torstai 15. maaliskuuta 2012

Valmishyvinvointia

Nykyinehmo se on kumma paketti. Siis kertakaikkiaan omituinen, ja vielä höpöttäjäkin. Pisnistä pitää tehdä, ihan joka asiasta. Varmaan ...jaa-a onhan se paskankeruukin jo tuotteistettu ja liiketoiminnaksi väännetty. Kaikensorttista könzänkeruuautoa sukkuloi, pyörii ja rullailee ympäri ämpäri. Ei kuulkaa kukaan enää huku paskaan, ei. Vaikka yrittäisi. Viimelopuksi tehdään poliisitutkinta, että minnekäs ne ravintolan paistorasvat oikein kipattiinkaan. Eli pollariparat joutuvat aina tonkimaan paskaa, vaikka mitä muuta toivoisivatkin tekevänsä. No, se näistä paskapuheista.

Sen sijaan on alkanut viimeisen kymmenen vuoden sisällä vilahtelemaan lehdissä ja ties missä muualla "valmentajia". Ja "valmentaja" -termin eteen on liitetty kutakin alaa sivuava etuliite. Terveysvalmentaja, kuntovalmentaja, ravintovalmentaja, ravitsemusvalmentaja, alivalmentaja, elämäntaitovalmentaja, valmennusvalmentaja, varastovalmentaja, sijoitusvalmentaja, yövalmentaja, valmentajantaitovalmentajanvalmentaja, sosialidemokraattinenvalmentaja, politiikkavalmentaja, esiintymisvalmentaja, sijoitusvalmentaja ja herranjestassentään ties mikä muu etuliitteinen valmentaja! Alan jo kyllästyä näihin valmennuksiin. Kohta ei mennä ostoksillekaan ilman valmentajaa. Ajatelkaapa niitä valmentajien sankkoja joukkoja vaikkpa Itiksen ovien lähimaastoissa. Änkevät liiveihisi aivan väkisin valmentamaan sinua ostostapahtumaa varten! Jaksaa, jaksaa! Vielä kolme mekkoa sovitettavana, hyvä sinä! Jaksaa! kohkaa valmentaja korvaasi sylki roiskuen.

Tämä on alkanut kiusata minua kiusaantumiseen asti. Että eikö aikuinen ihminen enää osaa tehdä itsenäisiä ratkaisuja ja päätöksiä oman elämänsä suhteen? Eikö nykyään kukaan enää päätä sellaisia asioita, että mitä söisin, mitä tekisin tai mihin minä rahani laittaisin. Eikö? Alammeko pehmetä päästämme tyyten? Eikö kukaan ole tullut ajatelleeksi sitäkin, että valmennus liiketoimintana on -noh- liiketoimintaa. Siis sillä tehdään rahaa, että sinä et osaa päättää! Tai teet vääriä valintoja. Tai et vaan viitsi, kun on helpompaa vierittää vastuu jollekin muulle. Siis: joku muu elää puolestasi! Tinalo! Eikö tullut selväksi? Siis tekee elämästäsi itsensä, siis valmentajan, näköisen. Näin minä asian näen.

Kun jokainen ihminen, oli valmentaja eli ei, elää ja neuvoo ja on sellainen, kuin itsensä kokee olevan. Toisen nahkoihin on helvetillisen vaikea asettua. Se kaikkein typerin kommentti valmentajalta on takuuvarmalla: "Minä tiedän, miltä sinusta tuntuu". Kun et tiedä. Et vaan voi tietää, koska et ole minä. Ainoa, joka todella tietää, miltä minusta tuntuu, olen minä itse. Voi sanoa ainoastaan, että "Ei, en tiedä, miltä sinusta tuntuu, mutta minulla on vastaavanlainen kokemus, ja se tuntui .... " Vai olenko aivan hakoteillä? En ole mitenkään tienaamista vastaan, mutta tuntuu vaan niin höhlältä, että ihmisiltä alkaa kadota maalaisjärki ja sen mukana oma ajattelukyky. Olenko sitten vastarannankiiski pahinta laatua, sen päättää jokainen itse. Minä vain ajattelen itse, enkä voi sanoa, että tee niin tai tee näin, ennen kuin olen kokeillut itse.

Voisin minä kyllä neuvokkipalvelun perustaa, sillä olenhan minä lihavuuden ja laihduttamisen syvin asiantuntija. Siis oikean, järjettömänkokoisen lihavuuden, jossa BMI kiipeää reippaasti kohti neljääkymmentä. Eikä hiihtele missään normaalipainon ja lihavuuden rajamailla. Halveksimatta heitäkään mitenkään, minä loihe lausumaan seuraavaa: Terveydellisistä syistä laihduttaminen ja kosmeettisista syistä laihduttaminen ovat kaksi täysin toisistaan eroavaa asiaa. Vaikka molemmissa on kysymys laihduttamisesta ja molemmat tehdään itsekkäistä syistä, niin toinen vaihtoehdoista on kuitenkin turhamaisuuteen perustuva. Toki molemmat vaikuttavat persoonallisuuteen, mutta kosmeettinen laihduttaminen ja laihuuden ihannointi tekee elämästä raskaamman. Ai miten niin? Siten niin, ettet enää vastaa omia ihanteitasi, vaan jonkun muun.

Kapinani on painavaa. Siis toisaalta minä viihdyn tälläisenä. Oikeasti. Mutta se toinen puoli on terveys. Olen jo siinä vaiheessa diabetestä, että minulla pitäisi kaiken järjen mukaan olla munuaiset paskana, sydän rempallaan täysin (vajaatoimintaa on, ja hiippaläppävuoto), suonet tukkeessa, valkoinen keppi ja opaskoira, sekä katkokävelyä ja muitakin sivuseuraamuksia. Ei vaan ole. Munuaiset ovat jees. Maksa nyt on sellainen kuin on, kuten kaikilla lihavilla, rasvamaksa. Vajaatoiminen sydänkin taitaa kuulua enemmän perintökalleuksiin, kuin diabetekseen. Jalat ovat kondiksessa, varpaissakin on vielä tunto tallella. Eikä jalkojenhoitajan vastaanotolla löytynyt edes kovettumia, tyttönen oli ihmeissään. Pidänkin itseäni näitä fyysisiä rajoitteita, jotka tulivat kolarissa, lukuunottamatta suhteellisen terveenä diabeetikkona.

Lihavuus on toisaalta mukavaa, sillä olen ajatusmaailmaltani omituinen. Tulee päivittäin testattua kanssakulkijoiden suhtautuminen puheliaaseen, lihavaan, keski-ikäiseen naiseen. Alkukankeudesta päästyään monikin on ollut ihan jees. Siis niistä kanssaihmisistä. Sitten tietenkin on niitä, joiden mielestä lihvat ihmiset ovat uhka universumille tai niitä, joiden mielestä näkyvä läski tuhoaa aivot. Käytös on sen mukaista. Halveksivaa. Sama jengi leikkii suvaitsevaista ja löpisee pehmeitä maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta. Samaan aikaan inhotaan lihavia, naisia ja varsinkin lihavia naisia, ja vielä pahempaa, jos kyseessä on entisen etnisen vähemmistömme edustajatar. Tai muuten valtavirrasta poikkeavia. Että mitä suvaitsevaisuutta se semmoinen on? Näennäissuvaitsevaisuutta. He tarvitsisivat suvaitsevaisuusvalmentajaa kipeästi. Ja tätä sakkia on hämmästyttävän paljon! Minäkin tarvitsisin suvaitsevaisuusvalmentajaa, siksi, että minun on vaikeaa suhtautua vähä-älyisempiin kanssakulkijoihini neutraalisti, samoin kuin näihin suvaitsemattomiin. Perustan itselleni reservaatin.

Ja mikä hemmetti siinä on, että aina alkaa olla nälkä vieraanamme, kun näpsyttelen aatosta jaloa tähän bloggeriin? Olenko kuin Pavlovin koira, joka alkaa kuolata heti kellonsoiton kuullessaan? Ei hätää! Tähän nälkään sopii vallan mainiosti jokin makeahko pikkupalanen. Kuten marjarahkahyytelö. Kun noita sekamarjoja ja vähemmän seka, on tuolla pakkasen uumenissa, niin otin sulamaan.

Tässä se repsetti taas kerran:
½kg turkinäijän jogurttia (pieni purkki, ryssänjugurttikin käy, samoin kermarahka rainbow, hapukoori)
4dl paksuista paksuinta kermaa, eli vispikermaa 2 prk
½kg pakaste- tai tuoreita marjoja (musti-tai mansikoita, herukoita, puolukkaa, tyrniä, vattuja jne.)
6 liivatetta (varmuuden vuoksi, että varmaan tulee kova tytinä, hapan vähän syö liivakon tehoa)
steviaa tai makeutinta

Valuta KOTIMAISET pakastemarjat, ulkomaisista saattaa tulla ripaskavaivaa.Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa myös jogurtti/rahka notkeammaksi, ja sotke kova kermavaahto siihen, samoin valutetut marjat ja makeutin, tarkista maku. Sulata liivatteet puoleen desiin kiehuvaa vettä tai marjoista valutettua mehua ja anna jäähtyä sellaiseksi, että voi työntää liivateveteen sormen polttamatta sitä (luontuu kylmävesihauteessa se jäähdytys, sekoittaen sitä liivakkovettä), lisää ohuena nauhana marjasörsseliin. Anna tekeytyä jääkaapissa tunti. Lusikoi joko suoraan astiasta tai laita tarjolle kivoihin pikku jälkiruokapurnukoihin, koristele sitruunamelissalla tai mintulla, tuoreella sellaisella. Viimeksi minulle kävi hassusti tämän kanssa. Jäi vähän sen ämpärin pohjalle, että avioliiton kautta saatu lisäosanikin sai maistiaisen...(selvennän sen verran, että sinä päivänä en aamusta alkaen muuta syönyt!)

Alankin tässä valmentaa itseäni kauppareissulle.
Lähetä kommentti