maanantai 16. tammikuuta 2012

Kevät tulee, entäs sitten?

Ja kevään tulemisen huomaa mistäpä muusta, kuin siitä, että lehdet pullistelevat laihdutus- ja elämätapaohjeita. *huokaus, syvä huokaus* Ja joka jumalan vuosi sama joiku toistuu, että ylivoimaisesti paras ja nopein ja käy kaikille ja kilot lähtevät alle kolmessa päivässä. Voi ristus! Että mua ottaa kovasti pattiin tämä, mutta minkäs teet. Maailma on täynnään ikuisia optimisteja, jotka todella uskovat näitä älyttömyyksiä. Tässä jo kohta vuosikymmenen nettipalstoja seuranneena, olen kyllä enempi vähempi sitä mieltä, että ihmeitätekeviä diettejä ei ole. Ei ole. Luitte aivan oikein. Ette te niitä kymmenessä tai kolmessa kymmenessä vuodessa karttuneita kiloja kolmessa viikossa pudota. Ettekä viikossa. Ja me päästämme nyrjähtäneet, jotka lääkitsevät itseään ruoalla, juomalla ja kulinaristisillä nautinnoilla, meillä ne vasta oltavat onkin.

Kun nyt taas ja jälleen tulee kaikensorttisia akkailehtiä ja iltalööppösiä, joissa julistetaan kuinka voit hyvin näillä ohjeilla. Ota lehti käteen, vaivihkaa vilkaise juttua ja laita lehti takaisin. Mene kotiin. Harkitse uudelleen, että tarvitsetko sinä, laihdutusveteraani ja elämäntapojen parannuskonkari juuri näitä uusia, ihania asioita, jotka lehdessä julistetaan ainoalaatuisiksi! Voi miten helposti lähteekään läski, kun vain pupellat Ötväkästä Alimetaaripatukkaa ja samalla voimistelet petäjän yläoksistossa jättiläisiä heitellen! Kuulostaako järkeenkäyvältä? Tai teet vain niinkuin tämä "Opus Otinkuulien paremmuudesta levytankojen ankeuteen" sanoo, eli löydät itsesi äkkiä fysiatrin hyppysistä, kun kolmoislähentäjä on revennyt ja perseeseen sattuu muutenkin. Että jospa noudatat vaikka Laihdutusväline Kuikan käyttöohjeiden mukana tullutta pussidieettiversiota "Mulle heti kaikki tänne nyt" tai ostat omaksesi ainoan viisaan, älykkään ja järjellä ajatellun "Dieettaa Kuin Armeijassa" liikunta-, kävely-, nukkumis-, virkistys- ja superruokaohjeineen tai "Lennä yrjö ison kiven juureen, joka inehmon pikalaihdutusohje". Ehkä jopa saat kiksejä "Omnivori, pilleri ikuiseen laihuuteen" -kapseleista?

Okei. Myönnetään. Olen jälleen kerran huomattavan ärsyyntynyt. Kun olen ennenkin tainnut porista ihan näistä samoista asioista. Monta sivua. Koko netti ja lehtihyllyt suorastaan notkuvat uutta elämää ja parhaita laihdutusohjeita. Kaikkien ehdoton vaatimus on muistuttaa juuri tänä keväänä henkaria ja rysäkeppiä. Jokainen dietti on tutkittu ja sen on laatinut vähintään maisteri, tohtori tai suuri joukko taivaallista sotav terveystieteilijöitä. Ja vasta-argumentaattoreina toimivat tietenkin omien alojensa huippuosaajat. Mm. rappusiivoojan sangon kahva, professorin varaprofessorin tuuraaja, altavastaustieteen narkomaani ja oletusarvomaailman portivartija. Kirja-arvosteluja voi samalla periaatteella kirjoitella sama joukkue, suuressa Rasvasodassa monessa öljyssä keitetty. Minä suosittelen luettavaksi kirjaa Tunteet ja syöminen. Kyllä. Sekä varsinkin sitä, että opettelee tunnistamaan nälän. Ja taas dejavuuta pukkaa, oman kroppansa ja mielensä yhteispeliä voisi itsekukin, myös minä, opetella. Nälkä ei välttämättä olekaan nälkä!

Uskossa voi olla väkevä. Sen olen tullut huomaamaan saamistani sähköposteista. Juu, sinne vaan mahatar@gmail.com voi käydä ruuttaamassa sitä paskaa, mitä nyt sattuu mieleen juolahtamaan. Aika vähällä olen päässyt. Muutama suoltaja on kyllä saanut tuta. Tässä piti sanomani tuosta kropan ja mielen yhteispelistä, että myönnän olevani tunnesyöppö. Ja vähän liikaa insuliinia "nauttiva" diabeetikko. Olenkin alkanut hissukseen vähentämään perusinsuliinin määrää, josko se painokin siitä korjaantuisi, ettei roiku tuolla jääkaapin oven välissä tämän tuosta. Insuliinilla kun kohdallani näyttää olevan sellainen kumma vaikutus, että nälättää. Toinen, mitä olen alkanut harrastaa ennen kylskaapin oven avaamista, on ihan reilu lasillinen huoneenlämpöistä vettä. Aikoinaan kapakkareissuilta pöllityistä tuopeista on iloa. Ja tiedoksi, viimeisestä kapakkareissustani on kulunut aikaa viisi (5) vuotta. Sen jälkeen ei ole tullut käväistyä olusella edes paikalliskuppilassa.

Se on kumma juttu, miten tämä valvontayhteiskunta on omituinen. Yhdessä vaiheessa olin liian sairas, päästäkseni hoitoon. Ja nyt ratkaisuksi kaikkeen tarjotaan minulle silpomista. Kohta varmaan kaikilta ylipainoisilta katkaistaan kädet kansansairauksien pelosta ja perinnöllisesti riskialttiin mille tahansa taudille steriloidaan. Tai lääkitään tainnoksiin.

Se ratkaisu on tulossa, lupaamani ratkaisu kaikkeen, ihan jo ovenraossa...! 
Lähetä kommentti