tiistai 16. marraskuuta 2010

Lisii, lisii, sano renki ko sänkystä putos.

No, typerien otsikointieni kirjossa on aivan se ja sama, mitä tuossa ylhäällä lukee. Saa lukea vaikka mitä tai olla lukemattakin. Onhan sitten joskus analysaattoreilla katalyyttejä. Vai mitä ne nyt oli? Ravintolisiä?

Siitä piti tässä tolittamani, että nykymaailmassa kun on läjäpäin suosituksia, määräyksiä, käypää hoitoa, käymätöntä korpimaata ja paljon muuta hämmetävää. Kuten soppakauhoja. Ajattelin saattaa harvan, mutta uinuvan lukijakuntani hulluuden partaan yli mietiskelemällä näin kirjallisesti, että mitä, että. Koska olemme tulleet siihen pisteeseen, että piste on johonkin hukkunut ja häipynyt auringonlaskuun. Pulinat pois rivissä.

Olen tässä palstojen ja foorumien luvatussa internetissä seikkaillut nyt oman-, meän-, viärän-, ulukomuan- sekä kirjoituskielisten keskustelujen maailmassa ja universumissa, sekä univormumissa. Tulin kesken seikkailuni huomaamaan, että taas tarvittaisiin parinkin Mustanaamion pahat merkit, yksi Teräsmies, Batman ja Robin sekä Batman ja Ryydman unohtamatta lentävää mattoa; Kissanaiselle, Arvuuttajalle ja Taika-Jimillekin olisi käyttöä, että saataisiin joku roti tälle hemmetin kinaamiselle ruoasta, ruokavaliosta ja ravinnosta noin ylipäätään.
Olen ärsyyntynyt. Kyllä, enkä pelkästään persauksen kohdalta. Istuminen koettelee pagaroitani sekä säärieni olemusta. Istuessani olen yrittänyt aktivoida talamusta, aivolohkoja, harmaata aineetta, aivorunkoa ja muita aivojen pikkupikku osasia. Jotain on siellä herännytkin. Ainakin aamuisin, kun joutuu jättämään seikkailun kesken.

Yhtä kaikki, nykyään ei tunnu saavan ääntään kuuluville kaivosta kukaan, varsinkaan tavallinen kaivoonputoaja. Väliinputoajat ovatkin asia erikseen. Kun olet tekemässä mitä tahansa, niin aina ilmestyy jostakin ihmeen kaupalla Asiantuntija, jolla on kaikkien alojen erityiskoulutus, muttei järkeä missään.

Päästetäänpä koirat irti. Vaikka uutisoidut laumanvartijakoirat. Niitäkin tässä alkaa pikimmiten tarvita.

Otetaan vaikkapa esimerkkinä lasillinen viinaa. Kas, näin. Klunk. Eikö kohta konttaa jostain äimistelemään joku paukapää, että oletpas hullu! Nuppi tutisten tuo Hurmiolan sanansaattaja julistaa sinut vähintään mielisairaaksi rikolliseksi. Viina vie turmioon ensimmäisestä senttilitrasta, kutistaa aivot rusinaksi ja tekee kaikista maailman lapsista orpoja ja leskiä alle nanosekunnissa nauttimisesta! Vie leivän viattomien suusta ja heittää akanoita tilalle, tekee temput ja paskantaa porealtaaseen. Hus, katkaisuhoitoon siitä. Oletkin liian pitkä.

Sama koskee syömistä. Mutustele onnellisena onnellisen kanan kevennyksiä ja leikkele siivuja paistinkappaleesta, jonka tuotti melkeinluomulehmä. Jo hyökkää silmille Rasvari-Roope, joka kiekuu tietävänsä, kuinka kolesteroli tukkii kaikki suonet, ensin aivoista, ja olet siinä muniesi kanssa oivallinen esimerkki. Tutkimuksista ja käytännöstä viis. Rassia suoneen vaan! Polje, polje, kyllä kettinkiä piisaa, ettei pääse yllättämään minkään elimen infarkti ja katakombi. Rasvat pois mummun puujalasta!

Sen jälkeen paikalle ilmestyy Tietäjä Iänikuinen, tai siis sellainen, joka on joskus asiasta tehnyt jotain tutkimukseen viittaavaa tai sinne päin. Ainakin lukenut jostain, että Kovat Rasvat ovat yhtäkuin Tuomion Temppeli. Työntää kitusiisi 250g leipää ilman vettä. Tyhjentää jääkaapista voin ja laardin, veistää kinkustasi rasvan pois ja tekee juustostasi kumia yhdellä taikasanalla. Kolesteroli Hoitoon! Ja simsalabim. Lihot varttitonnariksi. Saat kaupanpäälle oivallisen verensokerimittarin ja metformiinia loppuiäksi! Kardaani ei rasvaakaan tarvitse. Ainakaan paljon.

Nyt hiivit pimeyden turvin, kuin helvetin lihava kissa betonilattiaa narisutellen, kaapillesi, jonne olet salaa piilottanut kasan ravintolisiä, vitamiineja ja RÄPS! loimahtaa nakkisormillesi hiirenlitsku, kuin miljoona volttia. Siinä sitten heittääkin koko maailma, mieli ja minuus volttia, kun Guru valaisee pimeyttä näin sanoen: "Ylimääräiset ravintolisät, vitamiinit ja muut lääketehtailemattomat pillerit vaarantavat terveytesi ja kukkarosi, joka ei lihota Oikeiden Tehtaiden osakkeenomistajien kurssisalkkuja! Pois ja pannaan moiset ryynit! Ainoat ryynit olkoot ne lukuisat viljoista kaulitut, niin kuin on nimeni Alfatokoferoli ja Omegakuusihappo!" Maaima pimenee silmiesi edessä kuin myrskyävä meri. Vai oliko se taivas.

Heittäydypä päivänä muutamana sohvalle TV:n vahtausasentoon ja salamana on paikalla Hiostaja. Se kiekkuu ja hyppii kuin väkkärä ja kräähnää, että olet lapamato ja kansanterveyden vihollinen numero Yksi. Liikkumaton läjä, jolla ei ole oikeutta sosiaaliturvaan eikä kansaneläkkeeseen moisen vastuuttoman toiminnan vuoksi! Kuntosalille ja lenkkipolulle siitä kehoa riivaamaan! Mikään ei puhdista niin, kuin ruumiillinen rääkki ja kirutus! Ylös! Heti maratoonia vääntämään verenmaku suussa!! Yrität siinä vastustella, että kun ei nyt millään voi kun vaivaa rutto, ruostumus ja luumätä. Ei ei! Parannuskeino kaikkiin vammoihin on ahkera liikunta ja hien pintaan pieksäminen ultrayltiösuorituksin. Ei auta vaikka kaikki raajat olisi amputoitu neliöjuurta myöten! Kipinkapin vaan kuntosalilaitteisiin kitumaan. Suorita, suorita! Suomalaisen kansalaisvelvollisuus on Suorittaa!

Teetkö jossain vaiheessa kuolemaa kaikessa hiljaisuudessa herraa peljäten ja räytyen mielitekoihisi ja ratkeat nestetankkaukseen, köytät itsesi sohvalle makuuasentoon? Viinaa, viintä, oltta ja likööriä! Aaarrrgg!! Kermaa, perkele! Voi, kunpa olisi voita eikä tätä iänkaikkista F*****!!! Antakaa minulle jokapäiväinen munakkaani! Kinkkua, komisario Palmuöljy! Broilerisalaatti ilman leipää?! ei yhtään leipää?!! otan toisen! MMmm!!
Kunpa vielä kerran elämässäni saisin Oikeaa Juustoa enkä kuminkorviketta. Antakaa minun levätä rauhassa!!! Kuinkas nyt suu pannaan? No, messingillehän se!

Vedät viimeisillä voimillasi keittiöveitsen vyöstäsi ja osoitat sillä Asiantuntijoiden laajaa joukkoa, kiljuen minkä kurkkusi sietää, että: "Vade Retro, Asiantuntijat! Nyt alkaa uusi elämä ilman teidän hämmästyttävän ristiriitaisia lausuntojanne. Lukkiudun kammiooni enkä tule sieltä ulos, ennen kuin keho puhuu minulle jälleen!"
Jolloin nämä pakenevat ääreen. Vai jäävätkö nurkan taakse kurkkimaan salakavalasti? Kuiskivat sieltä korvaan ja vilkuttelevat silmää. Antavat ymmärtää, mutteivät ymmärrä antaa.

Kun aina ei pelkkä ravinto riitä, tarvitaan myös jotain tukemaan. Joko henkisesti tai sitten fyysisesti. Etteipä jopa solunsisäisesti. Päätäpahkaa ei kannata aina uskoa, vaan kyseenalaistaa, kohtuullistaa ja kuunnella sitä omaa kroppaa. Vaikka ajoittain tuntuisi, että mitään uutta ei ole oppinut, saattaa valjeta moniakin asioita. Jos nyt ei ihan yhdessä yössä, kuukaudessa tai vuodessa, niin ajan kuluessa. Ennen sen verensokerimittarin laskeutumista päivän välttämättömiin välineisiin.

Hätä ei ole tämän näköinen, vaan pieni ja kapinallinen. Päätelkää itse.
Lähetä kommentti