keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Sisältää muunnettua totuutta sekä sallittuja lisäyksiä.

Maailman levinnein pienellä räntätty on tuoteseloste. Ja koska pienellä räntättyyn kannattaa tutustua huolellisesti, olenkin niin tehnyt. Aika huolettomasti kylläkin. Tämä mätkähti mieleeni, kun huolimattomasti onnistuin pienentämään selaimen tekstin suurennuslasilla luettavaksi. Meinasi rientää jänönen pöksyyn, kun en alkuun ymmärtänyt, että mitä v*t tapahtui. Piti nauttiman kahvia ennen myöhäistä.

Tästä tuoteselosteiden vekkulista maailmasta olen paiskonut ennenkin kirjainta jonoon. Ja äimistellyt näitä E-koodeja ja niiden ihmeellistä maailmaa. Joka onkin melkoinen viidakko. Kun me kuluttajat eli asiakkaat eli ostajat eli me ihmiset emme pidä E-koodeista. Hirveää, ruoassahan on E-säilöntäaineita ja hapettumisen estoaineita, kuten askorbiinihappoa...! Kaikki E:llä varustetut koodit eivät ole ihan niin kamalia. Mutta toisaalta, väärässä paikassa. Harvemmalti tuota askorbiinihappoa on -noh, heitetään hatusta- vaikkapa sikapossussa kovastipaljon ja luontaisesti. Valaanlihassa sitä onpi. Siksi ei eskimo kärsi keripukista. Käykääpä vilikaisemassa: Iso E (Adobe reader on avuksi avaamisessa)

Kärsimisestä tuli mieleeni se, että hifistelyn puolelle taipuvaisena juutun hemmetin usein lillukanvarsiin enkä näe enää siinä vaiheessa kokonaisuutta. Jos mitään muutakaan. Olen tolkuttanut täällä kolesterolista, hiilareista, rasvasta, lisäaineista, luomusta, suomusta, sananvapaudesta, p.ornosta ja ties mistä. Kohtuudestakin. Kätevä emäntähän tästä saisi sekoiteltua kunnon taikinan ja vielä kun vähän jauhonparannetta lisää, niin jauhot suuhunkin. Huomasin myös olevani huomattavan pingoittunut. Vatsan vaiheilta. Ja se on taas aivan ikiomaa syytäni, kun ei ole taas tullut katseltua, että mitä kitaansa lappaa. On tuppautunut ruokavalioon vähän ylimääräisiä ruokatunteja. Perkele. Mutta korjausliikkeitä taas tekemään. Vaikka himmeneekin tämä päivä vaahtosammuttimen mittaiseksi.

Asia, jota en käsitä, on se, että mikä hiivatti siinä on, että jos tulee uutta tutkimustietoa, uusia menetelmiä ja paljon muuta, että miksi pidetään kiinni ikivanhasta? Minä olen todellakin taipuvainen uskomaan siihen, että mitä enemmän näitä kolesteroli-, rasva-, hiilihydraatti-, paleo-, super-, hype- sun päiväisiä ohjeita julkaistaan ja kirjallisuuteen painetaan, että MINÄ ENSIN. Siis tarkoitan, että elämä on oppimista, oppimista myös itsestä ja omasta kehosta. Lue, opiskele, kyseenalaista ja tarkkaile. Jossain vaiheessa varmasti valkenee se, että mitä, koska ja kuinka. Siinä vaiheessa ollaakin jo voiton puolella.

Minun on aika vuntsia nyt, että mikäs nyt neuvokiksi Niskavuori! Toki lääkkeiden tuomaa nestettä on kropassa nyt ihan liiankin kanssa.

Ai perhana. Klikkauslaskurini himmeni tuossa 20 000 klikkauksen tienoilla. Tuossa on uusi. Mahdollisimman epäselvillä njumerroilla.
Lähetä kommentti