Vade retro, läski, olet ulkonäkövammainen

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin olla keski-ikäinen, sairaalloinen, lihava ja -mikä parasta- nainen. Millään muulla elämänmuodolla ei varmasti ole samanlaista statusta terveydenhuollon piirissä, kuin mainitulla lylleröllä. Sairaudet, tapaturmat ja krooniset vaivat pannaan tässä yhtälössä lihavuuden piikkiin ja lihavuushan, kuten kaikki tietävät varmuudella, on vain laiskuutta, nautiskelunhalua, saamattomuutta, hengen velttoutta sekä silkkaa tyhmyyttä, joka vaikuttaa suoraan aivotoimintaan ellei peräti lopeta sitä tyystin.
Jos mitä sairautta ei voida työntää lihavuuden, tyhmyyden tai muun syyn aiheuttamaksi, olkoon se sitten hormonaalista. Vaihdevuodet. NE kamalat, puistattavat ja hirveät VAIHDEVUODET, jolloin naiseus katoaa jonnekin hämärään ja tilalle astuu koukkunenäinen ja partaleukainen noita-akka. Ja jos vielä löytyy jokin sairaus, jota ei voi näillä määreillä kuitata, se onkin sitten ylenmääräisen alkoholinkäytön syytä, olet perijuoppo, turmiolan-tiina, kassi-alma ja yhteiskunnan, ainakin parempien ihmisten, vihollinen numero yksi. Lihavalta mummolta käsi poikki, noooooh, se on hormonaalista, kun kännissähän se takuulla kaatui.

Ja kun menet mihin tahansa terveydenhuoltoa sivuavaan vastaanottotilaan, aloitetaan silmäily päästä varpaisiin jo aulassa. Tämä on tullut koettua. Odottelin lääkärille pääsyä tässä taannoin ja assisteeraava hoituri käveli noin muina naisina ohitseni kaksi kertaa avoimesti inhoa ilmaiseva ilme naamallaan. Ei voinut olla perusilme se. Vasta sitten kysyi nimeäni ja kenen vastaanotolle olin mahdollisesti tulossa. Muija kohteli minua kuin likaista nenäliinaa. Tähän samankaltaiseen kohteluun olen törmännyt keveämmässäkin kondiksessa. ALLE satakiloisena. Ja tästä olen paasannut aikaisemminkin. Mutta törkeyden huippu on se, kun sairastut ja pääset jonkin sortin terapiaan, ja toteat, että ko. hoitaja, terapeutti tai mikähelvettilienee, puhuu kolme varttia SINUN PAINOSTASI JA ULKONÄÖSTÄSI. Ihan on mukavaa semmoinen ja auttaa varmaan toipumaan. NOT. Suonet vaan päässä ritisee, kun muistelen näitä 'hoitojani'. Onkin melkoinen homma saada kaikki paperille, että voi tuupata koko paketin potilasasiamiehen pikku kätöseen, että olisiko tässä jo hoitovirheen mahdollisuus.

Ja minä en ole yksin. Meitä lihavia, keski-ikäisiä naisia on kymmeniä tuhansia. Ja meitä syyllistetään lakkaamatta niin tiedotusvälineissä kuin terveydenhuollossa että myöskin työnhaku- ja muissa vastaavissa tilanteissa. Tullaankin tähän yhteiskunnalliseen kysymykseen, että onko järkeä pitää meitä työttöminä pilvin pimein. Osaamista vähän joka alalta löytyy varmasti ja ammattitaitoa, joka valuu hiekkaan, kun HR-osaston twiggyt ylenkatsovat IKÄÄ ja ULKONÄKÖÄ. Ei ole mielestäni ulkonäöllä mitään tekemistä ammattitaidon kanssa. Eikä iällä ole merkitystä oppimisen kannalta. Vai onko se sittenkin elämänkokemus ja se ammattitaito, joka niitä rekrytointiosaston pikkutyttöjä pelottaa. Taitaa olla.

 Me Akat -akkainaviisi, joita en kovasti arvosta, kuten muitakaan ämmäinlehtiä, kun en kuulu oikein kohderyhmään. Lehdykkä kun on juuri semmoinen, joka viljelee mielestäni omituisia mielikuvia. Ko. artikkeli, johon linkitin, todistaa yhden henkilön kohdalta sen, mitä olen pelännyt. Kun ei ole kertakaikkiaan varaa syödä ns. oikein, eli monipuolisesti, niin tottajumalauta sitä lihoo. Ja mihin päädyt. Ylenkatseltavaksi vastaanotoille. Se tekeekin oikein hyvää sekä terveydelle että mielialalle. Mieli on musta kuin karhun ahteri, mutta hoitoa et saa mihinkään vaivaan, kun olet itse lihavuudellasi aiheuttanut sairautesi. Vaikka olisi se käsi poikki...

Nyt vittu oikeesti. Erilaisuutta ei ole koskaan ollut tapana sietää ja se on täysin väärin. Mutta kyllä sen kanssa pitää pystyä elämään. Jengi fanittaa Pertti Kurikan Nimipäiviä. Burleskia. Homoutta. Mutta onko se pelkkää pintakiiltoa. ON SE. Jos ei pysty suhtautumaan ihmismäisesti lihavaan naiseen, niin on todellinen hippokraatti. Tekopyhä paskapää, joka ei kykene ajattelemaan itsenäisesti vaan hakee käytösmallinsa joko ääliömäisestä kaveripiiristään tai naistenlehdistä. Tai vaihtoehtoisesti miestenlehdistä. Mutta ei kyllä ole aivoilla pilattu. Kohta varmaan kouluissa perustetaan luokkia kellaritiloihin lihaville lapsille. Etteivät vaan normaalipainoiset piltit näkisi erilaisia lapsia. Niitä lihavia. Kun ne on laiskoja ja tartuttaa muihin lapsiin sitä lihavuutta. Aikuiset dissaavat toisia aikuisia sen kun ehtivät vain siksi, että ne toiset ovat erilaisia. LIHAVIA. Hirveetä, lihavan täytyy olla jotenkin aivotoiminnaltaan huonompi ja jotenkin kädetön, kun se ei varmaan ajattele muuta kuin syömistä.. Jooei, entäs sitten. Jokainen ihminen ajattelee syömistä. Kun on nälkä.

Toiset ovat lihavia eri syistä kuin toiset, mutta ei ulkonäkö saa vaikuttaa kohteluun erittäinkään terveydenhoitoalalla. Varsinkaan vastaanotolla. Ei lihavuus ole syy siihen, että on ripuli tai tikku sormessa. Eikä normaalipainoisiltakaan kysytä elintapoja ja elämänhallintaa joka jumalan kerta, kun semmoinen saapuu vastaanottohuoneeseen. Eikä niiltä taatusti kysellä myöskään juomatottumuksia. Voi jumalauta, että minä olen kyllästynyt tähän diskriminointiin. Kun jokaiseen B-todistukseenkin kirjoitetaan OBEESI. Lihava. Suunnilleen heti alussa, toisen lauseen lopussa. Että ulkonäkö määrittelee asemasi ja amen. Ainoa totuus on, että jolleivät asenteet muutu meitä keski-ikäisiä, lihavia, osaavia naisia kohtaan, niin yhteiskunta romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Koska miehet eivät tätä pysty yksin pyörittämään. Eivätkä elämää kokemattomat nuoret. Pohojalaanen sananlaskukin sanoo, että 'hulluus asuu nuoris miehis ja viisaus vanahoos akoos'. Ja pohojaalaset, nuo yrittämisen perikuvat, eivät voi olla täysin hakoteillä.

Erittäinkin ärsyttää se, että toiset ihmiset ottavat hyvin ylimielisen ja vähättelevän kannan meihin lihaviin. Me emme tiedä mitään, osaa mitään emmekä pysty mihinkään. Heitän tässä hatusta läskejä eli ylipainoisia julkkiksia. Loiri. Edelman. Ritva Valkama. Martti Ahtisaari. Heinäsirkka. Leif Segerstam. Ja monta muuta, joita en nyt aamutuimaan saa päähäni. Mutta hehän ovat julkkiksia, ja ihan eri juttu, kuin tavikset, huutaa joku. Eikä ole. Me olemme kaikki ihan samanlaisia paskahousuja. Myös nämä aivottomat idiootit, jotka nostavat itsensä muiden yläpuolelle, kehtaamalla arvostella ja arvottaa ihmisiä ULKONÄÖN perusteella. Olen kuullut perusteluksi sen, että laihat on siksi kauniimpia, kun niiden päällä vaatteet näyttää kauniimmilta. HOI, muotisuunnitteljiat, missä on meidän kauniiden naisten mallistot, missä on niitä esittelevät ISOT naiset ja miehet, enkä puhu nyt koosta 44-46 vaan vielä suuremmista. Kun kokoon 44-46 nykyään menee missimallin toinen reisi tai puseronkin saa hivutettua jopa kyynärpään yli. Tehkää jumalauta jotain. Kunnollista. Minä lupaan auttaa kyllä.

ARGH, tämmöinen yhteiskunnallinen kannanotto tekee nälkäiseksi. Taidanpa mennä makustelemaan kanakeiton makuvivahteita. Keittelin tuossa tarjousbroilerinkoivista tiuhan sopan. Pilkoin kattilaan porkkanan, erilaisia sipuleita, palsternakkaa ja naurista. Keittelin lihat irti luista. Poistin liemestä koivet ja siivosin irti lihat. Rustot ja nahkat sun muut taritsin koirapopulaatiolle. Laitoin liemen uudelleen kiehumaan, lisäsin pussin pakastejohanneksia ja toisen pussin pakastejohanneksia. Ja tuoreita kesäkurpitsakuutioita.  Älkää kysykö, mitä kaikkea, niissä pakastevihanneksissa oli. Lykästin sekaan myös alunperin keittämäni porkkanat, sipulit, palsterit ja nauriit. Maustoin tuoreella salvialla, saksankirvelillä, rakuunalla, persiljalla, lipstikalla ja salvialla. Salviaa on tuossa yrttiviljelyksessäni runsaasti. Pippuroin ja viipaloin myös parit kunnon chilit lämmittämään sisäisesti. Haudutin vielä lempeällä lämmöllä, ennen kuin sammutin levyn. Parasta ennen ja jälkeen. Pikku lautasellinen ripauksella jotain öljyä on oiva aamupala. Kuppi kahvia ja Hesari. Siitä se lähtee taas päivä lapasesta.