Öljymäenlaskun kymmenen kärjessä
Niinhän se pomppi Nykäs-Mattikin aikoinaan Jyväskylän suurmäestä mahtiloikkia mäenlaskun, eikun mäkihypyn kultavuosina. Nyt meillä ei montaa varteenotettavaa mäkisuksijaa ole. Mutta se pahasta aasinsilloittumasta. Siitä onkin hyvä jatkaa virallisen terveyssuosituksen alati jatkuvaan alamäkeen. Joka tuntuu etenevän vauhdilla. Perustettiin uusi diabetesyhdistyskin, nettisivut on vasta tekeillä, joten en sinne osaa tässä ohjata, feispuukissa on kyllä sivu nimellä Suomen Uusi Diabetesyhdistys, sieltä saa feispuukkaajat kyllä lisätietoa. Jouti jo tullakin vähän vastapalloon pullamössöyhdistykselle. Olin aikain alussa jonkin hetken Diabetesliiton jäsen, mutta totesin, ettei sillä ole minulle oikeastaan mitään sen ihmeempää annettavaa. Introvertti kun olen, niin en edes mitään kesäpäiviä tai kerhoiltoja ole kaivannut.
Nyt hiilihydraattiteollisuus etsii suurennuslasin kanssa syitä ja seuraamuksia, että karppauksen suosion nousu johtuu lihateollisuuden lobbaamisesta. Hah! Hah ja hahhahhah. Syökööt päänsä, saisivat kerrankin rasvaa ja proteiineja, että toimisi edes jokin. Itse tekevät samaa, eli lobbaavat milloin mitäkin tuotettansa, että tämäkin on niin saatananpeetanan terveellinen mömmeli tämä pullasuttukuppi! Miksei kukaan ole älynnyt laittaa purkkiin penkkivelliä ja pullasuttua, ei tarvitsisi kakaroiden enää niitäkään itse sotkea, voisivat olla ihan oikeasti uusuusavuttomia! Että mistä maito tulee, niin, se tulee purkista. Tai mistä liha tulee? Lihaa, hyi, eihän sitä voi syödä! Porkkanoita pitää pureskella, niitäkään ei voi syödä. Nouseva nenämahaletkuruokintateollisuus on onnesta soikeana, kun kohta joka jamppa kulkee ruokalitkupussi perstaskussa ja letkunpätkä räkälimpin sijasta nenässä roikkuen. Siinä se on kätsä nauttia päivän atriansa skeittirampin reunalla takakenossa nököttäen. Eikä äitien tarvitse vaivautua! Ajatelkaa, äitien tekemää ruokaa purematta niellen! Idea on vapaasti käytettävissä. (Varpu Tavi on aina tuolloin tällöin muistuttanut puolueettoman viestinnän olemattomuudesta, se on vähän niikuin U.F.O, jotkut väittävät nähneensä oikeasti, vaikkei mitään todisteita ole varsinaisesti olemassa)
Tästä tutkimusten ja uutisointien viidakosta tulee vääjäämättä mieleen uutispätkät joita teeveeseessä näytelmöidään ilta toisensa perään. Totinen kirjeenvaihtaja pönöttää rauniokasan vaiheilla mikrofoni naurettavasti kourassa ja spanielin ilme naamaallaan tuottaa sisältöä kuvan ulkopuolelta. Sama juttu, leipäteollisuus palkkaa varmaan kohta karjalaisen itkijänaisen raportoimaan huonoista vuosista, aamiaismurot eivät mene kaupaksi ja siitä raportoi joku bassetinnäköinen hemmo, kuinka tuhansi lomautetaan. Puhumattakaan siitä, että viljaa käytetään kohta lämmitykseen enemmän kuin ruokaan. Vilja kun kuulemma on ihmisen pääasiallinen ravinnonlähde. Tosin kukaan ei kerro, että maailmassa on muitakin viljoiksi laskettavia, kuin ruis ja muut kotimaiset, eikä kukaan mainitse sitä, että monesti kolmas maailma on pakotettu elämään erinäisistä, sattuneista syistä viljoilla ja niiden oheistuotteilla. Proteiini ja rasva ovat kirjaimellisesti kiven alla. Hyönteisiä ja jyrsijöitä. Juu. Että suukku soukemmalle.
Tämä minua on kautta aikain sylettänyt ohi kupinkin, että tarkoitushakuisesti vedetään pöytään ensin pakan kaikki ässät ja sen jälkeen vielä hihasta ainakin seitsemän. Mutta se on kyllä toiselta kantilta hyvin ymmärrettävää, kun jokainen pelaa omaan pussiinsa. Mutta on naurettavaa perustella vaikkapa perunan syöntiä C-vitamiinipitoisuudella. Kaalistakin saa enemmän samaa ainetta, askorbiinihappoa, kuin potuista. Ja kaali maistuu paremmalle, myös raakana. Pottu, vuoden C-vitamiinpommi! ...voi elämän kevät! No, jätetäänpä tämä naukuminen.
Öljyistä kiistellään ja edelleen puhutaan pehmeistä ja kovista rasvoista. Mikä olisi paras siihen tai tähän. Eihän kukaan öljyä pullosta juo? Eihän? Eikä syö voita paketista lusikalla? Vai onko silloin jokin vika ja puute, kun pistelee sitä voita lusikalla ja imee pillillä öljyä päälle? Ja jokainen tuottaja ja teollisuuden edustaja väittää, että kuinka parasta ja hyvintä ja hyvinkin parasta on tämä meidän yz-öljy, kun siinä on rasvahappoja ja kaikkia linoleumeja vinot pinot! Etiketti ei piisaa kaikkien hyvien aineiden kertomiseen, pitää pulloa suurentaa! Ehei, kaikille ei välttämättä ole öljy hyväksi ja toisille ei ole hyväksi voi. Totesin tässä kevään kestäneen ihmiskokeeni aikana seuraavaa: kolesteroliin minulla vaikuttaa eniten syötyjen hiilihydraattien määrä. Ei ollut itselleni yllätys. Piti kokeilla. Lisäravittuna kolesteroli oli mainio, eikä tarvinnut vahdata kovin paljon hiilareita. Hiilareita vahdatessa, kolesteroli laski! Tulos ei ole luotettava, sillä en muistanut merkitä ylös lääkitystä mainittuina ajankohtina. Huomasin yhden lääkkeistäni nostavan kolesteroliarvoja. Ja sillä perusteella minulle jälleen tyrkytettiin statiineja. En halua horiskoksi, katkokävelemään, nappailemaan lääkkeitä lihaskipuihin ja olen varma, että minulla ei ole neuropatiaa jaloissa ihan siksi, että en ole suostunyt käyttämään turhia pillereitä. Kuten statiineja. Tästä ei pidä nyt huutaa että eleijjaa!! ja heittää statiinipurnukkaa kuikalle. En neuvo ketään olemaan yhtä rämäpäinen. Harkitkaa ensin.
Ajattelin kohtapuoleen nostaa mahaani kannattelevan perseeni tästä jakkaralta yläviistoon ja oikaista raatoni. Marssin sen jälkeen keittiöön, koverran kaalista kannan ja alan kuoria siitä lehtiä yksi kerrallaan. Koska kyseessä on kesäkaali, en sitä lykkää keittymään muitta mutkitta, vaan höyräytän lehdet. Sen jälkeen sekoitan keskenään sipulihaketta, maustepippuria, kermaa, sienisilppua, rosmariinia&salviaa, ehkäpä lipstikkaa ja kesäkurpitsaa pieninä kuutioina vähäsen sekä sopivasti suolaa. Kiertelen kaalinlehtiin ja ripsutan vähän juoksevaa hunajaa päälle. Uuniin mietoon lämpöön, noin 150 astetta. Kunnes tuoksu kertoo, että valamista!
Sieniaikana kannattaa herkutella sienillä, jos maha kestää.
Nyt hiilihydraattiteollisuus etsii suurennuslasin kanssa syitä ja seuraamuksia, että karppauksen suosion nousu johtuu lihateollisuuden lobbaamisesta. Hah! Hah ja hahhahhah. Syökööt päänsä, saisivat kerrankin rasvaa ja proteiineja, että toimisi edes jokin. Itse tekevät samaa, eli lobbaavat milloin mitäkin tuotettansa, että tämäkin on niin saatananpeetanan terveellinen mömmeli tämä pullasuttukuppi! Miksei kukaan ole älynnyt laittaa purkkiin penkkivelliä ja pullasuttua, ei tarvitsisi kakaroiden enää niitäkään itse sotkea, voisivat olla ihan oikeasti uusuusavuttomia! Että mistä maito tulee, niin, se tulee purkista. Tai mistä liha tulee? Lihaa, hyi, eihän sitä voi syödä! Porkkanoita pitää pureskella, niitäkään ei voi syödä. Nouseva nenämahaletkuruokintateollisuus on onnesta soikeana, kun kohta joka jamppa kulkee ruokalitkupussi perstaskussa ja letkunpätkä räkälimpin sijasta nenässä roikkuen. Siinä se on kätsä nauttia päivän atriansa skeittirampin reunalla takakenossa nököttäen. Eikä äitien tarvitse vaivautua! Ajatelkaa, äitien tekemää ruokaa purematta niellen! Idea on vapaasti käytettävissä. (Varpu Tavi on aina tuolloin tällöin muistuttanut puolueettoman viestinnän olemattomuudesta, se on vähän niikuin U.F.O, jotkut väittävät nähneensä oikeasti, vaikkei mitään todisteita ole varsinaisesti olemassa)
Tästä tutkimusten ja uutisointien viidakosta tulee vääjäämättä mieleen uutispätkät joita teeveeseessä näytelmöidään ilta toisensa perään. Totinen kirjeenvaihtaja pönöttää rauniokasan vaiheilla mikrofoni naurettavasti kourassa ja spanielin ilme naamaallaan tuottaa sisältöä kuvan ulkopuolelta. Sama juttu, leipäteollisuus palkkaa varmaan kohta karjalaisen itkijänaisen raportoimaan huonoista vuosista, aamiaismurot eivät mene kaupaksi ja siitä raportoi joku bassetinnäköinen hemmo, kuinka tuhansi lomautetaan. Puhumattakaan siitä, että viljaa käytetään kohta lämmitykseen enemmän kuin ruokaan. Vilja kun kuulemma on ihmisen pääasiallinen ravinnonlähde. Tosin kukaan ei kerro, että maailmassa on muitakin viljoiksi laskettavia, kuin ruis ja muut kotimaiset, eikä kukaan mainitse sitä, että monesti kolmas maailma on pakotettu elämään erinäisistä, sattuneista syistä viljoilla ja niiden oheistuotteilla. Proteiini ja rasva ovat kirjaimellisesti kiven alla. Hyönteisiä ja jyrsijöitä. Juu. Että suukku soukemmalle.
Tämä minua on kautta aikain sylettänyt ohi kupinkin, että tarkoitushakuisesti vedetään pöytään ensin pakan kaikki ässät ja sen jälkeen vielä hihasta ainakin seitsemän. Mutta se on kyllä toiselta kantilta hyvin ymmärrettävää, kun jokainen pelaa omaan pussiinsa. Mutta on naurettavaa perustella vaikkapa perunan syöntiä C-vitamiinipitoisuudella. Kaalistakin saa enemmän samaa ainetta, askorbiinihappoa, kuin potuista. Ja kaali maistuu paremmalle, myös raakana. Pottu, vuoden C-vitamiinpommi! ...voi elämän kevät! No, jätetäänpä tämä naukuminen.
Öljyistä kiistellään ja edelleen puhutaan pehmeistä ja kovista rasvoista. Mikä olisi paras siihen tai tähän. Eihän kukaan öljyä pullosta juo? Eihän? Eikä syö voita paketista lusikalla? Vai onko silloin jokin vika ja puute, kun pistelee sitä voita lusikalla ja imee pillillä öljyä päälle? Ja jokainen tuottaja ja teollisuuden edustaja väittää, että kuinka parasta ja hyvintä ja hyvinkin parasta on tämä meidän yz-öljy, kun siinä on rasvahappoja ja kaikkia linoleumeja vinot pinot! Etiketti ei piisaa kaikkien hyvien aineiden kertomiseen, pitää pulloa suurentaa! Ehei, kaikille ei välttämättä ole öljy hyväksi ja toisille ei ole hyväksi voi. Totesin tässä kevään kestäneen ihmiskokeeni aikana seuraavaa: kolesteroliin minulla vaikuttaa eniten syötyjen hiilihydraattien määrä. Ei ollut itselleni yllätys. Piti kokeilla. Lisäravittuna kolesteroli oli mainio, eikä tarvinnut vahdata kovin paljon hiilareita. Hiilareita vahdatessa, kolesteroli laski! Tulos ei ole luotettava, sillä en muistanut merkitä ylös lääkitystä mainittuina ajankohtina. Huomasin yhden lääkkeistäni nostavan kolesteroliarvoja. Ja sillä perusteella minulle jälleen tyrkytettiin statiineja. En halua horiskoksi, katkokävelemään, nappailemaan lääkkeitä lihaskipuihin ja olen varma, että minulla ei ole neuropatiaa jaloissa ihan siksi, että en ole suostunyt käyttämään turhia pillereitä. Kuten statiineja. Tästä ei pidä nyt huutaa että eleijjaa!! ja heittää statiinipurnukkaa kuikalle. En neuvo ketään olemaan yhtä rämäpäinen. Harkitkaa ensin.
Ajattelin kohtapuoleen nostaa mahaani kannattelevan perseeni tästä jakkaralta yläviistoon ja oikaista raatoni. Marssin sen jälkeen keittiöön, koverran kaalista kannan ja alan kuoria siitä lehtiä yksi kerrallaan. Koska kyseessä on kesäkaali, en sitä lykkää keittymään muitta mutkitta, vaan höyräytän lehdet. Sen jälkeen sekoitan keskenään sipulihaketta, maustepippuria, kermaa, sienisilppua, rosmariinia&salviaa, ehkäpä lipstikkaa ja kesäkurpitsaa pieninä kuutioina vähäsen sekä sopivasti suolaa. Kiertelen kaalinlehtiin ja ripsutan vähän juoksevaa hunajaa päälle. Uuniin mietoon lämpöön, noin 150 astetta. Kunnes tuoksu kertoo, että valamista!
Sieniaikana kannattaa herkutella sienillä, jos maha kestää.
Kommentit