maanantai 5. lokakuuta 2009

Kyssäkaali telamiinojen korvikkeeksi Suomen armeijalle.

Tai ehkei sittenkään. Mutta.

Ongelman nimi oli tämä: Eilen, myrskyisenä sunnuntaipäivänä, hauduttelin loppuun herkullisen padan ja laitoin uuniin myös mollukan kyssäkaalia. Otin padan pois, jätin kyssän ja pistin jatkojalostukseen ternimaitojuustoa. Muistin kaalirapin olomuodon viihtyvän edelleen uunissa, kun olin ollut töissä jo yli puolen päivän.

Ehtoolla, ennen kuin menin saunaan lojumaan, pistin kovahkolta tuntuneen kasviksen mikroon. Aikaa pirueteille 20 minsaa. Saunasta tultua, puu-ukko tuntui edelleen olevan. Ei kun uudelle kierrokselle.

Ajattelin sitten nauttia hempeänpehmeää kyssistä. Aaargh! Sitä voisi käyttää ihan mihin tahansa muuhun, muttei syömiseen. Ei ollut pehmeää, saati herkullista vaikka lisäsin voitakin...ja vähän suolaa. Ei, mikään ei auttanut.

Onko kenelläkään ideaa, mitä tuollaiselle vihanneksentolvanalle voisi tehdä? Tuppeensahata ja rakentaa kirjahyllyn? Kivittää naapuria? Kivetä piha? Mitä jukoliste! *raivoraivo*

Ostan seuraavaksi nauriita, jos niistä saisi herkullista uunijuuresta, noinniikuin ehtoopalaksi? Toivottavasti.

Niin, että jos joku nyt ihan kiusallaan kekkaa, että mitä tuosta epätoivon vihanneksesta voisi tehdä, kertokoon sen välittömästi!

Makuelämyksiä odotellessa.

Ai niin! Jos joku väittää, että hiilihydraattitietoiset eivät saa tarpeeksi kuituja, tulen henkilökohtaisesti syöttämään säikeisen kyssäkaalin sille pakanalle.
Lähetä kommentti