keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Leikkaa, liimaa, askartele.

Hihhei, tarkoituksenani oli ratkoa omia pikku ongelmiani, mutta päädyinkin aivan johonkin muuhun, kuin ratkaisemaan ensimmäistäkään. En niin ongelmaa kuin housunpersaustakaan. Jouduin kurssille ja täällä höpistään työhyvinvoinnista. Työhyvinvoinnista minulla on vähemmän kokemusta kuin perisuomalaisesta "Management by Perkele" -työdynamiikasta. Jota hämmästyttävän moni ns. perheyritys edelleen jatkaa. Ja onhan näitä näennäisheränneitä, jotka ovat olevinaan hyviä työnantajia ja hyvinjohdettuja yrityksiä, niitä taitaa olla pilvin pimein. Pilvipalveluthan ovat ovat nyt niin in. Tasa-arvoinen kohtelu on erittäin vaikeaa ja erittäin harvinaista.

No, mitähän se nyt oli mitä piti tässä taas mutustella. En-pä muista. Pää on kuin pärekori. Vuotaa kuin verkkokassi. Olisikohan aika pistäytyä muistitestissä. En kuitenkaan muista mennä sinne, niin olkoon. Sekin. Selailin aikani kulukkeeksi myös vaihteeksi iltasatulehtien nettisivuja. Niissä on ties mitä hörhellystä. Ja näyttää siltä, että jos olet julkisuuden henkilö, niin varaudu kaikkeen uutisointiin. Manuela Boscosta revittiin juuri otsikko. Ainakin minä sain siitä sen kuvan, että hän on alkanut tuosta noin vaan energiahoitajaksi ja ravintovalmentajaksi. Ravintovalmentaja se on kovin muodikas ammatti tänäpänä. Ja Veskukin oli vähän vesijuoksemalla ja pieniä muutoksia ruokavaliossaan tehneenä saanut poistettua muodostaan kolkytäkiloo. Eikä kukaan siinä runonpätkässä kertonut, että myös Veskun diabeteslääkitykselle tehtiin temppu terävä. Joten kyllä se paino on silläkin opilla pudonnut.

Voin kokemuksesta kertoa, että näillä eväillä, eli pitkävaikutteisella inskalla, ateriainskalla ja kahdella erilaisella diabeteslääkkeellä, parilla-kolmella sydän- ja verenpainelääkkeellä kyllästettynä, on helvetin hankala saada painoansa alakantilleen käännettyä. Enkä siihen mainittuun laihdutusleikkaussählinkiin edes ryhdy. Minä en muuttaisi varsinaisesti mitään elintavoissani, minulla vain annokset pienenisivät, kunnes mahalaukkuni venyisi jälleen niihin mittoihin, missä oli. Titanicin höyrykattilakokoon.

Ajattelinkin tässä kohtapuoleen, jahka olen copypastenut vähän siellä täällä, julkaista Method Massun. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain varastettua (ihan helvetin paljon varastettua) ja jotain lainattua. Eli ihan niinkuin nykyisetkin laihistelukirjallisuuden edustajat. Vähän väritellään sieltä täältä ja saadaan vanhatkin nuortumaan. Julkimoidaan kirja, joka julistaa maailman pelastetuksi ja saa sinut uskomaan, että kirjan hankinta on välttämätöntä, tarpeellista ja mahottoman hieno asia. Suorastaan jumalainen. Ilman kyseistä teosta olet hukassa ja masentavan huono ihminen. Sen tietysti päättää markkinointiosasto, joka myy mielikuvia. Minä ainakin tekisin niin, että markkinoisin systeemini ehdottomasti maailman parhaana ja ainoana sekä ainutlaatuisena menetelmänä hukata kilonsa toiseen atmosfääriin. Mutta niin tekevät kaikki muutkin.

Päivän vinkki ruokailuun: Ostakaapa vaihteeksi kasa ateriankorvikkeita. Laskekaa niiden energiasisällöt. Syökää pelkästään niitä yksi päivä. Sen jälkeen teette niin, että menette paikalliseen markettiin, kirjaimella ei niin suurta väliä, ostatte sieltä suurimman kaalin, mikä vihannestiskistä löytyy, silppuatte sen, haudutatte lihaliemessä, lisäätte siihen 600g ruskistettua jauhelihaa. Ja jos saatte muutakin jauhista, kuin sikanautaa, niin jees. Menette ja maustatte sen rivakasti, roppaatte sekaan vaikka kuminaa ja tuoretta fenkolia, paiskaatte taas uuniin, mietoon jälkilämpöön tekeytymään. Menette Fineliin ja laskette noin suurinpiirtein koko kaalolootan sisälmyksen per annos, ja mittaroitte pienessä mielessänne, kumpi tuottaa enemmän nautintoa: ne puulle maistuvat ateriankorvikkeet vai vatsa täynnä kaalilootaa, niin kertokaapa minulle ihan omin sanoin, että kumpi.
Jos valitsette ateriankorvikkeet herkullisen aterian sijasta, niin tutkituttakaa päänne.

Sitäpaitsi, kaaliloota hakkaa proteiinipirtelöt, -vanukkaat ja -patukat mennen tullen. Ähä!
Lähetä kommentti