perjantai 4. helmikuuta 2011

Elitistinen Antireality

Vaspuukissa tuli puheeksi snobismi. Kaikkien aistialojen snobismia varmaan on! Ainakin kun selailee lehtihyllyssä niitä kalliinpuoleisia, kiiltävänahkaisia lehtiä, joiden kuvia on otettu tuntikausia ja sen jälkeen kuvankäsitelty toinen mokoma. Siirtyisivät varastamaan kuvansa netistä...

Minua siis sylettää se, että kivasta harrastuksesta tulee pakkopullaa ja tervanjuontia, kun siihen sekaantuu enemmän tai vähemmän porukkaa, jolla ei ole aivan kaikki jauhot pussissa. Tämä koskee melkein kaikkia joskus aloittamiani harrastuksia. Ne eivät olleet aloittaessani vielä kaiken elitistiseksi vääntävän kansanosan tiedossa. Ja heti kun moinen asia tapahtui, suli kyllä oma intonikin kuin soppaan pudonnut voi.

Jos nyt alkaisin keräillä vaikkapa hauskannäköisiä kaarnanpalasia, niin kohta perustettaisiin jo Finnish Bark Society ry, joka olisi muutaman valitun nirppanokan hienosteluyhdistys. Ja siihen ei olisi työttömillä, eläkeläisillä ja muilla kansan syvillä riveillä mitään asiaa. Jäsenmaksukin olisi puolimiljuunaa vuodessa. Joka joulu tietenkin myisivät kullattuja käpyjä joiden tuotto lahjoitettaisiin kävynkerääjien yhdistyksen iltavalvontanuotion polttopuiden kuluihin. Tietenkin omat kulut vähennettyinä. Saisi sillä varmaan pussillisen klapia huoltoasemalta.

Näin kävi, kun aikoinaan löysin mallasviskit! Kauhukseni luin valtalehden perjantailiitteestä kuinka jännää on, kun nuori nainen harrastaa väkeviä alkoholijuomia. Onhan siinä pällisteltävää! Tuskin jutusta olisi saatu niin raflaavaa, jos siinä olisin kenottanut minä makustelemassa laatuviskiä. Olisin vain yksi keski-ikäinen muiden joukossa, ämmä vetää lärvejä kalliilla viskillä -säälipisteitä hommaamassa! Mutta yli viisitoista vuotta sitten olin lähinnä kummajainen. Taas touhusivat jotkut seuran, ja totesin, ettei ole seura minua varten. Alkoi nykiä pikkurilliä pystyyn.

Nyt samat asiat on tapahtumassa kansallisjuoma kahville, suklaalle, viinille se on jo tapahtunut, alkaa olla näitä helvetinperkeleen ruokasnobeja ja paljon muita tötteröpäitä pörräämässä sössöttämässä sivistyssanoja vaikka mistä. Laiduttamisestakin jo saatu snobismia lähentelevä tapahtumajatkumo. Ja sitä sietämättömän syyllisyyden määrää, joka kaatuu päälle kuin kirjahylly, jos et suoriudu "odotusten ja laskelmien" mukaan. Ihmettelen, miksi kaikki kiva ja hauska pilataan kilpavarustelulla, ennakkoluuloilla ja hienostelulla?! Jos menen ravintolaan, en minä halua kahta heinää ristissä räkätahrojen päällä hienosti nimettynä. Minä haluan maukasta ja syötävää ruokaa, vaikka olisi kuinka helvetisti miseliinintähtiä tai vaikka -ukkoja siihen ravintolaan liitettynä. No, minulla onkin tapana tiedustella, että onko tämä hieno ravintola vai saako täällä nauraa? kun astun edeskäyvän tykö.

Hissukseen alkaa kypsyttämään tämä kisailujen ja niinsanottujen tosi-tv ohjelmien viidakko. Päässä tirisee kuin pannulla parhaimmillaan. Ei meinaa syntyä edes nakkikastiketta tuskitta. Vähintään haava peukaloon, kun myötähäpeä iskee takavasemmalta ohimoon. Puhun siis näistä kokkauskisoista. Teeveeseehen on ilmestynyt tiptopmasterblaster chef -koitoksia ammattilaisille ja ammatittomille, arvostele mun illallista kyllästymiseen asti ja vielä uusinnat päälle. Kauhulla odotan, kun päästään kahdeksanteen tuotantokauteen; kun pakkaavat näyttämään kaikki edelliset tuotantokaudet uusintoina ennen uuden alkua!
Ajoittain tulee mieleen, että saako tuon littatelsan kuinka helvetin pitkälle lingottua, jos ilmaantuu vielä yksi sikke jamie touhottamaan patojen ja pannujen kanssa. Sekä tekemään käsittämättömällä vauhdillä vielä käsittämättömämpää ruokaa. Porsasta karamellisoossissa. Tai lappamaan avokämmenellä rucolaa joka saatanan lautasen reunalle. Nyt alas puusta snobbailija, tai avitan havelikolla.

Minä pidän hyvästä ruoasta, viinistäkin, oluesta sekä viskistä, mallasviskistä. Mutta minä en pidä tästä nykymaailman menosta, kun perusasioista tehdään järjellä käsittämättömiä, pienen piirin juttuja! Aivan kuin syömisestä ja juomisesta nauttiminen, laihtuminen itselleen sopivalla tavalla tai vaikka ihan perusjutut luonnon helmoissa sienestämisestä metsästykseen, olisivat vain muutamien siihen vihittyjen omaisuutta. Jota ei tietenkään muille jaeta.


Maitotuotepruuvi Omassa Keittiössäni, itseni kanssa kahdenkesken. 
Tervanjuontisanomat, MahaTar TarMaha

Maitotuotteethan ovat kautta aikain saaneet tukea yllättävästikin valtiovallalta, Euroopan Unionilta, maalaisilta, heinäpelloilta, kellareista ja navettojen seinistä. Suomalaiseen ruokapöytään maitotuotteet ovat kuuluneet niin ammoisista ajoista, että jotkut jopa pystyvät juomaan maitoa saamatta sivuoireita. Ne, jotka niitä sivuoireita saavat, olkoot juomatta. Maailmassa on tuhansia, ellei jopa enemmän kuin tuhansia maitotuotteita, joita lähes koko ihmiskunta on aamuhämärässä nauttinut. Jos kaikki maailman naudat koottaisiin yhteen, ne eivät Suomen rajojen sisäpuolelle mahtuisi. Nautajono ulottuisi maapallon ympäri ja vielä kauemmaksi. Paitsi, että ressukat kuolisivat tyhjiössä ja siitä saisi syytteen eläinrääkkäyksestä.
Muiden kaukaistenkin maiden nautaeläinten tuotteet jäävät täällä Pohjan jäätävillä perillä liiankin vähälle huomiolle ehkä siksi, että tänne on vaikea kuljettaa niitä herkkuja, joita esimerkiksi Ranskanmaalla täysin käsittelemättömästä maidosta tehdään. Sitä ei voi pieni ihminen ymmärtää aivan heti. Meillä on puikoissa bakteerikammoisista bakteerikammoisin virkahenkilöstö, joille bakteerien esiintyminen luonnossa on kuin Belsepuupin asettuminen Suurkirkon katolle. Poishan ne pitää siivota.
Maito, tuo vasikoiden monimuotoinen eväs on antanut ihmiskunnalle väittelyn aihetta ja makuelämyksiä siitä pitäen, kun joku älykkö keksi lehmäntissistä saatavan maidon ravintotekniset ulottuvuudet. Ja unohti maitopääläärinsä nuotiolle yöksi. Siitä se vasta kehityskulku alkoikin!

Pirkka AB-piimä
Suomi
Väri läpitunkemattoman valkoinen, antaa aavistuksen paksuudesta. Tuoksu raikas, hapahko, lähes mereisen viileä: maamaisuutta myös, navettaa ja heinäpeltoa. Maku pyöreä, hapahkoinen, kukkea ja täyteinen.  Suutuntumassa voin pehmeyttä, nielaistessa antaa kurkkutorvelle vastusta, melkein tekisi mieli pureskella, lähdeveden viileyttä havaittavissa jääkaappikylmänä, tarjoilulämpötilassa pitää olla tarkka. Jälkimaku vivahtaa viiliin, jossa runsaasti kermaisuutta. *****

Lindahls Turkkilainen Jogurtti
Ruotsi
Väri ruotsalaisen vit, vaalea, tämäkin hämmästyttävän samankaltainen kuin piimällä. Tuoksu jännittävän raikas, maitoinen, kukkean erilainen, kuin metsä syyssateen jälkeen. Maultaan kermainen, jopa voita on löydettävissä, pähkinän pyöreyttä ja lateksiakin häivähtää jälkimaussa, suutuntuma rehellinen, paksu ja haastava. Tarjoillaan erilaisilla lisukkeilla, mutta suoraan purkistakaan nauttiminen ei estä nautinnon täydellisyyttä. **** Jos olisi ollut kotimainen, olisi saanut vielä yhden tähden.

Rasvaton maito
Suomi
Väri sinervä, selvästi vähän vihreänturkoosiin vivahtava. Tuoksu maitoa muistuttava, vetinen, kuin makukin. Maku mitäänsanomaton, lattea ja läikikäs, ei haasta makukeräsiä ilotulitukseen vaan aiheuttaa lähinnä nielemisliikkeitä vaikka tekisi mieli sylkeä. Jälkimaku erittäin häiritsevän metallinen.Suutuntuma suorastaan ällöttävä, vetinen ja epämääräinen. En suosittele kuin masokistissa aikeissa juotavaksi tai käytettäväksi. *

Kevytmaito
Suomi
Väri jälleen valkovuokon vaalea. Maku kevyehkö, kohtalainen pituus, kovahko, ei aivan kermainen, mutta maitomainen. Jälkimaku hiljainen, ei mausteisuutta, eikä eleganssia. Helppo ja kevyt, muttei aivan raadin makutottumusten mukainen ja jakoikin persoonallisuushäiriöisemme kahteen leiriin. ***

Täysmaito
Suomi
Väri taittaa hieman kellervään, maitomainen olemus pyrkii matkimaan maalaismaidon väriä. Maku täyteläinen, kehittynyt, pitkä ja leveähkö, kypsän viljapellon aromia sekä pannukakkumaista makeutta. Jälkimaussa viileää voisuutta, voisulaa ja kermaa, lähes jäätelömäinen, lopussa loppuu. Suutuntuma raikkaan hemakka, tasapainoisenmoniulotteisen keikaroiva, lähes paksuhko. ****

Tässä tänään raatimme talvipäivän kunniaksi maistelemat maitotuotteet. Persoonallisuushäiriöinen ratkesi ryyppäämään ja minä odottelen, että avioliiton kautta saatu lisäosani saapuisi paikalle, että pääsisi kauppaan. Myös viinakauppaan. Ajattelin ottaa tänään muutamaa hyvää vuosikertaa. Sekä Keravan Kotipanimon kuravettä saunan päälle. Jos maha kestää.
Lähetä kommentti