MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Nautin tässä samalla, vaikka nyt joku alkaa kirkumaan, aamupalaani. Kourallinen pillereitä, lasi piimää 2,5 prossaa rasvaa, kun vahvempaa ei saa. Keitetty kananmuna, juustoa, tomaattiviipaleita, majoneesia, itsevärkättyä yrttisipulisuolaa ripsaus, siivu kesäkurpitsaa, salaatinlehtiä ja muutamia valittuja valkosipulimeetwurstin siivuja lisäksi, jälkkäriksi kahvia punaisella maidolla. Kyllä näillä nälkä lähtee joksikin toviksi. Eilisellä aamiaisella nälkä pysyi poissa vähän liiankin hyvin. Söin vasta illalla. Tuttuni sähkötti minulle, että Prisma Studiossa olisi jälleen asianvierestä asiantyngän tallaamista. Todella. Pitkään on kiljuttu siellä ja täällä, että karppaus on uskonto, tai jos ei ihan uskonto, niin ainakin uskonlahko. Tuotiin oikein uskontotieteilijä rutuun posmottamaan, että rajoitukset ja määräykset ovat sen merkki, että uskontohan se. Pam. Asia loppuun käsitelty. Uskonto. Nyt sitten vaan hakemaan uskonlahkon statusta. Ihmettelen tässä ääneen, että mitenkäs sitten...

Edellisessä jaarituksessani junnasin näiden syvien vesien äärellä. Vanhenevan  naisen kohtelusta terveyden'hoidon' villillä saralla. Mutta kuinkas se suu pannaan oikeasti. Messingillekö, kuin torvensoittajalla. Vai peräti ryttyyn. Olen tässä saanut viitteitä ja viittilöinyt itsekin kintaalla, siihen, että toisille ihmisille, myös miehille, on vanheneminen aivan karsea peikko. Niin hirveä ja karsea, että ollaan valmiita ihan mihin vaan ja kieltämään sitten ne valmiutensa. Esimerkiksi julkisuuden henkilöihin osoittelen osoittimellani. Ei minun mielestäni ole mitenkään hirveää, että joku tahtoo leikkautella itseään ja lihottaa kirurgin kukkaroa muutamalla almulla, jos suostuu asian myös suoraan sanomaan ja myöntämään. Tai syömään vain tiettyjä asioita, aineita ja tyylejä. Tai tekemään vain tiettyjä harjoituksia, tietyillä välineillä tai tietyissä paikoissa. Ja seuraavassa repliikissä pudotellaan, että 'en minä, mutta muut'. Olen kummastellut mielessäni sitä, että vanhuus...

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin olla keski-ikäinen, sairaalloinen, lihava ja -mikä parasta- nainen. Millään muulla elämänmuodolla ei varmasti ole samanlaista statusta terveydenhuollon piirissä, kuin mainitulla lylleröllä. Sairaudet, tapaturmat ja krooniset vaivat pannaan tässä yhtälössä lihavuuden piikkiin ja lihavuushan, kuten kaikki tietävät varmuudella, on vain laiskuutta, nautiskelunhalua, saamattomuutta, hengen velttoutta sekä silkkaa tyhmyyttä, joka vaikuttaa suoraan aivotoimintaan ellei peräti lopeta sitä tyystin. Jos mitä sairautta ei voida työntää lihavuuden, tyhmyyden tai muun syyn aiheuttamaksi, olkoon se sitten hormonaalista. Vaihdevuodet. NE kamalat, puistattavat ja hirveät VAIHDEVUODET, jolloin naiseus katoaa jonnekin hämärään ja tilalle astuu koukkunenäinen ja partaleukainen noita-akka. Ja jos vielä löytyy jokin sairaus, jota ei voi näillä määreillä kuitata, se onkin sitten ylenmääräisen alkoholinkäytön syytä, olet perijuoppo, turmiolan-tiina, kassi-alma ja yhteiskunna...