MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Kun tässä on nyt tätä maallista ryömiskelyä harrastanut vuoden, päässyt päänsä sisään kummastelemaan kaikenlaisten asioiden paljoutta, mikä mihinkin vaikuttaa ja kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin on varmaankin aika tehdä uusia suunnitelmia. Doh, siis viime vuoden rämpimisestä jäi käteen hippaa vaille kolmen kilon, eikä puolentoista, kuten edellisessä väitin, pudotus. Sehän ei tee pal mittää pers kuukausi.  Mutta pidän sitä silti noin perinkin pientä pudotusta loistosuorituksena. Ette kuulkaa tiedä, millaisia mokailuja se on vaatinut! :D *päälle kunnon röhönaurut* Eli olen pudottanut kuukaudessa suunilleen sen, mitä aioin pudottaa viikkotasolla! Nyt on vaan nostettava viikkotason tavoite realistiselle tasolle.  Hiljaa hyvä tulee! Eli nyt on pudotusta kehitettävä 0,65 kg viikolle. Eikä huono. Mutta mitä olen oppinut? Olen oppinut olemaan riehaantumatta. Olen oppinut olemaan julistamatta. Olen oppinut sen, että se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla. Olen opp...

LUVASSA PALJASTUKSIA! (hihihihi) ja ihan sairaasti tekstiä, joten kärsimättömät ottakoot tästä tulosteen. Heti kättelyssä täytyy tyrmäyksellisesti todeta, että tämän vuoden aikana olen kaivanut esiin viisasten kiven, jolla laihtuminen käy kuin jatsi! Kuihistuu ihan itsekseen, voi helvetin hyvin ja jaksaa, jaksaa! Eikä tarvitse tehdä yhtään mitään! Vähän vain rukata ruokatottumuksiansa. Ihan pikkuisen. Ei tarvitse luopua yhtään mistään, ei sitten kertakaikkiaan. Paitsi: valkoisista jauhoista ja sokerista ehkä parista muusta tyhjästä hutusta. "Nopeista hiilareista". Eikä tarvita mitään supervimpanpäälletyperfoodeja. Pientä tasapainoo! Se on siinä! Mutta: jollet ole valmis myöskin liikehtimään, voit haudata haudan taa ja saunan eteen ja päin vastoin koko räytymisprosessisi. Jos on pyrintö missimallinmittoihin, unohda! Tai anorektiseksi seksisymboliksi aidanseipäille, unoha tyyten! Tai bodypumppivaksi pumpatipamelaksi, sexyksi saalistajaksi, heitä aatos akkunasta. Ja mene...

Onhan aikaa palanut. Vaan ei tupakkia. Siihen nähden asiat ovat mallillaan. Ei sen puoleen, etteikö tupakoitsija nauttisi tupakasta vaan sen vuoksi, ettei ole kessuja tullut käryytettyä. Sinällään hyvä, mutta kuitenkin huono. Kun unohdin tupakoida syysmyräköissä sairastamani sikalentsun aikana ja varsinkin sen jälkeen, olen jälleen/taas todistanut alitajuisesti todeksi sen, että aineenvaihdunta hidastuu tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Muka. Paskat. En oikeasti usko tuohon. Ennemminkin on tullut puputettua kaikkea ENEMMÄN ja SUUREMPINA ANNOKSINA, kuin tupakoinnin palavina päivinä. Ja en osaa selittää edes itselleni, mistä moinen johtuu... Otetaan taas esimerkkiä kehiin: Ennen lopettamista/unohtamista esimerkiksi aamupalaksi piisasi vallan mainiosti kananmuna ja parista  kolmeen viipaletta pekonia. Kupponen kahvia kyytipojaksi, siis se puoli litraa ja siihen vielä punaista maitoa. Näillä mentiin. Kevyesti ehtoopäivään. Nyt totesin päivänä muutamana, että munakas koostuu kolm...