keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Seinillekiipeilyn juhlaviikot

Tässä on taas aikaa kulunut, samoin housunpersietä että sukkasiineja. Eipä ole vuosiin ollut tälläistä marrasvitutusta kuin tänävuonna. Johtunee sitten mistä hyvänsä, mutta tämä peli ei vetele kovin pitkään. Edes ruokasessiot eivät ole piristäneet muotoani saati mieltä. Vaikka olen ottanut osaa kaikensaatanan haasteiisiin ja muihin kisailuihin, niin ei. Ei vaan tunnu järkevältä tämä. Ehkä poden totista vauvakuumetta. Ähä! Älkääpä nyt riemastuko, kyse ei ole kaksijalkaisen sinappikoneen maailmaansaattamisesta, kun tässä iässä kuivaharjoittelu on jo paaaljon mukavampaa, kuin totiset toimet siemenen idättämiseksi. Juu sii. Kyllä kyse on nelijalkaisesta, suuresta ja karvaisesta ja mikä ettei, myös vahtivasta koirasta. Alkavat herrat vanhat herrat olla vanhoja. Mutta tuo on minun henkilökohtainen ongelmani, eikä kuulu muille. Noh, ehkä kuitenkin avioliiton kautta saadulle lisäosalleni. Toisaalta, se on kyllä hänen syytään, koko juttu!

Mitä eväiden kanssa sähläämiseen tulee, niin kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja. Nyt ovat olleet käsittelyssä punajuuri, lanttu ja palsternakka. Porkkanan, mustajuuren, värikkäämpien punajuurten eli raita- ja keltajuuren sekä eksoottisempien juuresten haastelua odotellessa. Tosin nauris on vissiin niputettu jo lantun kanssa samaan kasaan, vaikka maku on molemmissa varsin erisorttinen. Pieniä naurisnappuloita tulee kesällä käärittyä folioon ja grillattua. Voin kanssa kivaa pientä pureskeltavaa. Tietysti pahasti hiilihydraatteja peljästyneet karttelevat myös juureksia, kun niissä on enempi hiilareita kuin maanpäällisissä. Epäilen silti. Asian voi aina jostakin tarkistella, viime kädessä Finelistä. Siellä ne kaikki tiedot on.

Tänään, kun olen suuren osan päivästä liikkeessä, ajattelin tehdä majoneesivahvisteisia tomaatteja. Tomaatti on eräs niistä vihanneksista, joilla saan vatsan toimimaan kiitettävällä nopeudella. Ei mene ripaskaksi, muttei paljon puutukaan. Jostakin syystä. Noh, vaikka siis tomaatti onkin varsin vetelä vihannekseksi, niin ajattelin kuitenkin tehdä pilkettä kasasta ko. tavaraa, samoin yhdestä tuoreesta kurkunpätkästä sekä suola- eikun hapankurkuista. Yksi sellainen sekaan. Ja rutkasti majoneesia. Smetanakin käy oikein mainiosti. Sekoitetaan, ei ravisteta. Silputaan hiukkasen sipulia tai ruohosipulia mausteeksi, rohkeat silppuavat myös valkosipulia. Maustetaan tervehdyttävillä yrteillä, kuten salvialla ja timjamilla. Sekoitetaan uudelleen. Syödään hyvällä halulla!

Voista on voivoteltu jälleen. Missä ovat voivuoret silloin, kun niitä tarvitaan? Olisin kovin ilahtunut, jos voita ei roudattaisi rekkakuormittain naapuriin, vaan saisimme täällä nauttia maitorasvan ihanuudesta. Ettei tarvitse sitä alkaa ihan itse värkkäämään. Toiset käyttävät hapatteen creme fraichea tai piimää. Minä käytän smetanaa. Eli purkki smetanaa sekoitetaan litraan-kahteen kuohukermaa. Annetaan seistä ensin muutama tunti happanemassa keittiön työpöydällä, säilytetään yön yli viileässä, tai muutama tuntikin riittää viilentämään seoksen. Ota hetkeksi pöydälle asettumaan. Muista ropsauttaa suolaa sekaan. Otetaan normaali lankavatkain ja vatkataan, kunnes menee "raejuustoksi". Sen jälkeen vatkaamista jatketaan puukauhalla, jos tarvis vaatii, tai siltä tuntuu. Nostellaan siivilään, johon on laitettu harsokangas, annetaan heran eli kirnupiimän valua pois. Otetaan hera eli kirnupiimä talteen, siitä saa oivallista juurta moneenkin asiaan! Sen voi myös hulauttaa huuleensa ihan sinällään. Huuhdellaan voirakeita, että saadaan loppukin piimästä pois. Otetaan puukauha uudelleen kauniiseen käteen, ja vaivataan suolatut voirakeet paketiksi, eli voiksi. Niin kauan, että kaikki vesi erottuu pois. Muotoillaan mielen mukaiseksi köntiksi. Laitetaan jääkaappiin säilymään, noh, niin kauaksi, kuin siitä piisaa! HUOM. Tässä voi käyttää myös hapatettua kermaa, eli sitä purkkiin juuttuvaa, ylipäiväistä töhnää, mitä pakkaa jäämään pileitten jälkeen jääkaapin perille.

Olen kurkkuani myöten täynnä sanaa "Karppaus". Alan ilmoittaa, että olen kalalle niin allerginen, etten voi olla karppaaja. Menee yöunet. Mutta jos joku kysyy, niin tiedoksi, että kasviksien syönti on lisääntynyt huimasti, eikä lihan. Saan närästystä paistetusta pekonista ja kananmunista, joten aamupalani EI ole pekoni-muna -aamupala, eikä se sisällä prinssinakkejakaan. Eikä leipää. Mutta munakokkelia saattaa sisältää. Sekä herajauheesta veivatun aamujuoman, 2dl. Noin.
Tänään pistelen iäntäkohen vähän tukevamman aamusapuskan, sillä pitää pärjätä kuutisen tuntia. Ja hyvin onnistuu! Mainittu majoneesisalaatti, pari siivua uunissa paistettua porsasta pannulla voissa pyöräytettynä sekä kahden munan munakokkeli, joka hyytyy par'aikaa miedolla uuninlämmöllä. Eräs parhaita tapoja saada keittiöstä lämmin, sillä puuhellanlettas on vielä irrallaan olohuoneessa. Sähköpiuhoja pitää siirtää toiselle puolen ovea ja kaappi pudottaa seinästä, ennen hellanlettaksen saamista äksönpaikalle. Siinä on jatkossa hieno tehdä nämä aamupalat. Eikä tarvita sähköä! Taas säästyy selvää rahaa.

Toisaalta tykkään näistä varhaisista aamuhetkistä, vaikken mikään aamuvirkku olekaan. Tässä on sen verran mukavaa rauhassa naputella mitä sylki suuhun tuo, ettei loppujen lopuksi oikein viitsisikään könytä takaisin vuoteeseen. Hörppiä kahvia tai teetä, yleensä niin, että kuppi kahvia ja pari teetä. Vihreää, vähän yrttiteetä joukossa ja ripsaus steviaa. Stevia! Se on nyt kaikkien huulilla! Olin kovin pettynyt, kun luin Hartwallin lehdistötiedotteesta, että hedelmäsokeri näyttelee osaa näissä uusissa steviamakeutetuissa limpsoissa. Sen könzän olisin tahtonut pitää kaukana poissa. Sen hedelmäsokerin. Että pidättäydyn edelleen vissyvedessä. Jos jotain kuplilla varustettua tahdon sisikuntaani kaataa. Tai Samarin ajaa saman asian...ja sitä pitää niellä, jos on pistellyt pekonimuna -aamupalan. Köh.

Jaha, olen taas teidän kiusaksenne jaaritellut joutavia ja joudan tästä tuonne kyökkiin köykkimään. Tomaattisalaattiin taidan veistellä vielä chiliä, sillä päivä on hieman kolea. Lämmittää kivasti. Termariin laitan annoksen teetä ja sekaan mainittua chiliä sekä inkivääriä plus tuoretta salviaa ja timjamia. Pysyn lämpimänä tuolla ulkotiloissa. On niin mukavaa heittäytyä pienessä hiessä kottikärryihin istumaan, avata termari ja hörppiä ylähuulen kärväyttäen kuumaa teetä. Sitten vaan odotellaan, että naapuri tms. sattuu hollille, kun en kuitenkaan pääse siitä saatanan kottarista ylös omin voimin. Paitsi, jos kaadan koko hökötyksen. Siinä vaan tuppaa aina johonkin tulemaan parit mustelmat. Noh, hittoako minä tässä enää pölötän! Hesari ja aamupala odottavat.
Lähetä kommentti