Kyssäkaali telamiinojen korvikkeeksi Suomen armeijalle.

Tai ehkei sittenkään. Mutta.

Ongelman nimi oli tämä: Eilen, myrskyisenä sunnuntaipäivänä, hauduttelin loppuun herkullisen padan ja laitoin uuniin myös mollukan kyssäkaalia. Otin padan pois, jätin kyssän ja pistin jatkojalostukseen ternimaitojuustoa. Muistin kaalirapin olomuodon viihtyvän edelleen uunissa, kun olin ollut töissä jo yli puolen päivän.

Ehtoolla, ennen kuin menin saunaan lojumaan, pistin kovahkolta tuntuneen kasviksen mikroon. Aikaa pirueteille 20 minsaa. Saunasta tultua, puu-ukko tuntui edelleen olevan. Ei kun uudelle kierrokselle.

Ajattelin sitten nauttia hempeänpehmeää kyssistä. Aaargh! Sitä voisi käyttää ihan mihin tahansa muuhun, muttei syömiseen. Ei ollut pehmeää, saati herkullista vaikka lisäsin voitakin...ja vähän suolaa. Ei, mikään ei auttanut.

Onko kenelläkään ideaa, mitä tuollaiselle vihanneksentolvanalle voisi tehdä? Tuppeensahata ja rakentaa kirjahyllyn? Kivittää naapuria? Kivetä piha? Mitä jukoliste! *raivoraivo*

Ostan seuraavaksi nauriita, jos niistä saisi herkullista uunijuuresta, noinniikuin ehtoopalaksi? Toivottavasti.

Niin, että jos joku nyt ihan kiusallaan kekkaa, että mitä tuosta epätoivon vihanneksesta voisi tehdä, kertokoon sen välittömästi!

Makuelämyksiä odotellessa.

Ai niin! Jos joku väittää, että hiilihydraattitietoiset eivät saa tarpeeksi kuituja, tulen henkilökohtaisesti syöttämään säikeisen kyssäkaalin sille pakanalle.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Minä syön kyssäkaalia ihan sellaisenaan salaateissa, siis tietenkin kuorin ensin. Pienet kaalit on paremman makuisia ja vähemmän puisia. Liika kypsyttäminen kuulemma puumaistaa kyssäkaalia. Saksankielisiä kyssäkaalirespetejä löytyy satoja, näyttävät tekevän kyssäkaalilasagneakin ...


terv. Varpu, jolla on hemmetinmoisia vaikeuksia saada kommentteja läpi
MahaTar sanoi…
Doh, ei tuokaan ollut mitenkään jättikaali. Sellainen kissin pään kokoinen vain. En ole juurikaan tutustunut kysseiseen kyssään, joten oletin sen hautuujuutuvan hempeäksi kuin sametti uunin takaritsillä.

Jostain bongasin kyllä "pastan" joka oli tehty kyssiksestä. Taidan kokeilla, kun noita pastankorvikkeita on harvassa kuin, -noh- korvia.

Nyt en ossoo sanova, mistä kiikastaa, kun sun kommentit ei tule läpi, kuin anonymouksena. Vaikka tossa on WordPress -tilikin valittavissa.

-Massu
Anonyymi sanoi…
Kissanpään kokoinen kyssäkaali on iso. Älä vertaa sitä kaaliin, vaan nauriiseen.

ja siis pitkä kypsentämisaika puuduttaa kyssäkaalin. Siinä se poikkeaa nauriista.

terveisin sama anonyymi, jonka wordpressiä ei hyväksytä täällä :)
MahaTar sanoi…
No jo se ny on! Siis mikähän tätä bloggeria vaivaa, kun ei muka hyväksy hyviä kommentteja! Mie en niitä sensureeraa. Se on se Joku Muu, tietäis vaan kuka!

-Massu
Anonyymi sanoi…
Mie olen törmännyt kahdenlaisiin kyssäkaaleihin koosta riippumatta - toiset ovat maukkaita, pehemenevät helposti ja ovat hyvänmakuisia, toisissa on kuin hemmetin puutikkuja sisällä ja kivikovia vaikka kuinka hauduttelisi ja höyryttelisi.
Että ei voe auttoo, rakenna siitä mötikästä takka?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karanteenikivaa!

Kun saapuu syys...!

Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.