tiistai 19. lokakuuta 2010

Toppapomppa pomppaa kaapista eikä kukaan tee mitään.

Olen tätä paasannut ennenkin, mutta kerta kielon päällä varmistaa raskaan aasinsiltani romahtamisen täysin raunioiksi. Rakennusvirheistä joutuu maksamaan, kukin ansionsa mukaan. Toiset vielä raskaimman päälle.

Täällä olen mekastanut liikkumisesta, liikkumattomuudesta, sohvaperunoiden viljelystä, syömisestä, syömättä jättämisestä ja paljon muusta. Olen myös viilannut itseäni linssiin ja jouduin hommaamaan uudet klasit. Kahdet yksien hinnalla. Olenhan ihminen, joka pitää yksinkertaisista asioista.

Jälleen ajattelin loihe lausumaan, että idätän kyytä povellani, koska valmiseineen sulatus maarussani on hidastunut rutkasti. Huomasin sen, kun ruoantekoruokana käytin salaatin sijasta lenkkimakkaraa. Joka taas puolestaan on tunnettu suomalainen kasvisruoka. Lihaa siihen saa taiottua, jos laittaa makkaranpätkän keittokirjan sivun päälle passiin. Vallan irstaasti virnistellen lorottelin sokerilla höystettyä sinappiakin siihen ja vietin melko hyvän tovin lievässä nousuhumalatilassa. Sokerihumalassa. Tyrkyllä olisi ollut luomulihaa, mutta kun niin teki mieli...!

NIIN TEKI MIELI?! Liha on heikko ja lenkkimakkara vielä heikompi. Toisaalta onni onnettomuudessa oli, että sen noin kuuden sentin lenkinpätkän sijaan olisin voinut ahmottaa kaapista 150g suklaata ja paketin joulupipareita ja kaneliässiä. Meni siinä sinappiakin. Huuljpielestä piätellen.

Korjausliikkeen jälkeen tartuin veitseen katkaistakseni kierteen lopullisella sivalluksella, muttei minussa ollut miestä moiseen. Tyydyin lenkin sijasta pilkkomaan tomaattia ja teroittamaan lähes kaikki veitset. Lievä sijaistoiminta ruoan parissa auttoi kummasti. Tomaatinviipaleen kituseen änkeäminen kun ei ihan samanlaisia vatsanväänteitä aiheuta kuin tuo lenkki sokerilisineen, eikun sinappeineen. Mutta se, mikä minua edelleen arvelluttaa on tämä lenkkimakkaran auvoisa, mitäänsanomaton ja mauton koostumus ja suutuntuma. Siinä ei juurikaan ole makua eikä vastusta. Jotenkin tulee vaahtokarkki mieleen. Pätkä lenkkiä tikunnokassa nuotiolla on elävässä elämässä samanlainen kuin Tenavissa vaahtokarkki.

Ulkona luonto valmistautuu talventuloon riisuuntumalla ja me immeiset lykimme automobiilin lämppärilaitteita lujemmalle. Huurulle kyytiä ja huru-ukolle. Lämmitin mölyää kuin vihainen sonni. Kotona käännellään pattereita täysille. Meillä ei ihan vielä olla moiseen ryhdytty. Käytämme hyväksi hukkalämpöä. Hella, takka, koirat, pakastimet ja jääkaappi saavat lamppujen ja oman liike-energiamme myötä lämmittää mökkiä vielä toisenkin tovin. Vaatetta vaan päälle, ja paksumpaa peittoa punkkaan. Ja vähän likemmäksi, kunnes jompi kumpi likipiti putoaa sängystä. Sänkyyn nostetaan myös pari koiraa. Tosin senkin takia sitä joutuu ährääntymään sängyn laidasta toiseen, kun toisella laidalla hornaa pari piskiä jalat pystyssä. Ja potkii meitä kauemmaksi sängyn toiseen laitaan.

Näin syssyllä tekee mieli aina jotain tuhdimpaa evästä, joten rekkalehin pakastimen uumenista tykötarpeita. Valmiiksi keitettyä keittolihaa vajaan puoli kiloa ja vihanneksia ja topallisen sieniä. Niistä virkkailikin jo oivan eväksen ehtoota varten, sen lenkkimakkaraepisodin säestyksellä. Eikä tarvitse vielä sitä toppapomppaa sovitella ylleen. Ulkona kun hyvän tovin reuhuaa puupinossa, ajaa klapeja kottikärryillä paikasta a paikkaan b, niin syke hieman nousee ja saa kevyesti hikeäkin pintaan. Siinä voi huoleti vaikka lisätä kermaa pataan. Tai pari noppaa voita. Ei sitä koko paketillista tarvitse heti käytää, voi säilyy kyllä. Päin vastoin, kuin nämä kevyttäkin keveämmiksi, kolesterolia alentaviksi ja "maukkaiksi" väkisin väännetyt keinorasvayhdisteet. Jos niitä alkaisi pakkaamaan pikkupurkkeihin ja myisi vaikka ryppyvoiteiksi, niin olisi niillekin jotain käyttöä.

Kaupassa törmäilin kärryineni vihannesosastolla. Kassalla tungin egokassiini näköjään kaikkea muuta, paitsi eineksiä. Myös sen surullisenkuuluisan lenkkimakkaran. Sen hankin koiria varten, Suureen Lääkehuijaukseen. Ja hulautin siitä sen neljänneksen "lähes huomaamatta" lärtsääni. Ei varmaan auta tosiaan muu, kuin mennä jatkamaan tuota puun ajoa. Voi valehdella puhelinmyyjälle, että sori, ny on huano hetki, olen savotassa!
Lähetä kommentti