maanantai 27. syyskuuta 2010

Jopas nyt ja silleen. Ruokaa ja naisasiaa.

HEIKKOHERMOISET LUKEKOOT TILITYKSEN SILMÄT KIINNI.

Tässä kun on seuraillut tätä "rasvasotaa" on meikäläinen alkanut ihmetellä sitä, että miksi tämmöisiä sotia pitää käydä. Tämän aamun Hesarissa oli parikin mielipidekirjoitusta, joista ruokaan ja ruoan laatuun kommentoi Sami Garam, ja toinen oli nimimerkkikirjoitus, joka kommentoi naisten asemaa työpaikoilla. Tietenkin kirjoitukset ovat luettavissa vain digilehdessä tai paperiversiossa. Paperilootalle, kirjastoon tms. mars!

Mitä sanoisin tuohon Garamin juttuun, niin sanonpa vain lyhykäisesti, että voi on aina voita. Eikä mitään akselirasvaa, joka maistuu vanhoilta räteiltä ja sun muulta skeidalta. En ole koskaan voinut sietää margariineja edes leivonnassa. En koskaan. Mielestäni margariini pilaa maun kuin maun. Huushollissa ei margariinia (Oivariinia lukuunottamatta) ole syöty sitten vuoden 2006. Silloin siirryin lopullisesti voirintamaan. Harmittelen myös laardin katoamista kaupoista. Muistaakseni sitä myytiin ihan paistinrasvan nimellä. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Ja mitä ruokatottumuksiin tulee, niin nekin ovat kummasti korjaantuneet tämän hyvähiilihydraattisen kanssa. Kilot ovatkin karttuneet ihan muilla keinoin, kuin syömällä... Mitäs tykkäätte tästä:
Entisessä elämässäni saatoin aloittaa aamun klo 6.30 puurolautasellisella, johon ripottelin kanelisokeria ja lisäsin maitoa. Kupponen maitokahvia vielä kylkeen. Röyh. Ja nälkä oli jo ennen yhdeksää! Lounaaksi runsaasti leipää, sekä kuppilan tarjoomukset, pikkulautasellinen salaattia. Iltapäivällä pullakahveet. Ehtooruokana sitten vaikka makaroonilootaa, leipää ja maitoa/piimää. Ja nälkä oli niin, että näköä haittasi. Ja iltapalaksi voikkaria...ja kaikki nautittiin suositusten mukaisesti, rasvattomana ja kevyenä, rasvattomana ja ilman sitä karmeaa kolesterolipeikkoa, siis rasvattomana, ei hiilihydraatittomana. Jepjep. Kylläpä oli hyvä ja kylläinen olo. Juu!...paskat!!
Puolen tunnin päästä alkoi jo sisikuntaa kaivamaan, tuli pikkunälkä. Sellainen, johon mainoksessa lusikkaansa heristelevä naishenkilö mättää lisää hiilihydraatteja. (Olen todella ärsyyntynyt einesteollisuuden mainonnasta)

Garam oivallisesti sanoi kirjoituksessaan, että turhaa E-mössöä ja einestä mätetään hyllyyn kaupoissa varsinaisten raaka-aineiden kustannuksella. Nyt, kun olen itsekin ymmärtänyt tämän perusraaka-aineiden ensisijaisen käytön einesten sijaan, niin olen tismalleen samaa mieltä! Ja mitä tuohon puoli kiloa kasviksia päivässä suositukseen tulee, niin näillä nykyeväilläni se ylittyy roimasti. Kun aterialla tulee syötyä sekä lisukkeena että salaattina kasviksia, proteiini- ja rasvalisin, niin mielestäni pystyn huoleti tekemään ruokaa niistä halvemmista ja rasvaisemmista ruhon osista sekä käyttämään voita, kermaa, läskiä ja punaista maitoa. Heikompi kohtani ovat alkoholipitoiset juomat ja niiden kyljessä nautitut turhat eväkset. Joskus sitä vaan kaipaa sekä nollausta että mättöä. Toisinaan useamminkin. (hyhhyh, mutta niin se vaan ihmiseläimellä on)

Tähänpä laitankin jo feissarissa olleen ohjeen kesäkurpitsaröstistä:

Keskikokoinen kesäkurpitsa
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen
(ehkä kananmuna)

Raasta kesäkurpitsa ja suolaa raaste. Anna raasteen "itkeä" siivilässä tunnin verran, pitempikään aika ei ole haitaksi. Voit valuttaa nestettä vaikka yön yli painon alla, jos kurpitsa on kovin märjän oloinen.
Mausta mustapippurilla ja tarkista suola, lisää jos on tarpeen. Paista runsaassa voissa ruskeaksi. Tee mielummin pieniä kökkösiä, kuin pannunlaajuinen rösti. Pysyvät paremmin kasassa. Jos tuntuu, että hajoavat ihan tyyten, sekoita joukkoon kananmuna. Alenna lämpöä, sillä kanankevennys palaa helposti. Iäntäkohen muun evään ohessa. Röstit voi maustaa myös tarjottavan lihan tai kalan mukaan. Laitoin kalapihvien seurana olleeseen röstiin runsaasti tuoretta tilliä. Hyvvee olj.

Mitä naisten asemaan työpaikoilla tulee, niin sehän on ihan perseestä! Kuten nimimerkki Hesarissa totesikin, että kahvinkeittäjän ja siivojan pestiä tulee. Toiminimikkeestä huolimatta. Ja naiset itse suostuvat tähän, hyi saatana. Mutta: mitalin se toinen puoli on, että jos ei suostu, niin käy kuten monelle käypi. Kengänkuvaa perseeseen sen jälkeen, kun on ensin nöyryytetty ja väsytetty aivan loppuun joko teettämällä töitä määrää enemmän tai siirtämällä koko ajan vähäarvoisempiin tehtäviin milloin milläkin tekosyyllä. Homma voi alkaa vaikkapa siitä, ettet tarjoa pomolle kaljaa pikkujoulujen jatkoilla tai alat vastustaa selvästi huonoja päätöksiä.

Sekä tietenkin se, mikä suomalaisessa työpaikassa on kertakaikkiaan tabu: kiirehdit työhyvinvoinnin tehostamista sekä sisäisen koulutuksen lisäämistä, ilman juhlapuheita ja muuta sellaista jorinaa. Menet vielä kertomaan, että on huonoja pomoja ja huonoja toimintatapoja sekä lisäät perään omat ehdotuksesi aisoiden parantamiseksi. Tai tuot julki asioita, joiden ns. toimiva johto katsoo olevan heidän arvosteluaan, eikä rakentavaa kritiikkiä. Rakentavan tai ylipäänsä kritiikin vastaanottaminen suomalaisessa työympäristössä onkin se, mihin kaikki hienot ja hyvät ajatukset aina törmäävät. Ensimmäisenä etsitään syyllinen, syylliselle annetaan rangaistus, vaikkei kukaan edes osaa sanoa, onko "syyllinen" syypää mihinkään! Kunhan vaan saadaan purkaa omaa huonoa oloaan alaisiin. Paska valuu aina alaspäin. Siitä kärsii koko yhteiskunta.

On ihan turhaa vinkua eläkeiän nostosta, kun porukka on kehäraakkeja jo kolmekymppisenä.

MMmmmmm! Täällähän tuoksuu erinomaisesti eväs. Eiliset röstinjämät kuorrutin aurajuustolla ja lykästin uuniin. Sekä yksi pihvikin jäi, sen taidan mennä lämmitämään pannussa. Keuhkoamisesta tulee helvetinmoinen nälkä. (Aamupalana se "normaali" partajugu marjoilla ja pikkumunakas meetwurstilla!) Oloneuvoksettaren kello on nyt 13.15 (aamupalan pistelin klo 7.00)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Lähetä kommentti