perjantai 24. tammikuuta 2014

Varpaillaan seisovan ruokakolmio ja etuajo-oikeutettu lautasmalli.

(Toim. huom. Elekää helevetissä nouattako näitä meikäläisen elämäntapoja! Suatatte vahingossa jopa nauttija elämästänne! Oun jo ylj 50v. enkä ole vielä kuollu. Mutten toivo kovin pitkää vanhainkoti-ikääkään. Sannouvun irti kaekesta vastuusta, tämä on miun mieljpitteenj ja suan sen julukasta iha itte)

Nyt ne tulivat eilen julki. Suositukset. Siis Suomalainen ruokaDIREKTIIVI. Suomessa kun sanotaan suositus niin tarkoitetaan jyrkkää lainomaista määräystä, jota kaikkien mahtikäskyllä pitää noudattaa sillä siunaamalla hetkellä, jolla se SUOSITUS julkistetaan. Minulla kun on runsaasti päässä vikaa, niin minä käsitän suosituksen niin, että se on ohje, muttei mitenkään pakota tekemään asiota sen mukaan, mitä suositellaan tehtäväksi. Paitsi tietysti jos on kyse todellisesta hengenmenon vaarasta: Älä työnnä rautanauloja sähköpistokkeeseen on jo sen luokan ohje, jota kannattaa noudattaa...!

Siis suomeksi sanottuna, eilen julkistettu suositus tai lähinnä sen jälkeinen kommentointi on saanut minut räknäilemään kaikenlaista. Kuten esimerkiksi sellaista väitettä, että italialainen leipä on suolattomampaa. Ok. Olkoon, mutta toisaalta, siellä tehdään aika tavalla valkoista leipää. Siihen kyllä laitetaan voita tai öljyä tai pestoa päälle. Juu. Ja kaikki kaksi mainittua, pesto ja voi, ovat suolaisia tuotteita. Ja jos sitä öljyä käytetäänkin, käytetään myös suolaa. Suomalaisen ruisleivän sisuksista jos vielä otetaan vähänkään suolaa pois, niin se joudutaan kyllä korvaamaan jollakin apuaineella, kun rakenne kärsii ihan kivasti! Hienoo! Ja nytkin kun voimakassuolaiset tuotteet maistuvat lähinnä sinne-päin-suolaisilta, niin votsie.. ja paljonko on 5g suolaa? Teelusikallinen. Sen verran, että kun vedät kunnon hikitreenin, niin putoat polvillesi, suolan puutteesta. En siis kannata kovin ärjyä suolaamistakaan, mutten taivu näin älyttömään rajaankaan.

Älkääs ny! Löysin minä hyvääkin siitä ruokakolmiosta. Sen, että se perustuu kasviksille ja hedelmille, minun tapauksessani kasviksille! Leivät ja viljatuotteet, siis sen seuraavan laatikon laittaisin kyllä Sattumien kanssa samaan laatikkoon. Eilen olisin vielä laittanut sen siihen Sattumien alle. Kasviöljyt ja margariinit paiskaisin justiin akkunasta. Ja tankinpesuvedet, kumijuustot ja muut ällötykset. Voita, kermaa ja punaista maitoa. Ja Lihas-kala -laatikon kanssa vaihtamaan paikkaa. Mutta mitämaks! Virkkasin itse oman, kähvellettyyn pohjaan. Tosin en rukannut paikkoja uudelleen vaan tekstasin sekavasti.



Edelleenkin lautasmalleista mieluisin on se vuoden 1998 malli, ruokajuomana vesi, ei leipää, kuumille kasviksille voita. Uusi lautasmalli alkaa lähestyä, mutta edelleen: ruokajuomana vesi. Ei leipää. Voita kasviksille, siis kuumille. En oikeastaan käsitä, miksi näistä ruoka-asioista pitää kättä vääntää tämän tuosta!! Varmaan siksi, että olemme niin etuoikeutettuja, että meillä on otsaa määräillä ihmisten perusasioihin kuuluvista jutuista oikein saatanan tavalla. Kielletty, kielletympi, terveellinen ruoka? Näikö tämä nyt menee? Että olet suuri syntinen, jos syöt mineraalipitoista, puhdistamatonta suolaa? Etkä käsiteltyä ja jodioitua teolliosuussuolaa?? Olet hetkessä hengetön, sillä rasva ja voi tappaa talossa ja puutarhassa! Syö mielummin kemikaalikuormitettua margariinia! Jesh! Sillähän ne suolet saa kivasti päällystettyä. Läpipasko. Että jotta! Mukana myös maku! YÄK! Mitään rasvaa ei tod. tarvitse syödä lusikalla eikä öljyä juoda pullosta. Mutta kohtuullisesti noudatettuna näillä uusilla ravitsemussuosituksilla ehkä saattaa jäädä jopa henkiin. Varmastikin. Ehkä. Tosin elämän vääjäämätön lopputulema on se, että hengitys lakkaa. Sydän ei lyö. Kello lyö. Eikä käsi nouse, nousee sauhu krematoriosta. Mutta syömättä se tapahtuu monesti kovin paljon nopeammin.

Alan olla jo aika tukkaa myöten täynnä tätä eipäsjuupastelua ja kissinhännänvetoa (eläinrääkkäys mainittu!) että lopetan täältä tähän. Viipaloin eilen keittämääni naudan (käytännössä vasikan! NAM!) kieltä kuumille kasviksille, täytän lasini kylmällä porakaivovedellä (aishatana, siinä voi olla raaaaadonia!!raatoja siinä kyllä oli muutama vuosi sitten kun kaivo pestiin) ja syvennyn siihen, että laitanko kasviksille voita vai ruuttaanko majoneesia siihen myös. Jos taivun majoneesiin, se tietää myös tomaattiviipaleita. Lykopeeniä. Kaitpa sitä tulee kantaa otettua, vaikken ole mikään suutari. Meinaan jatkossakin näihin ruokakäminöihin.








Lähetä kommentti