MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tässä heitellessäni keräyspaperikassiin vanhoja lehtiä, löysin seasta jokusen melko käyttökelpoisenkin aviisin. Joitakin hyviä ohjeita oli mennä sivu suun, kun käsi kävi tiuhaan kohden täyttyvää kassia. Josko noista ohjeista nyt jotain hyötyä ja hupia olisi, se jäisi nähtäväksi. Otetaan talteen, toiseksikin viisivuotiskaudeksi. Tilasin aikani kaikkia näitä kotiin ja puutarhaan liittyviä lehdyköitä. Aluksi ne olivat reilusti sellaisia vähän rahvaanomaisia ja niistä oli ihan hillittömästi hyötyä. Oli milloin minkäkinlaista ideaa ja ruokaohjetta, penninvenytystä, puutarhavinkkejä varmoista kukkijoista, neuvoja taimien valinnasta ja sitä rataa. Niitä aikoja haikailen edelleen. Nyt en viitsi nähin lehtiin paljoakaan ryhtyä, kuin arvauskeskuksen odotushuoneessa, että olisin tarpeeksi kammottavan näköinen marssiessani shamaanin huoneeseen. Viikon sairasloma tulee siltä istumalta, enkä ehdi edes istumaan. Pidän itseäni loistavana kotikokkina, mutten suostu suurin surminkaan tekemä...

Ajatus katkokävelee tässä joulunjälkeisessä sohjossa. Myönnän heti kättelyssä, näin julkisesti, että olen onnistunut joulun aikana sörsselöimään hiilareissa nilkkojani, ellei jopa nivusiani myöten. Ja sen huomaa!!  Jukoliste. Tätä se haki koko syksyn, hiilarikuormituksen kippaamista yli äyräitten oikein huolella. Kaikki meni. Ihan kaikki. Ja kaivokin paloi. Ja koko jupakka alkoi tuoreesta ruisleivästä. Nimenomaan! Tuoreesta täysrukiisesta, raskiin leivotusta Leipomo Emil Halmeen erinomaisesta, ties kuinka kauan lämpimänä olleen uunin lämmössä paistetusta leivästä! Sain sellaisen hyppysiini aatonaattona. Homma meni näin, kutakuinkin, ennen kuin järkeni himmeni: Söin tuoreeltaan ko. leipää kaksi palaa. Kaikki hyvin. Nam. Voita päälle, namnam. Siinä kinkkua uuniin valmistellessa (lämpimän vesihanan alla sulatetaan sen verran, että saadaan muovit pois). Illalla söin vielä toisen, kaksipuolisen pikkupalan. NAM. Tarkastin samalla kinkun lämpötilan. Marssin haeskelemaan myös olutta....

Seuraavat tarinat saattavat sisältää voimakkaita kohtauksia, tai ainakin luettuanne saatatte saada voimakkaan kohtauksen, joten vanhempien läsnäolo näitä luettaessa olisi suotavaa. Otatte ensin niiltä pullon pois, ettei läiky näppikselle tai läppäriin glögit. Olen suureksi kauhuksenne laatinut muutamia opettavaisia tarinoita lap...äh, lapsenmielisille. KAUPUNKI. Kerran, kauan sitten oli havaittavissa jouluvalojen välkettä ja kiirettä ympäri suuren kaupungin. Kaupunki ei ollut suuren suuri, olipahan vain sellainen kaupunkipahanen jossakin hämärän rajamailla. Siis talvihämärän. Kaupunki yritti epätoivoisesti erottua edukseen, muttei onnistunut siinä. Se otti uuden ja mahtipontisen nimenkin. Ja alkoi haalia ympäriltään lisää kaupunkia, ollakseen suurin ja hienoin kaupunki koko talvisessa maassa. Se teetätti itselleen kasvojenkohotuksen, uusia suonia ja hienoja lasipalatseja. Mutta se oli aina vaan pieni, surkea kaupunki, kun sitä tarkasteli matkan päästä. Varsinkin kun lähellä oli suu...

21.12 sama toisinpäin. Toivottiinpa tuolla Veispuukin kautta, etten kirjoittaisi lipeäkalasta, rosollista enkä Vihreistä Kuulista. En enää, kun olen jo niistä kirjoitellut. Jääkellarinlohi olisi pitänyt muistaa jo viime viikolla, enää ko. eläin ei ehdi joulupöytään ryömimään. Silakat kyllä, vaikka ovatkin pieniä joulukaloiksi. Silli myös. Ja näitä nimenomaisia ohjeita onkin sitten ilma sakeanaan. Joten ajattelin tähän sulloa ensi kunnollisen kinkkusinapin, kuten jo lupasinkin. Ja pari hyytelöä, niitä on kiva vaikka aamulla tarjoilla kansalle, joka ähkyisenä vaeltaapi. Sinappi 4 rkl sinappijauhoja 2 rkl sokeria 4 rkl kiehuvaa vettä 2 rkl etikkaa ½ tl suolaa Sinappijauhot ja sokeri hierotaan huolella sekaisin. Kiehuva vesi lisätään vähitellen, koko ajan hämmentäen. Sen jälkeen sekoitetaan etikka ja suola sinappiin. Sinappi asetetaan lämpimään paikkaan vähäksi aikaa, kun se on tarpeeksi vahvaa. Vihanneshyytelö 2 dl herneitä 2dl pikkuporkkanoita 1dl leikkopap...

Rosollia voi sitten vedellä puoli kiloa niiden hirvittävien Vihreitten Kuulien, 3kpl, sijasta. Ja aionkin tehdä niin. Sillä rosolli hakkaa mennen tullen Vihreä Kuulat. Suuret inhokkini! Olen kakarasta asti inhonnut marmelaateja, koska niillä on taipumus tarttua kitalakeen, hampaisiin ja ties minne. Esanssinen maku viivyttelee makunystyröissä vuorokausia. Hyörkh! Siksipä on aika helepottaa joulukaramellituskia ja ryhtyä pyörittelemään ihanaisia tali...eikun suklaapalloja. Ei niin kovin karppia, mutta joulunahan jokainen vähähiilihydraattinen hommaa hiilarikrapulan jokatapauksessa. Sen saamiseksi voi nähdä jopa vähän vaivaa! Palleroiset Purkki vispikermaa kaakaojauhetta tomusokeria suklaalastuja Kaadetaan kerma sopivaan astiaan, päälle karistellaan kolme ruokalusikallista sekä kaakaotajauhetta että tomusokeria ja kaksi ruokalusikallista suklaalastuja. Aletaan veivata kerman kanssa. Melkeinpä vatkaten. Lisätään ruokalusikallinen kerrallaan molempia kuivia aineita, kunnes seos on ...

Tai ainakin melkein. Aatos jalo on rientänyt jo tovin jos toisenkin sinivuorten yöhön. Perkule, kun tätä yötä vaan riittää ja riittää. Päivälläkin on yö. Tai no, ei ihan näin etelässä kokopäiväyötä ole. Kokovartaloyö kyllä. Sitä jos aamusta joutuu lähtemään, niin tuntuu, että menee yökylään. Onneksi tuossa 22.12 on päivä kääntymispisteessä. Ja pesäpäivistä 22. -23.12 vanha kansa sanoo seuraavaa: Auringon sanottiin olevan kannoillaan eli pesässään. Mikäli aurinko ei pesäpäivinä paistanut, tulevasta kesästä tuli sateinen; mikäli aurinko pesäpäivinä paistoi, tuleva kesä oli kuiva ja poutainen. Että tuijotelkaa taivaalle myös. Älkää ajako tolppaan, jonkun muun kulkimen persieen tai kävelkö tolppaan/heikkoihin jäihin, kuitenkaan. Tämän päivän jatseihin kuuluu maksa. Maksapiiras/-pasteija. Vanhat, suorastaan pyhät keitto-opukseni kertovat erinäisen määrän ohjeita ko. evään tekoon. Kaikissa on jujuna vasikanmaksa ja siivilän läpi pusertaminen. Laiska emäntä vetelee tietenkin...

Helsingin Sanomista tavasin eilen järkyttävän uutisen . Ruokaa heitetään roskikseen. Ajatus ruoan paiskomisesta roskiin saa hiukseni karkaamaan pystyyn, ettei peräti kohden kattoa. Pula-ajan kasvatuksen saaneena (vaikka olen todella paljon nuorempi kuin pula-aika), minua kerrassaan hirvittää moinen tuhlaus. Siellä tutkimuksessa oli siis heitetty pois kotiruokaa ja muuta. Maitotuotteita eritoten oli paiskottu pois. Ja miksi. Varmaan siksi, että päiväys on tullut ns. vastaan. Viimeinen käyttöpäivä. Voi herranjestas!! Ja paljonko nyt ryykää roskikseen evästä, kun tämä yltäkylläisyyden aika päättyy? Siis jouluvitutuksen lähde? Älkää edes kuvitelko mitään. Vastaus saattaapi olla, että aivan helvetin paljon. Minulla on muutamia idiksiä jämien jalostamiseksi syötävään muotoon. Doh, pakastin tietenkin on yksi ratkaisu ongelmaan. Mutta myös ruoanlaitollisia tekniikoita voidaan käyttää eväsmäärän hävittämiseen. Koirattomassa huushollissa isäntäväen täytyy hoitaa hävittäminen itse. Aloitta...