sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulu tulee rivakkaa ravia.

Vanha raktori ei ruostu, sanotaan jossain laulunpätkässä. Vai oliko se rakkaus? Enivei, oli nyt sitten vaikka illyrialainen sotisopa, niin aisaan.

Eilen minulla oli kyseenalainen ilo ja kunnia muistella menneitä. Ystäväni ja kylänmieheni on kovin innoissaan suomalaisesta perinteestä. Ja siihen liittyen nimenomaan sahdista. Itselläni on juuret tukevasti siellä sun täällä ja Neuvostokarjalan mullassa, mutta osa minusta on periytynyt Hämeestä, ainakin neljännesosa, loput on savolaista ja karjalaista. Enimmäkseen savolaista kuitennii...

Hämäläisneljännekseni keitättää minulla sahtia pari-kolme kertaa vuodessa. Nyt olisi jo pitänyt joulusahti panna alulle, että ehtii. Saattaa olla, ettei enää ensi viikolla ehdi. Olisipa sitten ainakin uunna vuonna maisteltavaa. Vaikka sahti ja diabetes ei ihan ole yksi yhteen, mutta pari kertaa vuodessa voi lipsahdellakin vähän. Tietää taas tovin lipsahdelleensa! Hyvästä sahdista ei tule vatsavaivoja eikä humalaa. Kun juodaan sahtia, ollaan sahissa. Joutsassa (Jousa,lat.huom.) ja Sysmässä on sanonta: "Ei se juovuksissa ollu, s'oli sahissa." Juovuksiin tullaan ihan muista aineista, kuten viinasta, humalaan samoin kuin myös känniin, pöhnään, hiprakkaan jne.

Tämän vuoden jouluna meillä on kovasti vähän suunnitelmia. Suunnitelmissa on lähinnä vaan se, että ollaan ja levätään. Syödään hyvin. Yhdistelen tänä jouluna kaikenmoisia asioita. Yksi on lanttulaatikko nauriista. Toinen porkkaloora, kolmas tietenkin kinkku. Silliä pitää olla kullekin säädylle, ja tottakai rosollia! Rosollista on iankaikkinen kädenvääntö, laitetaanko siihen perunaa ja omenaa vaiko eikö. Ei laiteta. Porkkanaa, punajuurta, sipulia ja suolakurkkua. Kastikkeeksi punajuurivärjättyä kermavaahtoa. Lipeäkala kuuluu kiinteästi minun jouluuni. Joskus lippikala on ollut vähemmän kiinteää, ja silloin pitää mennä katsomaan peiliin. Kalahöytyviä kattilasta kalastellessaan sitä tietää elävänsä. Maustepippuria, suolaa ja valkokastiketta. Siis sitä pesamelsoossia.

Piparkakkuja? Joo ja ei. Joulutorttuja? Voin tehdä, vaan en syö. Väskynäsoppaa? Ookoo, enimmäkseen kuitenkin kermavaahtoa! Muistakaa myös hyytelöt ja tytinät. Hyytelöimällä ns. normaalit joulueväät, ne pääsevät aivan uusiin sfääreihin. Olen minä joskus kokeillut lanttulaatikosta värkättyä tytinää...ei ollut ollenkaan hullumpi idis se.

Mutta sahtiin palatakseni. Sitä kun ei kotioloissa oikein saa keitettyä. Vaikka jotkut ovatkin mehumaijalla moista urotyötä yrittäneet...! Pitää hankkiutua padalliseen saunaan ja haalia jostain kuurinaksi sopiva värkki. Esim. saavi, johon reikä tai reikiä pohjalle. Mutta jos oikeasti innostuitte, niin Suomen Sahtiseurasta saa lisätietoa. Ja Pääkaupunkiseudun sahtiseura SahtipäiltäHuomatkaa, että pitkin Suomea on paikallisia sahtiseuroja! Alkoista ei vissiin enää sahtia saa, kun sen kuljettaminen on hankalahkoa. Tuoretuote, elävä juoma! Ei muuta kuin: SAHILLA SATAVUOTIAAKSI!

Lähetä kommentti