maanantai 2. tammikuuta 2012

Slowfood, slowhand ja slow motion, etten sanoisi peräti no motion.

Eilen oli kuulemma paras myyntipäivä pizzerioissa. Joopa. Vaikken uuden vuoden aattoehtoona napanderoinut kuin pari kuoharilasillista, niin valvonta ylipäätään teki minusta täydellisen reporangan. Ja väsymys laukaisee usein meikäläisessä outoja asioita. Niinkuin nytkin. Imaisin rutkasti suklaata kitaani. Rakentelin katkarapuleipiä ruisnapeista ja lopusta katkissalaatista. Karamellejä. Ihan fazun Parhaita. Nykäisin ranskalaiset runsaalla majoneesillä. Pelkät ranskalaiset, vaikka olisi ollut nakkistroganoffiakin. Ja en aivan kaikkea edes muista! Vihreisiin kuuliin en kuitenkaan sortunut. Öhinä oli illalla hirvittävä ja insuliinia kului. Vatsaa piti kannatella kaksin käsin. Tuntui, ettei nälkä helpota ikinä. Nälän jälkeen seurasi riipivä nälkä. Huutavan ja riipivän näläntunteen perässä kulki vielä suurempi nälkä...! Vatsassa ei vaan ollut riittävästi tilaa, että olisi saanut sen kaiken nälän poistettua syömällä. Sananlasku "Nälkä kasvaa syödessä" piti kohdallani pelottavan hyvin paikkansa. Siihen imeskelin pari konvehtia lisää.

Lehdistökin on herännyt jälleen joulunjähkiähkyyn. Tosin täällä rannikkoseudulla riehuneen myterin jälkeen ei ole ihan niin paljon näitä "Näin kiloille kyytiä", "Laihduta joulukilot hetkessä", liikuntavinkkejä ja mutta sälää lehdissä kuin oletin. Mutta postloodassa oli kystä kyllin. Siellä kiikkui luontaistuotekaupan aviisi täynnään mitä ihmeellisimpiä pillereitä ja pullereita, ja joku höpönpöpönpillerin mainos. Mainoksessa mainittiin, että on yhtä tehokas kuin lääkärinmääräämät laihdutuspillerit, mutta ilman sivuvaikutuksia. Siinä vaiheessa aivoni löivät tyhjää ensimmäisen kerran! Että ihanko totta? Ei sivuvaikutuksia. Tohdin siinä ääneen ihan epuutella koko pillerien vaikutusta. Että onko niillä senkään vertaa vaikutusta, kuin resettipilsuilla. Muutenkin tämä laihdutus alkaa saada korneja ilmenemismuotoja. Aivan tolkuttomia. Mutta niitä tonkiessa ainakin minulla on hauskaa. Kunnes ärsyynnyn äärirajoille.

Feispuukissa törmäilin muutamaankin happoisaan ilmiöön. Ensimmäinen oli erään suuren virman valmisruokarepsetit, ja niiden valmistusaineet. Juu, ihan vapaasti. No, toki, kun pitää oman yhtiön tuotteita kaikissa resepteissä käyttää, niin joo. Sutta tuli. Olisi kiva ollut, jos oikeasti olisivat ajatelleet hiilarien vähentäjiä. Eli hiilihydraattien määrät framille vaan, ja joka resettistä! Kun karpin nyrkkisääntönä olen pitänyt sitä, että maanpäällisiä mielummin kuin maanalaisia. Eli porkkanoiden kanssa pitää olla varovainen. Mutta kumma kyllä lanttu ja nauris ovat aivan hienoja juureksia, joita mahtuu myös vähemmänhiilarisen ruokaan.

Tein aivan upean löydönkin. Löytyi viimein maitotila, josta saa tilamaitoa. Kummallista tässä on se, että vaikka olemme sahanneet edestakaisin ja ohitse, niin vasta nyt sattui silmään tilan kyltti. Evitskog milk. Hyvä, etten ojaan ajanut! Kotiin kun pääsin ryykäsin tänne nettiin. Ja naputin sinne. Kuukkeli kertoi, että Feispuukissa on sivu. Sinne. Ja nyt tänne. Koe-erää tilamaan. Odotan vesi kielellä, että koska sieltä alkaa saada myös juustoa. Toivottavasti saavat luvat ja pian. Suomi kun on näiden ruoka-asialupien kanssa niin kovin kummallinen maa.
Ai helmetti: se tila!!! Feissarisivun osoite: Evitskog Milk ja feissarissa sain tämmöisen evästyksen: "Muista tilata etukäteen tekstiviestillä määrä ja hakuajakohta 040-5025897" Sinne! Raakamaidon maku on aivan toista luokkaa kuin tuon perkeleen purkkimaidon. Täytyy kuivata välillä kuolat suupielistä. Tarvitsee Jontten reissulla käydä sitten samalla tai paremminkin käydä Jonttessa myös maidonhakumatkalla. Angus on tosi tyyristä, mutten ooiiiikein ajatellut lähteä tuonne itärajan pintaan Matintalon tilallekaan köröttämään, josta saa ylämaanlihaa. Eikä aina rahavarat anna periksi ostaa lähiruokaa, kun työkkärit ovat mitä ovat. Vaikka isot rahat tulee säästettyä, kun en osta eineksiä. Sekä teen mahdollisimman yksinkertaista ruokaa mahdollisimman lähellä tuotetusta ja mahdollisimman tuoreesta. Vanhetkoot sitten jääkaapissamme.
Lisää slowfoodista löytyy mm. SlowFood Nylandin sivuilta feissarista. Tai Slowfood Västnylandin vastaavilta.
Makumaku on ollut hyvänä apuna, varsinkin silloin, jos ei ole oikein päässyt liikekannalle. Vaikka en mikään himotilaaja ole ollutkaan, niin sen verran olen toimituksiin tyytyväinen ollut, että kehtaan kehaista!

Aion mainostaa ihan estottomasti kaikkia hyväksi kokemiani asioita.



Päivän lounas saa odottaa, mutta jääkaapista räävittyjen jämien syöntiin aatteloin keskittyä. Katkarapusalaatti meni eilen, kovien ruisnappien päällisenä, mutta kinkkua on vaikka maailman tappiin.  
Hirviönpaistia voitelin juuri uunikelpoiseksi, vaikka vähän tuntui vielä jähmeältä. Muden sulaneesta pakastimesta löytyi sulanut hirvipaisti pari vuorokautta muhineena. Muhimaton ja jäinen hirvipaisti löytyi myös omasta, sulamattomasta pakkasesta. Mamman antia annettiin koirille, jotka herkuttelevat huomennakin äireen mökillä sulaneen pakastimen sisikunnan tuotteilla. Sen verran tuo sähkökatko teki tuhoja.
Tuolla tuo omasta pakkasesta kaivettu paistinkappale on köllinyt nyt muovissa, tiskialtaassa kohta 12 h. Lisäsin kuumaa vettä. Altaaseen. Tuntui olevan kelvokas, pintasula, että saa voilimpit upotettua lihaan. Tosin kinkku tulee paistettua melkein aina sulattamatta. Tätä ei uskalla ihan tyyten jäisenä paistella, koska liha on sen verran rasvattomampaa, kuin potsissa. Mukaan tällään naurista. Ja uuninluukku kiinni, avataan muutaman tunnin kuluttua. Mausteeksi rosmariinia, salviaa, suolaa ja perkeleellinen köntti voita.

Huomaan olevani kyllä krättynen. Eli suomeksi kärttyinen, kun olen krapulassa. Hiilarikrapulassa varsinkin. Menen päikkäreille. Öitä.
Lähetä kommentti