torstai 28. heinäkuuta 2011

Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.

Tässä edellisen postaukseni taustaa. Ja paljon muuta! Kivoja juttuja lekureista ja hoitohenkilökunnasta, joita tulen kertomaan taatusti pikku hiljaa lisää. Ihmisiähän hekin ovat, mutta vastuussa paljosta ja väärä vallankäyttö tuhoaa monta elämää totaalisesti tai sitten ei. Mutta tappelukseen joudut ihan väkisin, jos pidät kiinni oikeuksistasi tai vaadit tarkempia tutkimuksia. Ethän SINÄ voi tietää miten kehosi käyttäytyy! Varsinkaan, jos olet lihava ja vaihdevuosia odotteleva saati vielä sukupuolivammainen, nainen. Kitisevä menopaussipakkaus. Ei niitä kannata vakavasti ottaa. Luulotautia!

Siis viime aikoina askeleni on hidastunut huolestuttavan paljon, ihan tässä viimeisen vuoden aikana. Kinoksissa nojailin lapioon pihisten kuin höyryveturi. Postiretkellä oli pakko pysähtyä ihailemaan maisemaa, vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen. Kun jalka ei kantanut tai pikemminkin, ei jaksanut liikahtaa samaan malliin kuin ennen. Ennen mitä? No, vaikka kaksi vuotta sitten! Tai viisi! Enivei, monta ajast'aikaa ihmettelin, kun vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy...missä lienee pysähdyksen syy? Hutkailu aloitettiin jo tuossa kevväämmällä. Ja paino sanalla hutkailu. Käypä hoito tuntui olevan melkein kaikkien minua hoitaneiden lääkäreiden mielestä aivan jotain muuta. Diffrently complete, completely different.

Nitisin tohtori olkipillille, joka on teini-iän nippanappa selvittänyt tyttö, että kun ei jaksa mitään, ahistaa, yöt yskittää ja silleen. On nii hikiki ja kaappiki on sekasin. Tuulenn***sima vinkuheinä reippaana tytsynä tinttasi minut labrakokeisiin, rasitus-EKG:hen ja siinä se sitten olikin, se. Labrat olivat niin normaalit kuin diabeetikolla olla voi. Vuoden -87 rasvojen raja-arvot jopa alittuivat, nykyiset ylittyivät. Saatana. Se meni siis tappelukseksi koko homma, statiineilla uhattiin ja laihdutusleikkauksella! Niistä olenkin nitissyt jo aiemmin liitoksissani.
Mielialapilsuja kokeiltiin hoidoksi jo aikaisemmassa vaiheessa. Tosin masennuksen sairastaminen Suomenmaassa on sama, kuin hommaisit kaukomailta giardian ja siihen saisit pelkkää asperiinia. Ainoa tapa sairastaa Suomessa, on rikkoa itsensä fyysisesti ja mennä sitten irtokappaleet kainalossa päivystykseen ja sanoa, notta kinttu irtos, perkele!  Rasitus-EKG ei mitään erinommaasta näyttänyt, mutta ainakin, ettei sepelvaltimotautia ole. Kunnes heinäkuun alkupuolella aloin saada saatanallisperkeleellisiä hengityksenahistumiskohtauksia. Tai, kun tarkemmin ajukoppaani vaivasin, olenhan minä niitä ennenkin saanut...

Sairaalan arki ei ole yhdeksään vuoteen muuttunut miksikään. Potilaat revitään sängystä aamuaikaisin, pahimmassa tapauksessa neulaa suoneen, ennen kuin saa edes silmät auki. Aamupalaa, jonka yhteydessä kuuluu ihmetellä, että miten kahvista voi saada niin juomakelvotonta. Aamupala on suureksi osaksi pelkkää hiilihydraattia. Lääkärin/-en kierto, mukana roikkuu joku hoitsu, tutkimuksia, hiilarisapuska, tutkimuksia, mahdollisesti lääkärin tapaaminen, kanttiinikärry, oleilua, hiilariruoka, oleilua, iltahiilarit, yhdeksältä aletaan toivotella hyvää yötä. Ja vähän joka välissä lääkkeitä; lääkelistani oli kirjattu ihan päin persettä jo päivystykseen tullessa, että onneksi tuli kyseltyä vähän, että mikäs perkele se tämä pilleri on! Eee-eei, ei minulle ikupäivänä ole määrätty tälläistä lääkettä, ja mihinhän vaivaan näitä yleesäkin syödään? Jaa, että skitsofreniaan, juu, kyllä minä hullu olen, mutten päästäni vialla! Viekääpä hoitaja terveiset sinne päivystykseen, että minulla on muisti kunnossa, olen täysivaltainen Suomen kansalainen, pärjään yksin kotona ja ulkomailla, enkä ole ajatellut syödä yhtään ylimääräistä lääkettä vaikka määrättäisiin. Ellei elintoimintoni ole vaarantuneet ilman niitä määrättyjä. Kiitos.

Huomaan monta kertaa päivässä, ettei kunto ole hyvä, tai edes kohtalainen. Pääni on virkeä, muttei kroppa. Vähäinenkin liikkuminen vie voimat, varsinkin tässä helteessä. Toivon hartaasti tuollaista 20-22 astetta päivällä, leyhähtelevän tuulen saattelemana. Rappuset pääsen jo lepäämättä ylös, noin 12 kpl sisällä ja ulkona. Taivun enemmän keskeltä. Nilkat löytyivät. Samoin sormet. Sairaalaan jäi nestettä ämpärillinen. Koko paletti on saapunut pikku hiljaa sulostuttamaan elämääni. Ei pelkästään lääkärikuntaa voi syyttää, pitäisihän lähimmäisten ja itsenikin huomata muutokset! Vaan kun ei. Olen ollut kova liikkumaan eritoten metsissä ja suonrantteilla, joissa on parhaat marja- ja sienipaikat. Nyt parin viime vuoden ajan niille on pitänyt päästä melkein autolla...senkin olisi pitänyt jo hälyyttää. Ettei ole valmis ämpäri/kori kourassa talsimaan kilsoittain hirvenpolkuja. Että joka toisen kerran tulee valitettua, että ahistaa, ei saa henkeä. Mutkun ei.

Mutta mitä ruoaksi. Kyselemättä minulta mitään, huom!! KUKAAN ei kysynyt, juonko maitoa, syönkö lihaa/kalaa/kasviksia, saisiko olla puoliannos ja siihen lisäksi salaattiannos? Onko minulla jokin intoleranssi, keliakia tai auto. Ruoka mätkäistiin kyselemättä pöytään. Ja tässä pari esimerkkiä, siis varsinaisesta sapuskasta:
Tässä on maito. Jätski. Akselirasvanappi. Punajuuriviipaleet, extraetikkaiset. Sekä koiranoksennus, tai viikonloppuna pizzerian kulmilta havainnoitu ykä, joka on saanut uuden elämän, maku hirveä, limainen, puolipohjallinen, venyvä ja tarttuva, mukana runsaasti saippuaa ja vessanpönttöä, juustossa takkuisuutta ja tahmaa, kuin olisi syönyt jo kerran hyödynnettyä evästä. Pisteet annokselle, jaa-a, mitähän tähän laittaisi. Kaksi pökälettä. Nyt joku kukkahattu alkaa vinkumaan, että ruoasta ei saa purnata, kun biafralaiset, mogadishulaiset, ugandalaiset ja maailman lapset näkevät nälkää. Ha! Niin näin minäkin. KURNIVAA NÄLKÄÄ. Annoksesta söin juuston (lienee, ehkä ollut juustokasviskiusaus), punajuuret ja leivän ilman akselirasvaa sekä nielin yskien lämpimän maidon, huoneenlämpöinen maito on pahinta mitä tiedän. Vajaan aterian jälkeinen sokeriarvo (1h jälkeen) oli silti 12,8mmol/l!!! Inskaa, inskaa!


Tässä olikin helppo ruoka. Kanakeitto. Olisi vielä se kana! Broilermykyjä uiskenteli perunankappaleiden seassa, värinä oli myös porkkanaa, perunat sihvilöin pois suosiolla ennen suuhunlappamista. Toivomani piimä istuu lasissa, kylmänä ja ravistettuna. Akselirasvaakin oli. Leipäpaljous jäi syömättä. Kurkkuraaste meni ensimmäisenä! Siinä on nestettä enemmä kuin kevytmaidossa, ja minulla oli jano lähteesi vettä. Tuo, tuo tuollainen ruutuhöttö, jonka päälle oli lätkäisty sekamarjahilloa aimo annos, oli mielenkiintoinen tuttavuus. Vohveliksi sitä varmaan pitäisi nimittää. Mutta rakenne oli kuin saunasienessä, yhtä helposti syötävissäkin, joten tyydyin maistamaan, ettei sugarbabylove kierrä suonissani veren sijaan...

Pääsen viimein asiaan, johon edellisessä postauksessani viittilöin. Siihen, että miten kohdellaan reilusti ylipainoista, vaihdevuosi-ikäistä naista! Tässä on nyt, tässä yhtälössä, useampi asia, joka tekee homman hankalaksi muille, eli terveydenhoitohenkilökunnalle (voi viiksi, mikä sanahirviö!):
Nainen -> nainen, yleensäkin vähälahjainen, luulosairas ja johdateltavissa oleva elämänmuoto, jonka selviytyminen on infrastruktuuri huomioon ottaen veitsen terällä, eli hiinä ja hiinä.
Lihavuus -> lihava ihminen on vastuuton mättäjä, joka ei pysty hallitsemaan omaa elämäänsä lainkaan. Poukkoilee sinne tänne mielihalujensa vallassa ja syö nautinnokseen! Nauttii jostain tässä luterilaisessa maailmassa! Eikä harrasta askeettista itsekidutusliikuntaa, kolmiloikkaa, maantiepyöräilyä tai muita verenmaku suussa harjoitettavia jumppalajeja.
Masennus -> täysin kykenemätön mihinkään älylliseen kommunikointiin, joten asiat pitää toimittaa huutamalla, viittilöimällä ja ankarasti ilmehtien. Että plösö tajuaa. Papereissasi voi olla merkintä kysymysmerkillä jonkun lekurin mietteiden päätteksi heittämänä, tai peräti suorastaan vuosikymmeniä sitten sairastettu masennus, joka alkoi, kun poikaystävä jätti jo kolmannen kerran toisen naisen takia, tai ihammitävaan.
Diabetes mellitus tyyppi 2 -> selkeästi syöppöjen tauti, on tullut mätettyä tyhmästi yli oman tarpeen, eikä ole tyydytty pelkkiin leseisiin ja luonnonjogurttiin. Vaikuttaa aivotoimintaan, hermostoon, munuaisiin, sepelvaltimoihin, persoonaan, sepelkyyhkyihin, älykkyysosamäärään ja maapalloon latistavasti.
Korkeahko kolesteroli -> tekee suoniin tukkeita, johtuu pelkästään tyhmyyden aiheuttamasta lihavuudesta, ei voi periytyä, kun eihän kuolleitten verta siirretä eläville, tekee elämänhallinnasta epävakaata ja em. ominaisuuksilla varustetut voitaisiin toimittaa johonkin leiriin pois silmistä! Kielletään vielä päätteeksi kaikki ja vielä loputkin sekä syyllistetään kuoliaaksi argumentoimalla lääkärijargonia. Älkää kertoko niille, että puhun kohtuusujuvaa lääkärijargonia minäkin. Kun on tätä ikääkin kertynyt!

Ai, miksi? Siksi, kun vanhat naiset (vanhuus alkaa kuulemma jo tuossa +35 iässä) ovat vastenmielisen viisaita ja ulkonäkö alkaa pyrkiä kohden kypsyyttä. Vanhuuden kynnyksellä, kolmekymppisenä, alkaa valjeta osalle naissukukuntaa se, että kuinka turhaa on tuijottaa pelkästään peiliin. Ja peiliintuijottajat jatkavat sitkaasti aivojenkäyttäjien mollaamista.
Kuinka siinä käy: Jos ei olla liian lihavia, ollaan liian epämuodikkaita, ei noudateta yhteisesti Pariisissa sovittuja trendejä! Lihava ja omia aivojaan käyttävä nainen onkin sitten maailmanpalon aiheuttaja numero yksi. Eihän sellaisesta kukaan tykkää, Gyystaav on sanonut, että semmoinen lihava on vastenmielinen, ja seksihalut menee! LIHAVA. Sellainen, että saa jakkupuvun helmat läpättämään meikkipeikkojen säärten ympärillä. Kun Se Syö Mitä Haluaa. Eikä noudata lentoemäntädiettiä, kaalisoppakuuria, pussimuusioppia tai kuuntele pää kallellaan Suurten Gurujen elämäntapaviisasteluja netissä, teeveeseessä ja raadionaalloilla! Sitä pitää varoa! Se vie pullatkin pöydästä, kun Se EI laihduta koko ajan ja vaan lihoo. Eikä arvosta Akkainlehtiliiton standardeja Tulla Hyväksi Ihmiseksi. Lue viimeisimmät trendit Ämmäinaviisista tai Pannasta, Kylkiluu julistaa kevätdieettikauden avatuksi jo elokuun kynnyksellä! Osta parhaat neuvot nyt Pilliheinän mukana, tepsii vaikket avaisi koko julkaisua! Tee-Se-Ite -dietti, parhaat palat pahimmista rääkkäyskuureista nyt yksissä kansissa! julistaa maan langanlaihoille tyttärille suunnattu Karmeus ja Tervaus. KönzäPLUS tarjoilee myös uudenuutukaiset jänteekatkomisjumpat ja nyrjähdysvideot opiksi ja oijennukseksi, ettei laiskana pidä rellottaman sohvanmutkassa vaan heilua kuin hullun *piip* mielipuolen *piip* kaiken luppoajan ja niidenkin välisen ajan! Syödään päälle pahvilaatikoita ja pakastekalaa salaatinlehtipedillä. Siinä mukasvasti kuntopyörän päällä istuen.

Minusta välillä tuntuu, että minussa kaikki uhka tiivistyy tähän reiluun sataan kiloon Naista. Olen vielä pisteliään sarkastinen, rempseä, ajoittain kyyninen, väännän huumoriksi vakavankin asian ja eritoten: kyseenalaistan koululääkärien tieteellisyhteiskunnaliset lausumat alle kolmen minuutin kysymällä yksinkertaisesti MIKSI. Aina vaan ei tietenkään jaksa tai joskus jopa muisti pätkii sen verran, että ei halua lähteä kinaamaan KYLLÄ-MINÄ-TIEDÄN -tyypin kanssa. Nyt asian tekee hankalaksi sekin, että nämä tyypit ovat pahimmassa jälkimurrosiässä. Eli tuossa 25-35 välillä. Vähän siinä niinkuin "älävittu tuu mulle sanoon, lehmä!" -iässä. Äitis oli. Otetaan nyvvaikka se ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti.(Vaikka se taisi ollakin vanhempi, mutta henkinen ikä lienee ollut tuossa haarukassa). Se, jolla oli niin suuri palo parantaa meikäläinen tästä karmeasta taudista, jota lihavuudeksi kutsutaan, repi melkein meikäläisenkin pelihousut. Nyt samaan kastiin on ilmaantunut suuri joukko lääkäreitä, hoitureita ja sekä muutama muu terveydenhuollon ammattilainen. Varsinainen pelastusarmeija. Pikkurumpu soi. KUUNNELKAA JUMALAUTA, MITÄ SILLÄ SAIRAALLA ON SANOTTAVAA! Vaikkei se aina korreloisikaan koululääketieteen opetusten kanssa, voi joissakin asioissa ollakin vinha perä. Kuten yks kaks onkin huomattu, että rasva ei tartu suonen seinämiin. Tutkimustulokset kun pakkaavat olemaan näämmäs vähän kallellaan aina maksajaan päin. Samalla tavalla kuin gallupit eivät kerro koko totuutta ja tilasto on pelkkä harhaajohtotyökalu.

Ulkona on kommee ukonkeli, menen ui..ihailemaan! Ja lakkaan hetkeksi valittamasta. Elämä on kuitenkin kokonaisuutena jännittävä tapahtuma syntymän ja kuoleman välillä, joten sitä ei pidä pilaaman muiden mielipiteiden pilkuntarkalla noudattamisella, aivot on ajattelua varten.
Lähetä kommentti