maanantai 24. elokuuta 2009

Hiilihydraattipitoinen viikonloppu, örp.

Jihuu! Ollaan vaan ja sikaillaan, ei mennä nukkumaan, lautasella hiilaria ja makkaraa!
Laulaa loilotetaan Kirkan äänellä, omatunto tahtia kolkuttaen.

Niin, siis, kun edellisessä postissani heittelin näitä pikaohjeita, kuinka pääsee hetkessä ylikuntoon, niin pitihän sitä mähkäistä armoton määrä hiilaria, ettei totuus pääsisi unohtumaan.
Perjantaina räimäisin huuleen ranskalaiset perunat ja uunimakkaraa. Kyytipojaksi pari oltta. Normaalisti olisin tyytynyt siihen uunimakkaraan. Lauantai menikin herkkujen huumassa ja illalla nautiskelimme vielä tilkan viiniä. Sunnuntaina komea mahalasku hirvittävän pizzan kera ja vielä pari meetwurstilla päällystettyä voikkaria päälle. Ihan kuin ennen vanhaan.

Yöllä heräsinkin, siis kaikkina kolmena yönä, järjettömiin ilmavaivoihin…peitto olisi ollut hyvä naulata sängynreunaan kiinni. Olo on tämän mässäysviikolopun jälkeen todellakin tokkurainen ja vatsassa kiertää, pöhöttää ja väsyttää. Ihan kuin olisi kestokankkunen. Köh. Minä tiedän kyllä senkin, mitä on olla kankkusessa. Nykyisellä ruokavaliolla kankkuset vaan pahenee. Ehkä kuitenkin iälläkin on osuutta asiaan.

Näyttää siltä, että täytyy joka toinen kuukausi muistuttaa itseään, että millaisen olotilan sitä loihtii hetkessä ylenpalttisesti hiilareita mässätessään. Miten hemmetissä sitä on selvinnyt hengissä tällaisella ruokavaliolla!??

Tänään on salaattipäivä, vedän siis raakaraasteita ja salaattia, samoin huomenissa. Että saa itsensä tasapainoon. Keskiviikkona varmaan jo uskaltaa laittaa muutakin kuin raakoja vihanneksia monttuunsa. Ehkä jopa keitettynä…!

Jatkan aiheesta jossain vaiheessa koulutusta. J
Lähetä kommentti