Torstai, toiseksi viimeinen päivä. Vuoden.

Tässä heitellessäni keräyspaperikassiin vanhoja lehtiä, löysin seasta jokusen melko käyttökelpoisenkin aviisin. Joitakin hyviä ohjeita oli mennä sivu suun, kun käsi kävi tiuhaan kohden täyttyvää kassia. Josko noista ohjeista nyt jotain hyötyä ja hupia olisi, se jäisi nähtäväksi. Otetaan talteen, toiseksikin viisivuotiskaudeksi.

Tilasin aikani kaikkia näitä kotiin ja puutarhaan liittyviä lehdyköitä. Aluksi ne olivat reilusti sellaisia vähän rahvaanomaisia ja niistä oli ihan hillittömästi hyötyä. Oli milloin minkäkinlaista ideaa ja ruokaohjetta, penninvenytystä, puutarhavinkkejä varmoista kukkijoista, neuvoja taimien valinnasta ja sitä rataa. Niitä aikoja haikailen edelleen.
Nyt en viitsi nähin lehtiin paljoakaan ryhtyä, kuin arvauskeskuksen odotushuoneessa, että olisin tarpeeksi kammottavan näköinen marssiessani shamaanin huoneeseen. Viikon sairasloma tulee siltä istumalta, enkä ehdi edes istumaan.
Pidän itseäni loistavana kotikokkina, mutten suostu suurin surminkaan tekemään mitään hemmetin piperryksiä, joista ei tule kuin vihaiseksi. Sekä kokki että syöjät. Anteeksi nyt hirveästi, kaikki toimittajatuttavani. Jotenkin tuntuu, että on kiivetty omenapuuhun ja jääty sinne jumiin. Mutta raatorehelliset jututkaan eivät taida myydä? Tyyliin "Annan ja Armaksen avioeroon johtanut talonhankinta". Tai "Ateria, joka muutti Hötkysen perheen eroperheeksi".

Ennen muuten puhuttiin kotikokista. Onko tuo kotikokki jotenkin halventava ilmaisu? Siinähän se on korkeimman luokan keittiömestari, joka ravitsee herkuillaan maan pystyssä pitävät ja tulevaisuuden toivot. Herkkujen määrästä tai laadusta voidaan ollakin sitten montaa mieltä. On tietysti asioita, joita haluaisi kokeilla kotikeittiössäkin, mutta epäonnistumisen pelossa ja raaka-aineiden kalleudesta johtuen ei ihan viitsi.

Tahdon tv -ohjelman, jossa on ihan tavallisia kotikokkeja tekemässä ruokaa, eikä mitään trendsetterikokkeja tolittamassa tyhjää pateista ja pannacottasta ja vol-au-vent'istä...Armoa! Eikä armoa tule, vaan tulee MasterChef Suomi. Kotikokit laitetaan tekemään jotain helketin trendipiperryksiä. Tikkua ristiin, ja soosia tipoittain sinne ja tänne. Paikalle marssii sitten ilkeilemään pari kolme happamannäköistä joko entistä tai tulevaa entistä alan ammattilaista. Nöyryyttämään "ruokaa" laittaneita inehmoja. Alan pian parkua ääneen pelkästä ajatuksesta.

”Kotilehdissä” ovat ruokaohjeet muuttuneet niin hemmetin hienosteleviksi piperryksiksi, että sylettää. Raaka-aineita menee hukkaan ja annoksista tulee nuppineulanpään kokoisia, tai ohje on niin hankala, että luovuttaa puolivälissä ja siirtyy tekemään rehellistä läskisoosia. Sama alkaa koskea keittokirjoja, joissa on mitä omituisempia ohjeita, raaka-aineita ja keittiökoneita. Hesarissa tässä taannoin olikin juttua asiasta. Eiköhän se poikinut arrogantin lausuman yleisönosastoon, että kun oli menty hienoja keittokirjoja mollaamaan! Noloa, sillä olen molempiin opuksiin tutustunut, ja tismalleen samaa mieltä toimittajien kanssa. En sano, että kerrankin, vaan että nyt peilin eteen keittiömestarit ja kustannustoimittajat.
Saattaahan moisille kirjallisuuden esiintymille ollakin yleisönsä, mutta ainakin itse toivoisin vähän toisenmallista otetta. Ehkä kuitenkin toivon liikaa, sillä mitään ei ole niin vaikeaa pistää paperille, kuin hyvin onnistunutta reseptiä! No, kai noita kirjoja voi sentään jossain Perhossa opetukseen käyttää?

Näin hinnannousun jyrkentyessä haluaisin, että maalaisjärki palaisi takaisin toimituksiin, kosmetiikka- ja fine dine -evästely unohdettaisiin ja siirryttäisiin takaisin ”luontoon”. Siis järkeviin ohjeisiin uusavuttomille, jotka eivät enää osaa avata edes säilyketölkkiä ilman help deskiä. Naistenlehdet ovatkin sitten luku sinällään. Ennen luen kolmekymmentä vuotta vanhaa tietosanakirjasarjaa kuin naistenlehtiä. Että lehtimyyjät huom. minulle on turha tyrkyttää!

Se on muuten kuin tauti, että lehtimyyjä tempaisee, kielloista huolimatta, framille pumaskan naistenlehtiä, kun puhelimen päässä on vähänkään naiseen viittaava eläjä. Kun kyselen lahjalehteä malliin Kopteri, Pienoismalli, Kamera, Moottori, Moto1, Erä, Kalastaja, Ridin' n' Driving, Metsästys ja Kalastus, Metsästäjä, Bomber Magazine, jne. niin puhelimesta yleesä kuuluu ähinää. Ja kun vielä päätteeksi ilmoitan, että ihan Tuulilasilla ja Tekniikan Maailmalla ei minua lahjota lukemaan näitä puutarhakotiruokaviinihirvityksiä, joutuu myyjäparka nieleskelemään useamman kerran. Ennen kuin lähes pillahtaa itkuun.

Minua pidetään jotenkin kummallisena, kun en tilaa Kauneutta ja Terveyttä, Gloriaa ja sen liitännäisiä, Me Naisia ja muita hömppälehtiä. Hankala se on viimeisen muodin mukaisista capripöksyistä puhua, kun ei niistä ole hölkäsenpöläyksen tietoa. Ei mitään havaintoa ryppyvoiteista, tukkaväreistä, kampaustyyleistä, silmälasikehyksistä ja siitä, millaiseen naamaan mikäkin kehys sopii, ei hajuakaan laihdutusohjeista, joilla rääkätä itsensä bikinikuntoon…ei myöskään kiinnostusta moiseen. Elämässä pitää olla myös elämää seassa.

Kommentit

Kirsu sanoi…
Kiinnitin itse asiassa viime kesänä samaan asiaan huomioita, kun mökillä koomaillessani lueskelin siellä oleviia about vuosituhannen vaihteessa ilmestyneitä akkojenlehtiä. Niissä oli vielä aivan täysin toteuttamiskelpoisia ruokaohjeita joita myös henkilö jolta on jauhopeukalo amputoitu, kuten minä, voisi edes harkita.

Tämän päiväisissä "urheilu"lehdissä (=naisille suunnatut urheiluvaatekatalogit joita myydään urheilulehtinä kun niissä esitellään kuinka jälleen kerran pääset jenkkakahvoista eroon pelkillä vatsalaihasliikkeillä), naistenlehdissä ja muissa vastaavissa aviiseissa puhutaan sellaisista ruoka-aineista joista en ole edes kuullut, saati osaisin ruokalajeja edes lausua ääneen.
Näin ollen olen tehnyt henkilökohtaisen ratkaisun ja ulkoistanut ruoanlaiton ;0)

No tulipa taas marmatusta, mutta siis lippu korkeella ja kohti uutta vuotta ja muut asiaan kuuluvat toivotukset!
MahaTar sanoi…
Hyvä vaan, että täällä marmattaa joku muukin, kuin allekirjoittanut. :))

Ratkiriemukasta Uutta Vuotta 2011, älkää nukkuko aattona pommiin.

-Massu
Anonyymi sanoi…
Samoilla linjoilla täälläkin.

Yhdellä kanavalla pyöri ensin Mastechef Australia, sitten sama amerikaksi ja tällä hetkellä briteiksi. Toisella kanavalla tulee jo uusintana The Hottest homebaker ja kolmannella on menossa My Kitchen Rules. Ja perustv-kanavia on kuitenkin vain hieman toista kourallista. Olen näihin ohjelmiin asti pitänyt itseäni myös aika hyvänä ruoanlaittajana ja leipojana, mutta nämä kaikenmaailman mastercheffit kyllä saa tavallisen kotikokin tuntemaan itsensä täysin osaamattomaksi ja tyhmäksi. Ja minulla ei ainakaan ole ensinnäkään tilaa ja toisekseen varaakaan pitää keittiössäni edes pientä osaa noihin fanceihin resepteihin tarvittavia vekottimia tai ainesosia. Kahden hengen talouteen kun ostat purkin jotain vähän eksoottisempaa (= vain yhteen reseptiin sopivaa) tököttiä, niin siitä jää suurimmalla todennäköisyydellä 95 prosenttia käyttämättä. Sama homma vekottimien kanssa. Silti en ole vielä päätynyt Kirsun ratkaisuun eli ruoanlaiton ulkoistamiseen, vaan jatkan sitkeästi tätä erittäin tylsää ja tyylitöntä kokkaustani kuten ennenkin, on silläkin toistaiseksi hengissä ja aika terveenäkin pysynyt.

-TP
Anonyymi sanoi…
Kommenttia heittäisin noista lehdistä. Tuon naistenlehti tai muiden 'paremman elämän neuvonta lehtien' tapaisten aiheuttama ahdistus on ollut minulle tuttua varhaisesta nuoruudesta lähtien. Pahimpia ovat minusta nuo fitnes- ja terveysaiheiset naistenlehdet. Myös kauppojen mainoslehdet ovat näppylöitä tuovia, ja jäävätkin muovikääreisiinsä kiltisti siihen saakka, kunnes ne seulon paperinkeräykseen. Joskus selaan nopsasti läpi, katsoen vain mainokset, ne on ainoat jotka kiinnostaa. Osaan itse arvioida miten pesen käsipyyhkeeni ja kotini, en pelkää hysteerisesti kaloreita ect. Puhelinmyyjät ovat minunkin arjen hankaluuksia. Kun niin olisi koko iän pitänyt ostaa Annaa, Me Naisia... Kodin Kuvalehteä tilasin muuten kerran, peruin muutaman numeron tulon jälkeen, ei vain voinut lukea. Vauva ja perhelehtiä on tullut jonkun verran, usein niistäkin on pitänyt juttujen lukeminen jättää kesken. Taidan olla liian heikkohermoinen ja kärsimätön naiseksi. Tietokone, luonto ja tiedelehdet yms. asialehdet menee. Kiitti hauskasta blogista.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karanteenikivaa!

Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.

Kun saapuu syys...!