tiistai 11. elokuuta 2009

Pikaiset, nopeat, vikkelät.

Vaivaan tässä päätäni pikaruoalla. Kun välillä laiskottaa ja ei huvita vaan seistä hellan ja nyrkin välissä. Hihi, tai siis vääntää kyökissä suuhunpantavaa.

Pakastin on oiva apu. Sinne kun laittelee ”pahan päivän varalle” pikku eriä kaikenlaisia esim. ryöpättyjä vihanneksia, sieniä, lihaa joko esikäsittelyllä tai ilman, kalaa ja valmista pöperöä. Hyvä on myöhemmin ottaa sieltä. Minussa kun on hamsterin vikaa, niin pakastin tuppaa olemaan täynnään kaikenlaisia sörsseleitä.

Jos omaa pakastinta ei ole, niin siitä yli, missä aita on jo maassa. Kauppojen pakkasista löytää hauskoja juttuja, kasviksista alkaen. Siellä vaanii myös lihaa ja kalaa. Ja sellaisissakin muodoissa, ettei niihin ole lisätty mitään ns. ylimääräsiä ainesosia. Siis pintapaistettuna ja silleen. Samoin lihatiski kannattaa kontata eestaas. Kalatiskistä puhumattakaan, jos sellainen puljusta löytyy. Valmiiksi pikku annoksiin pakattu silakka yms. haisee jo avattaessa sen verran pahalle, että sitä ei viitsi ostaa! Samoin muovipussitettu broilerlohi, joka on siis niin ”terveen” punaposkista, että hittovie…! Köh. Yök.

Säilykeosastolta löytää myös vikkeliä suuhunpantavia. Ellei sitten ole hommannut elinikäistä kammoa mm. purkkiparsaan. Josta voi virittää mainion sopan! Sieltä löytyy vihannessäilykkeitäkin ilman näitä pakollisia lisättyjä sokereita.

Vihannesosastolla tulee sitten riehuttua Tasmanian tuholaisen lailla. Mukaan tarttuu usein kesäkurpitsaa, sillä se on ympäri vuoden halpaa. Sekä tietysti kauden tuotteita.

Kyllä kelpaa!

Pääni hajoaa, ja täytyy yrittää keskittyä siihen, mistä saan ne vähät hynäni, joilla tuolla kauppapuodissa seikkailen.

Palaan tähän vielä myöhemmin.
Lähetä kommentti