maanantai 7. helmikuuta 2011

Epähedelmäkeitto

Olen vasiten taas hilannut muotoni tähän koneen äärelle tuijottelemaan tyhjää ruutua ja vastapäistä metsikköä.  Ja koska aurinko paistaa, tiaisilla on kevättä rinnassa ja lehdissä on aloitettu jo bikinikauteen valmistautuminen erilaisin terveysartikkelein ja muin mantroin. Terveys on kaikkien huulilla. Ja minulla rakko. Tee oli kuumaa.

Aiemminkin olen kirjoittanut erilaisista ihmistyypeistä, joilla on omalaatuisia käsityksiä laihtumisesta ja varmaan paljon muustakin. En ole uskaltanut kysyä. Ettei menisi yöunet ihan nollasummapeliksi. Lojuin eilen ehtoolla sohvanmutkassa koira kainalossa ja sain eräänkin ahaa -elämyksen. Mutta ne ovat muuttuneet aamun tullen etämyksiksi ja haipuneet muististani palatakseen jälleen. Joten päädyin pohtimaa tätä nykymenoa terveydentulvan keskellä.

Äkkiseltään ei arvaisi, kuinka paljon kuuluu käsitteeseen terveys! Herranjee, siellähän lilluu kaikenlaisia juttuja uskomuksista lumehoitojen kautta rankkoihin lääketieteellisiin operaatioihin. Terveydellä ei toki ole leikkimistä, mutta aika moni haluaa tulla vielä terveemmäksi. Kai tässäkin tulee esiin se suomalainen "Perkele, mää näytän tolle, että täältä pesee ja huuhtelee, sano pyykkäri" -mentaliteetti. Se kuuluisa naapurikateus. Isännät ostavat isompaa taloa ja autoa, emännät laihduttavat, kuihduttava, zumbaavat, humppaavat ja popsivat terveysruokia ja -pillereitä. Pillereistä jää usein kaappiin kasa muistoja vajaiden purkkien muodossa.Tätä aihetta olen aikonut jatkossakin liipaista mennen tullen. Pari siivua ainakin. On tämä aihe vaan niin herkullinen.

Olen seikkaillessani netin uumenissa bongannut todella hulvattomia hahmoja, joita olen nimennyt ihan miten huvittaa. Yleisön pyynnöstä huolimatta, esittelen tässä teille joitakin tapauksia. Otan pahimmasta päästä framille, koska entisessä elämässäni olen törmännyt näistä jokaiseen.

Smoothienmurtaja
Tämä tyyppi tekee aineesta kuin aineesta kuvottavanvärisen tökötin, jota hörppii nautinnollinen ilme naamallaan ja toistelee: "aiettäonhyvää" joka ryypyn välissä. Naama kertoo toista. Eihän voi kertakaikkiaan maistua mönjä hyvältä, jossa on sitruunaa, kaakaojauhetta, voita, suolapähkinöitä, salaatinlehtiä, tonnikalaa öljyssä, raakaa kananmunaa, chiliä ja tomattia? Eihän? Tai kokonaisia savusilakoita, kermaa, porkkanamehua, öljyä, lakritsaa ja parsakaalia. Mutta hyvää on! Näitä itsekehittelemiään "paukkuja" hän sitten nautiskelee kahvihuoneessa innosta suristen ainakin kolme kertaa viikossa. Mukana on tietenkin oma pikkuinen tehosekoittaja, kuka nyt smoothieta valmiiksi tekisi! Tuoreus kärsii.

Vaa'anvinguttaja
Hän syö punnitusti. Ja kirjaa ylös joka suupalan. Kalkulaattorilla naputtelee kalorit, proteiinit ja ravintoaineet, hiilihydraatit, rasvat ja kuidut. Verensokeria mittaa tämän tuosta, vaikkei ole edes riskiryhmässä, on hommannut mittarin. Kulkee verenpainemittari ranteessa ja tilaisuuden tullen kuullaankin sen surinaa milloin mistäkin. Kaikki kirjataan huolellisesti ylös. On kuin maansa myynyt ja rahansa juonut, jos tasapaino horjuu hetkeksikään. Roikkuu keittiöhenkilökunnan kraivelissa niska punaisena, jos on joku arvo hänen mielestään väärin. Kotona on hyllymetreittäin terveyttä ja ravintoa käsittelevää kirjallisuutta. Kukaan ei enää kutsu iltaa viettämään, kun kaupanpäälle tulisi kahden tunnin synkkä yksinpuhelu lisäaineista, ravinteista, suolentoiminnasta ja painonHALLINNASTA.

Niuhottava tilittäjä
Kun tälläinen henkilö tulee pöytään, niin ruokahalu katoaa, samoin syöjät. Tai ainakin tahti tihenee, niin että pistää haarukalla poskeen ainakin kerran ja kerran kieleen. Kun hän avaa sanaisen arkkunsa, ei säästy mikään eikä kukaan arvostelulta. Hän pähkäilee jopa, että mitä se presidenttikin oikein mahtaa syödä? Toisten lautasilla on hänen mielestään epäterveellisiä aineita, liikaa hiilareita tai liikaa rasvaa tai liikaa lihaa, tai tai tai. Pureskellakin pitäisi, eikä niellä noin äkkiä. Voi tulla vatsanväänteitä. (Joo, persoonasta tuleekin vatsanväänteitä ja pahoinvointia) Ihme, että tämä hyyppä ehtii edes syömään, kun on asiaa muiden syömisistä ehtimiseen. Tämän tyypin alituinen huokailun aihe onkin, että voivoi, kun tässäkin ruoassa on kaloreita niin ja näin paljon, täytyy illalla mennä salille polttamaan ne pois. (Surkuhupaisalta tämä kuulostaa, jos sattuu olemaan lumenluoja ja aamuyö on lapiotu kinoksia ties missä!) Loppuviimeeksi pyörittelee rasvatonta maitoa lasissaan ja narisee, ettei se ole kylmää. Ei kai, kun on lämminnyt lasissa tilityksen ajan.

Avuton sählääjä
Lähinnä kyyneltä alkaa pukata silmäkulmaan, kun tämä henkilö ryhtyy miettimään erilaisia terveysvaikutuksia. Onko terveellistä syödä muoviaterimilla paperilautaselta? Entäpä juoda muovimukista? Saako perunoita keittää ilman kuoria? Voiko ihminen elää ilman leipää? Onko maapallon ulkopuolella elämää(ei, mikäli tämä älyn jättiläinen olisi raketti-insinööri)? Saako täällä nauraa? Täynnään kysymystä ja ihmettelyä kaikesta. Yleisin vastaus kaikkeen on, en mää tiennyt. Kas ihmettä, että on oppinut edes lukemaan ja kirjoittamaan, kävelemisestä puhumattakaan. Kantaa muassaan järjettömänkokoista kassia, jossa on kaikkea maan ja taivaan väliltä, varmuuden vuoksi. Tuskin kuitenkaan itsekään käyttää huulipunan tahrimia, kääreistään riisuutuneita tamponeja, jonka narussa roikkuu syöty purkka tai muuta epämääräistä. Mutta kaikkea on varmuuden vuoksi kerätty kassiin jo parikymmentä vuotta. Tapaamisesta jää psykedeelinen olo, että voiko joku olla noin järkyttävän tietämätön, oikeesti? Aikuistenoikeesti??

Tämä sakki jos sattuisi yhteen, niin siinä saisi kyytiä koko terveysvalistus. Olisi hyvin jännittävää olla kuulolla, että miten heillä menisi esimerkiksi kahvilassa. Yksi kirjoittaa ylös mustaan kirjaan, toinen kyselee, kolmas pitää saarnaa sormi pystyssä ja neljäs natisee, että runebergintortussa on liian vähän hilloa. Siitä syntyisi kyllä melkoinen hässäkkä.

Epähedelmäkeitto on muuten sitten mansikkasoppaa. Mansikkahan on turvonnut kukkapohjus, siemenet nätisti siinä mansikan päällispuolella ja kesällä mansikkamaitoa syödessä ne ratisevat hauskasti hampaissa. Sorruin eilen ostamaan mansikkasoppaa, sitä vähän vähäkalorisempaa, ja täräytin siihen mukaan aimoannoksen turkkilaista. Hyvä oli välipala. Vaikka vähän makeutusaine riipoi herkkiä makunystyröitäni...
Lähetä kommentti