MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tai vieressä. Tai ainakin melko lähellä sitä uraa, jossa on kuljeksittava. Melko läheisesti on sukua tielle se ura. Toiset väittävät elämänuraksi. Pohdiskelen tässä oman toimen ohessa vähän kaikkea. Välillä tämmöinenkin posti teille. Ja pakollinen resepti, tietenkin. Jossa tärkein ainesosa on boldattu. Tässä aamun tunteina olen seikkaillut siellä täällä. Ja varsinkin täällä. Internetissä. Verkossa. Lentsu on siinä vaiheessa, että vaikka hellelukemia mättää, niin hytisyttää ja paleltaa vaan. Nokka vuotaa ja ääni pihisee. Aloittelin tätä postausta jo viime viikolla, mutta savolaenen supermies iski tähän, se Vituiksmän. Joten naputtelen tätä uudelleen. Tulee melkein uusi postaus tästä.Olen käynyt vakoilemassa muiden kirjoittajien blogeja. Muiden muassa Mirkan Kysymyksiä syömisestä on eräitä lemppareitani. Samoin Karppisiskot   että Pullapoliisi . Kaltaiselleni mummelille kaikissa noissa on sitä jotain. Karppiksien blogissa kuin Mirkallakin oli tänään soppaa, ja minä niitä yhdistele...

Hyvät ihmiset. Tänään pitäisi olla 14.5, kun laitoin tämän ajastuksella putkahtamaan simmujenne ulottuville. Että rokkenroll vaan, jos on joku muu päivä, kun tämä turahtaa tajuntaanne turhauttamaan. Äimistelin tässä vastaikään ilmoille roiskahtanutta, erään ns. luontaistuoteketjun lärpäkettä. Löysin hyvin vähän luontaista koko lehdykästä. Enempi oli väsättyä, värkättyä ja tekemällä tehtyä. Toki pistelen itsekin lisäravinnetta toisen seuraksi purnukoista, mutta silti. Luontaistuote, joka on kasattu erinäisestä määrästä keinotekoisia kemiallisia aineita tai käsitelty tunnistamattomaksi, on minun pienen mieleni mielestä ihan jotain muuta. Completely diffrent. Tabua, jauhetta, töhnää ja kauniita pakkauksia. Justiinsa. Sitten me hyväuskoiset, terveyttä nyt heti tavoittelevat ihmisparat menemme ja tyttösen suosituksesta ostamme puketin ja paketin ja pillerirasian, ja olemme aivan saatananpeetanan terveitä ja kauniita. Kaksi päivää. Ei auttanut pontius-venyttely eikä valuraudan heilauttel...

Hihhei, tarkoituksenani oli ratkoa omia pikku ongelmiani, mutta päädyinkin aivan johonkin muuhun, kuin ratkaisemaan ensimmäistäkään. En niin ongelmaa kuin housunpersaustakaan. Jouduin kurssille ja täällä höpistään työhyvinvoinnista. Työhyvinvoinnista minulla on vähemmän kokemusta kuin perisuomalaisesta "Management by Perkele" -työdynamiikasta. Jota hämmästyttävän moni ns. perheyritys edelleen jatkaa. Ja onhan näitä näennäisheränneitä, jotka ovat olevinaan hyviä työnantajia ja hyvinjohdettuja yrityksiä, niitä taitaa olla pilvin pimein. Pilvipalveluthan ovat ovat nyt niin in. Tasa-arvoinen kohtelu on erittäin vaikeaa ja erittäin harvinaista. No, mitähän se nyt oli mitä piti tässä taas mutustella. En-pä muista. Pää on kuin pärekori. Vuotaa kuin verkkokassi. Olisikohan aika pistäytyä muistitestissä. En kuitenkaan muista mennä sinne, niin olkoon. Sekin. Selailin aikani kulukkeeksi myös vaihteeksi iltasatulehtien nettisivuja. Niissä on ties mitä hörhellystä. Ja näyttää siltä, ett...

Olen tässä pitkin matkaa sinne ja takaisin, ihmetellyt ihmismielen kummallisuuksia oikein olan takaa. Useimmiten jonkun muun olan takaa, kuin omani. Olisihan oman olan takaa ihmettely melkoinen suoritus on fyysillisestikin. Pää kainalon alta, suorin vartaloin kerien olan taakse, ja mollota siitä sitten, että mikäs nyt neuvoksi, Niskavuori? Kolme ihmeellisen komeaa kertomusta ihmisluonnon ja -mielen kummallisuuksista. EVÄS TÖKKII Tapahtuipa Kalevan tantereilla seuraavanlainen episodi Väinämöisen ollessa pusaamassa mahottoman kalanluukanteleensa kimpussa. Paikalle patsasteli Lemminkäinen naapurin piika kainalossaan. Väinämöinen häiriöstä hiukan suutahti ja murrasi, että piian pitäisi olla töillään kartanolla eikä kiemurrella Lemminkäisen matkassa. Lipsahtihe siinä puukko sormeen Väinämöiseltä, joka loihe lausumaan suureen ääneen, että jopa otti teräshammas syvältä, luusta luston luikahutti, veren vimmaisen vikelti, nurmikolle nuljahutti. Vinosti hymyilevä Lemminkäinen siihen vastasi, ...