sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Viides vihtaluukku eipäs kuin vasta.

Eilen jorisin saunonnasta ja sen sietämättömästä keveydestä. Täytyy paljastaa teille, etten ole mikään saunahirmu, joka hikoaa lauteilla hullunkiilto silmissä ja kirmaa hankeen pyörimään tämän tuosta tai loikkaa järveen. Olen maltillinen saunaihminen, löylyä saunan noin 80 asteen lämmössä. Vähän pukkailee hikeä, huokaistaan hetki pukuhuoneessa ja sama pariin kertaan uudelleen tai ei kertaakaan, mielialasta riippuen. Tämä riittää minulle ja tuossa kuvatussa oli se pidempikin saunonnan oppimäärä.

Saunankiukaalla kypsennettävistä on tietenkin makkara ollut ykkönen. Mutta omistan sellaiset hauskuudet kuin grillikivet. Niiden sisälle pakkailen joskus vihanneksia ja sipuleita. Tungen ne syvälle kiuaskivien koloihin jo saunanlämmityksen alkuaikoina. Lisään tilkan olutta kaikkiin, kun sauna alkaa näyttää lämpöoireita. Antavat jännän tuoksun saunaan. Kuin uunissa istuisi. Voi hyvin kuvitella, miltä possusta tuntuu siinä vihannesten keskellä tiristessä.

Alunperin tein kyllä saunamakkarat ja muut keittiön hellassa. Mutta nyt, kun on tämä puulämmitteinen, niin tulee kiikutettua kiukaaseen, kypsyy jotekin aivan toisella tavalla. Jotenkin niinkuin pehmeämmäksi. Tiä sitten. Ehkä sitä vaan kuvittelee. Lasna ollessani mummo paistoi varovasti saunan kiuaskivillä pari nakkia. Niitä sitten kastettiin sinappiin ja mehua siihen palan painikkeeksi. Oikeaa höyrymehua. Limska oli kallis hyödyke, jota ei ihan joka lauantai osteskeltu. Pappa saunasta minua hakiessaan muka sitten moitiskeli, että onkos täällä nakkeja paisteltu, kun ihan tulee hyvät tuoksut nokkaan. Ja papallekin sitten piti pari nakkia olla valmiina. Se oli mummolani saunarituaaleja.

Että kyllä saunaankin saa muita ruokamuistoja mahtumaan, kuin palvikinkku tai maltaat. Harvempi enää mallasta mallastaakaan saunassa. Ja kaupunkiolosuhteissa ei tuo kinkunpalvauskaan tule kysymykseen. Ovella on joko veepeekoo, poliisi tai muut virkakoneisto. Saunaan unohtuneet pyykit sytyttävät kyllä saunoja enemmän kuin suomessa on savusaunoja tähteellä. 

Kylläpäs nyt on saunottu niin maan perusteellisesti, että on ihan hikikin. Kaappi on sekasin ja ameriikan herkkuva uunissa.

Uunijuureksia kun paistelen, heti aamusta. Jäi sen verran yli uunipossunpaistolientä, että lykkäsin siihen muhimaan palsteria, porkania, lanttuva, nakriita, punahuuria sekä mustajuurta. Pari lehtisellerin varretkin lykkäsin pannulle ja yksinäisen fenkolin nahistumasta. Maustoin reilulla kädellä: sipulia niin että hirvittää, valkosipulia, rosmariinia, timjamia, maustepippuria, pari laakerinlehteä ja kokonaisia, halkaistuja chilejäkin kuusi. Enkä millään malttaisi odottaa, että tulevat uunista! Saa mättää ihan jouluvitutukseen nuokin.

Kippis vaan.
Lähetä kommentti