torstai 15. marraskuuta 2012

Hartaita säveleitä ja vapaasti varastosta.

Olen ollut viimeisen parin viikon aikana melkoisessa myllerryksessä. Myllerryksen nimi on ollut toissa viikon alkumetreillä migreeni. Sen kourissa valui suohon kolme päivää. Sunnuntaiehtoona alkoi. Rukoilin jo, että Kuoleman Enkeli saapuisi paikalle lopettamaan kärsimykset. Oli nimittäin niin kammottava. Tokenin vasta keskiviikkona tolpilleni. Tiistai menikin mukavasti yöpaidassa hilluen. Uskooko kukaan, että sisälläkin pitää silloin käyttää aurinkolaseja. Tosi on. Ja oksentamisesta en puhu mitään. Viime viikko meni sitten ankarissa ponnistuksissa. Oikeastaan koko marraskuu on ollut todella marto. Henkilökoiraiseen elämäänkin mahtui suuria suru-uutisia. Ja vähän pienempiä. Menivät samalla itkemisellä. Koira kun on perheenjäsen, siinä missä Sauna-Arskakin, joka on hämähäkki. Tai oikeastaan useampi hämmäheikki. En ole raskinut siivota niiden verkkojakaan pois, ennen kuin olen varma, ettei niissä ole asukkaita. Tämän tuosta näkyy lastenkamareitakin siellä täällä sekä liikuttavan pikkuruisia verkkoja kauniisti virkattuine luolineen. Hellanlettas.

Olen ollut huomaavinani jälleen, että härnäämisen ja höpöhöpötieteen raja on kuin vetoon piirretty viiva. Ei siitä ota selvää Hiltunenkaan. Ja hän on sentään melko lukenut henkilö. Toisaalla sotisopaa sovittelevat aggressiiviskollektiiviset niinku-"karppaajat" ja toisaalta huutelevat puskista kaikenmaailman tietäjät iänikuiset, koulutuksella ja ilman. Mutta siinä olen yhtä mieltä eräästä asiasta Savon Sanomien kanssa, että liian kauan on suomalainen peruspertti pistellyt lihankaltaisia tuotteita pikku suukkiinsa. Kanan nahka on aivan sairaan hyvää, mutta kunnolla paahdettuna. Eikä se kyllä lihaspullia pilaa, mutta toisille ihmisille on täysin käsittämätön asia, että elukan nahoista voi tehdä muutakin kuin nahkahousuja ja rukkasia. Ja paistettu, rapea possunnahka, voi jukra...kun saisi jostain semmoista niinkuin pikaruokana, niin olisin onneni kukkuloilla.

Mitä tähän mediasotaan tulee, niin lienen sitä ihmetellyt ennenkin, olen minäkin kirjoittanut kantaa ottavia kirjoituksia puolesta ja vastaan. Vastaan oli pirun hankala kirjoittaa, ja tussi jäi ihoon ikävästi kun sillä vastalla saunoi. Mutta todettava on, että useimmat kiistat tuntuvat majoittuvan tiettyyn "osoitteeseen", josta tunnutaan taustajoukkojen kanssa sörhivän tikulla silmään ties ketä ja ties miksi. Varmaan siksi, että julkisuus houkuttelee ja tuottaa ns. "nimeä" ja sitä kautta tuloja. Julistautui sitten apostoliksi, pastoriksi tai kenraaliksi saati jopa tähteiden sotaksi. Aivan sama, mutta minusta asenne on lähinnä naurettava. Alan perin kyllääntyä tähän jatkuvaan rääpimiseen "karppaus sitä", "karppaus tätä" ja "karppaus tappaa" sekä "rasvasota, kolesterolipommi, sydänkuolema". D-vitamiinisotkussa heiteltiin jo melkein pommeja, niin kohta joku keksii samalla periaattella heitellä rasvapommeja sinne tänne päättäjien mataliin majoihin. Jos ei muuten, niin kynällisesti. Eikö jo voitaisi sopia, että kaikenlaiset aseet, pommit ja sodanjulistukset, uskontunnustukset ja muut heivattaisiin ravitsemustieteen liepeiltä huitin tuuttiin? Aggressiiviinen lähestymistapa alkaa jo ällöttää.

Laatikaisen Reijo, kunnon mies, kuten Ukko Nooakin, on jälleen päästänyt näppäimistöstään erinomaisen kirjoituksen pohdintoineen kaikkineen. Siitä suuret kiitokset, ei  minkäänsortin kiihkoilun häivääkään. Ei repäisevää otsikointia eikä vinkumista siitä, tästä ja tuosta, oman itsensä korostamista, että kyllä minä tiedän, kun olen tehnyt sitä ja tätä ravitsemuksen alalla tai kirjoittanut kerran jopa lehteen, juu. Ja terveisiä myös Patrik Borgille, hänenkin Pöperöproffa -blogissaan on useimmiten järjen ääntä ruutu tulvillaan. Molemmat bloggaukset löytyvät tuosta oike vasemmalta sivupalkista. Jota en muuten ole siivonnut lupauksistani huolimatta. Tai ehkä juuri siksi!

Ja loppuun vielä wanha resepti Kokki-Kirjasta 1849.
KRAVUNLIHOJA ÖLJYSSÄ JA ETIKASSA
Kasta tehdään hyvästä ruoka-öljystä wiina.etikasta, kowiksi keitetyistä ja pienennetyistä munan-ruskuaisista, hiukasta sokerista ja karwaista pippuroista; tähän sekoitetaan hyvin sekaisin keitettyjä ja kuorittuja kravunlihoja. Kuin tämä sekoitus on saanut olla wähän aikaa alallansa, on se walmis pöytään tuotaa karotilla.

Ja koska ette pyytäneet, niin tässä vielä toinenkin!

TAWALLISTA GURKKU-SALLATTIA.
Wihriäisiä ja walkoisia gurkkuja leikataan ohkoisiksi lohkoiksi elikää wiilekkeiksi, ennen kuin siemenet heistä owat ehtineen täysiokaswoisiksi; Näihin sekoitetaan sitte pienennettyjä karwaita pippuroita, hiukan pienennettyjä suoloja ja etikka, ja tuodaan semmosina, pikkusella posliini-lautasella, syötää, pienennettyä persiljaa ympäristölle pantuna.

Siinäpä vuntsaamista, mikä on kasta, karotti ja karwas pippuro! Hahaa!!
Lähetä kommentti