tiistai 19. huhtikuuta 2011

O tempura, O more for me!

Enpä olekaan pitkään aikaan kohdannut ruokarintamalla mitään säväyttävää. Enkä vieläkään. Kun kaupasta ei saa kateenkorvaa eikä suolia suoraan tiskistä, on turha odotellakaan mitään kotitekoisia innovaatioita ruokarintamalla. Jotkut muutkin ovat olleet kanssani kovin samanmielisiä. Vai mitä pidätte tästä(lainaan luvatta nyt saamaani sähköpostia): "Olen ihmetellyt .... missään ei Suomessa ole kunnollista lihakauppaa, josta saisi oikeasti itse valita lihat. Jossa myytäisiin Suomessa kasvaneiden eläinten lihoja. Kanoja ja kaikkia. Ei saa enää emobroilereita eikä patakanaa. Ei leikata enää kaupassa itse possua tai nautaa. Kokonaista ruhoa en ole enää nähnyt käsiteltävän missään..." Eli tasan samoilla jäljillä on joku muukin kuin minä.

Onneksi kotokylässä on sentään putiikki, josta saa etäisesti kaupassa käsitellyn oloista lihaa. Kanaan sekään ei taivu. Mikä on kyllä sääli! Mutta nyt piisasi tämä iankaikkinen renkkuuttaminen puutteista ja puutteiden puutteista. Ajattelin aloittaa aloittamisen omalta osaltani nyt. Siis aloitan nyt todellisen miettimisen, miten, koska ja kuinka saisin parannettua omalta kohdaltani vähillä pennosillani tätä maailmaa ystävällisemmäksi. Aloitan sähköpostin lähettämisellä paikallisille kauppureille. Heittelen toiveita. Ja uskon vahvasti, että kun riittävästi argumentoin, perustelen ja vaadin, niin eiköhän sitä JOTAIN saa, ainakin suunsoittajan maineen. Jos ei muuta.

...tästä tulee nyt harvinaisen lyhykäinen postilla, kun ulkona loimottaa aurinko, ryytipenkki on paljastunut lumen alta ja "puutarhassani" on rutkasti pikku puuhaa. Kuten esimerkiksi etsiä pari lavakaulusta, josta saa sitten lisäpenkkejä kasvavalle ryytimaalleni! Tulin ostaneeksi taas siemeniä, joita pitäisi kokeeksi haudata maan poveen. Basilika ja rosmariini eritoten olisivat houkuttelevia. Ai, hittolainen, pitääkin nostaa karitsankappale notkistumaan pääsiäsorgioita varten. Muutamana vuonna meillä on ollut kinkku. Jouluna, uunnavuonna, pääsiäisenä ja juhannuksena. Sikailua kerrakseen. Sekä kohta alkaa myös silmujen ja muun sälän keruu tuolta luonnosta. Saan taas troppia talven varalle.

Hei, mitä mää täällä vielä teen. Pian ulos, sillä tuoli kangistaa nopeasti!
Lähetä kommentti