perjantai 12. elokuuta 2011

Öisin ihmiset syövät vähemmän.

Taas on kuohuissa vatkautunut tämä kauhistuttava ja maailmoja tuhoava ihmiskunnan vihollinen numero yksi, karppaus. Siitä tuli oikein keskuksteluohjelma raariosta. Nappaa tähän ja kuulet ääniä! Oma kärsivällisyyteni katosi ääreen aivan ensimmäisen soittajan myötä, joka "karppasi". No, kerrankos sitä sattuu, että laps kirveen nieli ja lisää pyytää. Karppaus näyttää avautuvan ihmisille aivan eri tavoin, joten päädyin tekemään villejä tyyppejä ihan omasta päästäni, ilman toisen ihmisen avitusta, eli siis lähes silmikoimalla. Kuten jotkut alkueläimet. Ameebat. Tosin aivotoimintani on ollut monta päivää ameeban tasolla, eli ei kovin kummoinen ja koskee juurikin enimmäkseen lisääntymistä. Heh. Ottakaa sitten nokkiinne itseänne eniten muistuttavasta hyypiöstä, eikä muista. Ja muistakaa, että netissä anonymiteetit saa riehua ilman vastuunhäivääkään, joten mahdolliset rikosilmoitukset Supolle tai Strömsöhön tai vaikka Maxi-Marketin kassalle numero 18, emmietiiä. Näitä hahmoja olen kehitellyt ennenkin. Ihan omaksi riemukseni. Ja muiden harmiksi.

TOIMISTOKARPPAAJA.
Kaikille tuttu sermissäroikkuja, jolla päämääränä on lähinnä kasvonilmeiden kehittäminen, kaksoisleuan piilottelu, shoppaus yhä suurenevia kokoja myyvissä liikkeissä, myös elintarvikeliikkeissä sekä työympäristön melusaastehaitoista huolehtiminen. On aloittanut "karppauksen": aamupuuroaan ei jätä, kuulemma, ruisleipää pitää syödä ettei suolet tukkea, mutta sentti voita väliin ja sen päälle toinen kinkkua! Salaattia lounaaksi, mutta täysjyväsämpylä voilla, parikin, kun muuten suolet tukkeaa. Kahvin kanssa puolikas kanelikierre, kun siitä saa puhdasta energiaa iltapäiväksi, sokeri on luonnon omaa energiaa, juu. Tämän tyypin illallisesta ei tiedä kukaan mitään, mutta todennäköisyys leipävoittoiseen mättöön on mitä suurin. Ihmettelee, että paino nousee. Ja tyrmää koko karppauksen. Jaksaa kyllä väitellä asiasta siihen asti, että pomo käy komentamassa töiden pariin.

AJATTELIJA
Minä tässä ajattelin ruveta karppaamaan, kun on tuota painoa lisinyt tässä kesän mittaan ja työvaatteet kirraa. Ajattelin, että se tekisi hyvää. Ajatella, että ravinto on noinkin tärkeä osa syömistä. Tässä vasta eilen ajattelin, että uudet perunat ne vasta hyviä ovat kylminä ruisleivän päällä, siihen ajattelin vielä laittaa silliä ja voita. Ajattelin, että ainakin makaroooonin ja riissin jätän pois, kun en niistä muuten välitä. Minä ajattelin tulla toimeen ilman noita ylimääräisiä hiilihydraatteja, niinkuin tuota makaroooonia ja riisiä. Ajattelin kyllä syödä leipää. Siinä ajattelin, ettei ole niitä ylimääräisiä hiilihydraatteja. Ajattelin, että ateriasta semmoinen leipä käy tämmöiselle ihmiselle. Ajattelin aloittaa ensi kuussa, tai ainakin kohta, kun loma loppuu. Ajatella, että sillälaillakin paino putoaa, että saa syödä hyvänmakuisia ruokia.

EPÄVARMA
En minä nyt ihan varma ole, mutta jostain minä luin, että karppaaminen on hirmu vaarallista. Olisiko ollut joku Iltalehti tai -sanomat? En minä muista. Mutta sitten sanoi tuttu, että on ollut jo kauan semmoisella karppidietillä. Syököhän se pelkästään kalaa vai mitä se syö? Mitenhän semmoista uskaltaisi kokeilla? Onkohan se karppaaminen kuinka vaarallista oikeasti? Mihinkähän minä voisin siitä soittaa, onkohan niillä joku asiakaspalvelunumero vaikka? Tuttu sanoi, ettei sitten saa syödä sokeria eikä karamelleja, ei leipiä eikä pullaa saatika keksejä, valkoiset vehnäjauhot pitää heittää roskiin ja muutkin jauhot, eikä viljaa pidä pistellä poskeensa. Onkos makaroni viljaa? Riisiäkään ei syödä, mitenkäs sitä karjalanpiirakan syönnille sitten ... Eikä varmaan saa sokerisuolattuun silliinkään koskea, kun on sitä sokeria..voivoi, mitäs minä sitten oikein syön?!


LUULOTTELIJA
Luulen, että tää mun nykydietti on tosilähellä karppaamista. Kaikkihan nykyään karppaa! Ihan helppo juttu. Luulen, että kaikki alkaa karpata kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Minä luulen, että mun tää olo johtuu ihan tosta karppaamisesta. Kun aloin vähän kattoa, mitä se karppaaminen on, niin vaihdoin noita ruokia samanlaisiksi kuin karppaajatkin. Voita mä olen käyttänyt aika paljon. Yksikin ilta kaivoin pakkasesta mun vierasvaroja, noita korvapuusteja, laitoin niitä uuniin ja nokareen voita jokaisen päälle, kun ne oli leivottu margiksella. Otin kupin teetä ja hesarin ja yhen muun lehen, kaikki korvarit tuli syötyy, ihan vahingossa. Mut eihän yks kerta mitään. Sitä edellisenä iltana ei ollu kuin teetä. Mut alkuviikosta tuli kyllä se reikäleipä naposteltua, silleen telkkaria katsoessa. Luulen, et tää pysyy kyl tasapainossa, kun päivät ahkerana silleen karppaan. 

KAIKKITIETÄVÄ
Älä tuu sanomaan, että mä syön jotenkin väärin! Hei katto vähän omaa napaas. Mä tiedän, mitä pitää syödä, kun karppaa. Saatana. Ja mä syön just niin. Ja kerro ykskin syy, ettei saa muka mäkistä hakee vähän välipalaa? Jos sää vetäsit lounaaks pelkkää saldee, aamupalaks kupin kahvia ja kananmunan, niin tottajumalauta jo iltapäivällä pitää saada pari hampparia ettei sumene täysin! Eikä se pari sämpylää mihinkään tätä karppaamista heilauta! Eikä mikään! Nyt saa syödä voita kermakastikkeessa eikä tartte kaloreita laskeskella, saa syödä yölläkin, ja aina sillon kun on nälkä! Karppaus on semmonen tyyli, että siinä saa aina syödä ku on nälkä! Mut yhessä jutussa ne karppaajat valehtelee, että muka paino putois, ei jumalauta putoo yhtään, mulla paino on vaan noussu. Mut ruoka on hyvää!


Joo, olisihan näitä. Vaikka kuinka, vastaan kävelee varmasti joka päivä (meinaan jos kadulla päivät kävelisi) hirvittävä määrä ihmisiä, jotka karppaavat jollakin tavalla. Minä sanon omaa tyyliäni skarppaamiseksi...mutta minusta aika hyvä sana on tosiaan hiilihydraattitietoisuus, pitkähkö tosin. Hiilaritietoisuudeksikin se on lyhennelty. Valitut Palatkin lyhentelevät, suorastaan oikovat mutkia. Huomasin sairaalareissullani, että vetelin melko paksun lyhennelmäopuksen tiistaiaamusta keskiviikkoiltapäivään kannesta kanteen. Doh, olen kyllä nopea lukija, mutta Väyrysen veroinen en ole. Ukkohan ahmi Tolstoin koko tuotannon viikonlopussa!

Kaunokirjallisuuteni on asettunut kauniisti sitä varten petsattuun vanhaan hyllyhirvitykseen. Ostettiin Ikeasta joskus Ikean Suomeen rantautumisen alkumetreillä. Hyvin on kellarissa palvellut yhdeksän vuotta, pääsi viimein takaisin seinälle. Oli keittiön seinässä joskus edellisessä kämpässämme. Siellä napottavat sulassa sovussa muun keittokirjallisuuden kanssa myös Painonvartijoista aikoinaan hankitut kevyet opukset. Aika ohkaista on anti nykyvinkkelistä kahteltuna. Mutta jos resetteistä poistaa riisit, potut ja makaryynin, muista runsaista hiilareista puhumattakaan, laittelee kermaa ja räämiä, voita ja läskiä sijallen, niin eiköhän sieltäkin ihan kelpo evään tee. Toivottavasti.

Aijuu, olettekos huomanneet, että tuossa tekstin lopussa on semmoisia pieniä laatikoita, joihin saa laitettua pika-arvostelun? Ruksikaa siihen oma mielipiteenne, niitä on sen verran kiva seurata, että en ihan turhanpäiten täällä paukuta naamaani.
Lähetä kommentti