä siinä olisi saanut tuloksia nopeammin, kuin pään sisikunnan kanssa painimisella, mutta haluaisin herätäkin nukutuksesta ilman lievää väkivaltaa. Nimimerkki oli posket punaisena pari päivää viimeisen isomman leikkuun jäljiltä. Toisekseen en käsitä, miten minä sen prosessin enää hallitsisin? Että alkaisin rysäkepiksi tai siis laihaksi ihmiseksi. Kun en koskaan ole laiha ollut, ei minulla ole minkäänlaisia mielikuvia, miten olisin laiha. Tai edes hoikka. Olen ollut lähes koko aikuisikäni lihava. No, milloin enemmän milloin vähemmän. Itse olen kyllä hyväksynyt lihavuuteni, mutta ympäristö on pitänyt sitä haittana. Onkohan se sitten ympäristöhaitta?

Tänään, kevään ensimmäisen KUNNOLLISEN kevätpäivän kunniaksi grillaan. En vielä ole päättänyt, että grillaanko pihalla vai sisällä. Kaasugrillimme olisi ainoa mahdollinen grillausväline, libressemallinen pikkugrilli, jolla saa kyllä hauskasti poltettua kaiken, jos niikseen tulee. Oikea hiiligrilli on vielä sen verran hankalasti hangen keskellä, etten sinne mene mutaan litsimään. Hento jääkuori muuttuu nopsasti mutalätäköksi jos kokoiseni norsunpoikanen menee sinne tallomaan. Heitä kolikolla, että Lucifer vai AEG, jonne nuo porsaankappaleet lykkään. On muuten ihan naurettava keksintö: pihvifilee. Siihen ei tarvita kuin vähän mielikuvitusta, että osaa itsekin halkaista ulkofileen kahtia. Ostin, kun oli halvennuksessa... Mulle ainakin uunijohanneksia ja hiilarisietoiselle avioliiton kautta saadulle lisäosalle pottuja. Eli katon, mihin mikäkin mahtuu!

 Ja Pöperöproffalle onnittelut ekasta vuodesta!
Lähetä kommentti