torstai 29. elokuuta 2013

Sano kyllä lääkekokeille!

Että mitä, että? mahtaa moni pohtia tuosta otsikon asettelusta, ettäkö lääkekokeita kannattamaan? Noh ei. Vaan lääkeksi kokkaavia kotikokkeja tarkoitan. Sillä ruokahan on lääke! Olet mitä syöt! Syöt mitä on! Ruokaa lääkkeeksi kaikkeen! Ja kansa lihoo, valittaa, saa masennusta, diabetestä, munuais-, maksa- ja sydän- ja verisuonitauteja. Tutkimuksia tehdään ja teetetään. Kansa hurraa kuin Suomi-Venäjä -jääkiekkomaaottelun toisella puoliajalla, kun Venäjä tekee maalin. Ei ole punakone niinkuin ennen, Suomi johtaa yhdellä maalilla. Kaukalon reunatkin ovat kuin Tikkurilan värikartta.

Jaa, juu, mitäs minun pitikään. Niin sitä, että koska ruoan väitetään olevan lääke ja lääkkeet tuppaavat olemaan kalliihkoja, niin varmaan siksi kunnollinen ruokakin maksaa mansikoita ja hunajaa. Olisi kyllä korkea aika vapauttaa sapuskat kaikensaatanan veroista. Mitä lääkkeisiin tulee, niin makuhan niissä on aivan toinen. Ja harvemman olen kuullut grillaavan tulehduskipulääkkeitä ehtoopalaksensa..

Miettiessäni tuota juttua, että "olet mitä syöt" minulle selvisi ihmisten velttouden ja saamattomuuden koko kirjo ja kuvio. Miten sitä voi tormakka, terhakka ja tomera ollakaan, jos päivästä toiseen mättää mössöjä, makaroneja, spagettia ja muuta löysää velliruokaa? Ei pelkällä putrolla (huom. putro on murresana, joka tarkoittaa siis puuroa) pitkälle pötkitä. Ja eipäs viisastella siellä, että syöhän ny suomalainen pizzaa, kebabia ja hampurilaisannoksiakin! Joo-o. Ja nakkeja ja lenkkimakkaraa.

Olen tässä matkan varrella oppinut semmoisenkin jutun, että kasvikset eivät ole työläitä valmistaa. Ainoastaan salaatin pilkkomista minä inhoan, enkä kovasti pidäkään sen hailakanvihreästä väristä. Vaikka kukkakaali kyllä hankkii täydet pisteet värittömyydestä, niin se on silti parempaa kuin salaatti. Korvaankin moiset salaatit usein muilla aineilla. Kaalilla ja savoijinkaalilla ja joskus jopa yrteillä. Sekä jopa voikukalla ja muulla villivihanneksella. Minulla kasvaa myös tuossa pihalla saksankirveli ja lipstikka. Kummankin lehtiä on mukava laittaa salaatin sekaan. Ja se maku!

Joku vuosi sitten intouduin tutkailemaan villiyrttejä Toivo Rautavaaran johdolla, että Mihin kasvimme kelpaavat. Kirja törröttää kirjahyllyssä muun kasvikirjallisuuden seassa. (Jees, meillä on avuton "sinnepäin" -järjestelmä näiden kirjojemme hyllytyksessä) Siellä on muitakin yrttikirjoja, maustekirjoja ja ihan kasvioppaita. Retkeilykasviota myöten. Näistä olen ammentanut aika paljonkin uusia asioita. Olen alkanut myös kuivattaa talven varuiksi kasveja ja yrttejä. Sekä pidän lavakauluspuutarhaa että ruukkuja pitkin pihaa. Siitä jolloinkin tuossa toisessa höpötyksessäni.

En sitten tiedä, auvittavatko nämä yrtit ja kasvikset ja muut mihinkään, mutta koen itse olevani virkeämpi. Ehkä siksikin, että nyt zoomailen koko ajan, että mihin voisin tuota käyttää, voisikohan tuota laittaa mausteeksi jne. Aivot toimii pienillä kierroksilla koko ajan. Ja varmaan jokunen muistaa, että sienestys on ollut intohimo ihan koko ajan. Siinäkin pyrin aina vähän kehittymään. Yritän opetella uuden sienen taikka kaksi. Taisin tästä jo höpöttääkin..sori.

Jäi jotenkin tuo lääkeruoka käsittelemättä. Siis siksikin ruoka lääkitsee minua, että pyrin syömään aineita, jotka eivät rasita elimistöäni aivan riivatusti. Siitä kasvisvoittoisuus. En ole kasvissyöjä, en totisesti, mutta huomaan LIHAN, eritoten sen punaisen, määrän supistuneen vuosien mittaan kohtuulliseksi. Kypsennysmenetelmätkin yritän saattaa sellaisiksi, että ruoanlaitto olisi helpohkoa ja mukavaa. Eikä keittiöön tarvisisi muutta asumaan. Nyt tiirailuni kohteena on tuon vanhan lihasmyllyosaston tilalle sähkökäyttöinen lihamylly, jossa on myös kuutiointimasiina! (Käteni kiittelee jo valmiiksi, lompakko ei)

Ikisuosikkini näistä lääkeruoista on itseasiassa tee. Eli myös flunssatee, jota teen tämän tuosta, myös pelkästään sen raikkaan maun vuoksi. Kesällä lisään siihen limeä tai sitruunaa. Miksei talvellakin. Ohje on helppo muistaa:
Teräskattila tai emaloitu kattila, kannellinen
1 litra vettä, kiehuvaa
Peukalon mittainen pätkä tuoretta inkivääriä ohuina siivuina
Tuore chili, halkaistuna tai viipaloituna
1 - 12 kynttä valkosipulia veitsenlappeella murskattuna
25g tuoretta timjamia, puolesta puntista puolet tai puolesta ruukullisesta puolet
Mukaan sopivat myös salvia ja rosmariini, minttu ja kaikki puhdistavat ja desinfioivat yrtit, sekä koivunlehdet ja katajanmarjat murskattuna kevyesti. 
Chilin voi jättää poiskin, jos sitä kovasti peljästyy. Mutta se nostaa hikeä, kuten inkiväärikin ja saa aikaan elimistössä aineenvaihdunnan kiihtymistä.
Valkosipulia niin paljon, kuin sielu ja kituset sietävä. Naapureista ja työtovereista ei tarvitse välittää.
Tämähän on siis lääke, ja sillä voi puolustautua aina, jos pomo ja työtoverit huomauttelevat valkosipulinkärystä. Että vain lääkkeeksi. Ja kukaan ei estä lurauttamasta rommia sekaan, jos oiken pahaksi lentsu äityy. Ei se mitään auta, mutta onhan hauskempi sairastaa..!


Koska olen pyrkinyt myös ruokarepsettejä tänne änkkäämään, niin tässä olisi tämmöinen syyspuolen sapuska, jos sattuu jostain nauriita saamaan. Kun vetivät yhden erän pois torjunta-aine jäämien vuoksi...
Täytetyt nauriit
6 pientä naurista
(1dl korppujauhoja, jos et käytä manteleita)
1 muna
50g manteleita (jauhoja tai hienonnettua)
suolaa
valkopippuria
vettä
ja paistamiseen: 2rkl voita
Nauriit pestään ja keitetään vähäsuolaisessa vedessä pehmeiksi. Ne kuoritaan, niihin leikataan kansi ja siten syntyneestä aukosta koverretaan sisus pois. Tämä sisus survotaan perunanuijalla tasaiseksi soseeksi ja siihen sekoitetaan jäähtyneenä muna, kuoritut ja hienonnetun mantelit (korppujauhot) sekä mausteet. Seos vaivataan hyvin tasaiseksi ja se pannaa nauriiden aukkoihin, joiden päälle sen jälkeen asetetaan irtileikattu kansi. Voi ruskeutetaan rautapadassa ja nauriit pannaan sinne ruskettumaan joka puolelta. Pääruoat: liharuoat, kasvisruoat ym. Tähteet: Jäljelle jääneet nauriit käytetään hienonnettuina laatikoihin 
 pyöryköihin ym.
Näin siis neuvoo KEITTOTAITO (Koskimies-Somersalo) vuodelta 1950. Minä niin tykkään näistä vanhoista keittokirjoista, joissa on oikeaa ruokaa eikä mitään pipetillä aseteltuja tippoja ja porkkanasorvilla askarreltuja siipaleita. Reilua, ravitsevaa ja helposti muunneltavaa, kunnon ruokaa. Ei se ruoanlaitto niin helvetin kauaa vie, etteikö tohtisi yrittää.

Lähdenpä tästä sieneen. Ja hortoilemaan muuten vaan. Jos vaikka löytäisin lisää merkkejä karhusta tuosta "lähimetsästämme". Erauspentu on vaeltanut paikkaseudulle. Täällä oli reilu kymmenkunta vuotta sitten enemmältikin karhuhavaintoja. Sitten otsot häipyivät. Lieneekö tuo tulossa petovajetta täyttämään? Ilveksiä meillä on jo liiankin kanssa. No, se siitä metsäpoliittisesta lausunnosta tälläkertaa.

Olin aivan unohtaa: Varpu Tavilla on alennusmerkillinen kirjaviikko KATOPA TÄSTÄ mitä voisi hommautua hyllyysi. 
Lähetä kommentti