maanantai 25. lokakuuta 2010

Lesesäkki ja möhömaha.

Kiitos Pronutritionist, vieraskynäilijä siellä ja tietenkin Varpu. Varpu laittoi tuon linkin jakoon Feissarissa. Luin artikkelin ensin huonosti, sitten hyvin huonosti ja vielä kerran.

Omakohtainen kokemukseni verensokerimittarilla höystettynä, oli, että kohdallani tuo on myöhäistä sörhiä kuitumattoa suupielestään syvemmälle. Pysyy sokurit koholla siihen asti, kun kyllästyy haukottelemaan ja pistää insuliinia nahan alle. Paksusuolen bakteeritkaan eivät tuosta viljakuidusta pidä. Perä laulaa, ääni on se yön. Maha pullistelee kuin ilmapallo, pahimmillaan.

Tutkimus on tietenkin tehty siksi, että selvitetään EHKÄISEEKÖ jokin täysjyväjuttu deekakkosta. Eikä siksi, että parantaako täysjyvävilja suolentoimintoja tai sokeritasapainoa kaltaisillani ihmisillä. Toiset sanovat, että parantavat. Eivät paranna, jos seurauksena on korkeuksissa kiikkuva verensokeri, vatsavaivat ja ilmaston heikkeneminen sisätiloissa. Mikään seikka ei mielestäni puolla täysjyväviljan hölväämistä ruokavaliooni. Olen Varpun kanssa samoilla linjoilla, että lisää rehua vaan masiinaan.  Tekisivät joskus tutkimuksia sairailla ihmisillä! Miten vaikuttavat jo sairastuneiden, huonossa hoitotasapainossa olevien kuntoon pienet muutokset ruokavaliossa tai liikkumisessa. Ettei tarvitsisi aivan itseään syömällä tappaa.

Tosin en allekirjoita tuota täysjyvän käyttöä ja sen suojaavia ominaisuuksia deekakkosta vastaan. Vaikka kuinka 80-90 -luvuilla vähensin rasvoja, sokereita ja valkoisia jauhoja ja lisäsin ruokaan säkillisen leseitä päivässä, täysjyväleipää, puuroja, kasviksia ja paljon muuta, on elimistöni tästä huolimatta huolinut seuralaisekseen viljakuiduista ärsyyntyvän paksusuolen ja deekakkosen. Sitä ei selitä oikein mikään. Tyydyn kohtalooni hiilihydraattiallergikkona. Jos on valittava lautaselleen kahdesta "pahasta" pienempi, otan leivästä päälliset. Siinä sitä askaretta piisaa, kun kiertelee salaatinlehteen leikkeleet ja tomaatit. Tylsästäkin kokouksesta tulee mukava. Onneksi ei tarvitse osallistua moiseen pakkopullaan.

Eli summa zumbarum, minun on kaikenkaikkiaan höhlää osallistua tähän keskusteluun, kun taistelu on jo muiden mielestä hävitty, kroppa tekee omiaan ja vilja ei vaan sovi raatoni ravinnoksi. Sen verran kuitenkin, että nyt nousevat varmasti barrikaadeille henkilöt, jotka alkavat julistaa tätä kuidunsaantia ainoana totuutena. Lisään mielummin pikkuannoksen psylliumia päivittäin aamuviiliin, kuin kuljeskelen torilla pierua pidätellen. Siitä tulee maha kipeäksi ja saan vielä divertikuloosin kaupantekijäisiksi. Noin runsaasti kärjistettynä.

Mutta hei, tämänhän voi taas pistää lekkeriksi, tämänkin. Kun kuitenkin verrokkitutkimuksia on olemassa, joista puolet todistavat yhtä ja toinen puoli toista. Imperiumin vastaiskuilla uhkaillaan ja tietoa vatkaillaan. Pimitellään sieltä täältä ja taasen saadaan uudennäköinen kuvaus jonkun aineen paremmuudesta toiseen nähden. Taidan jatkaa aloittamallani tiellä. Menen syömään täyttämäni kesäkurpitsan. Lämmittäessäni sitä laitan siihen pikkuriikkisesti voita. Nam.
Lähetä kommentti