tiistai 7. joulukuuta 2010

Seitsemännen luukun takana

 Niin, seitsemännen luukun takana on? Mitä? Hittolainen, kun pää ei toimi eikä toimi kädetkään. Näin aamutuimaan. Käsien aikaansaannoksia saa korjailla tämän tuosta. Kun eivät kirjaimet suostu tälläytymään oikeaan järjestykseen, eivät sitten niin millään.

Brändityöryhmäni on tälle päivälle kehitellyt ajatusta joulukuusen kaadosta. Sillä kuusihan pitää kaataa yläkuussa. Mutta tuli toisiin ajatuksiin. Tässä huushollissa asuessamme ei kuusi ole kaunistanut minkään huoneen nurkkaa tai edes nurkkakuntaa. Edellisestä kämpästä tänne muuttaessamme löysimme kirjahyllyn alta varmaan kilon neulasia...ja päätimme, ettei enää koskaan neulasia. Neulaset asukoot puussa ja puu ulkotiloissa. Niinpä tuolla mehtässä onkin paljon kauniita kuusia. Näen niitä tästä työhuoneen ikkunastakin, niin, ettei metsää näy puilta.

Itsenäisyyspäivän jälkeiseen ähkyyn, info- ja muuhun ähkyyn, ei syömisvammoihin, olen nyt käyttänyt puoli Tali-Ihantalaa, broilerikalasta tehtyä suolakalaa, piimää ja ämpärillisen kahvia. Veistin kalasta henkäyksenohuita siivuja ja laitoin joka siivulle nokareen creme fraichea, tai siis ranskankermaa. Kun ei ollut smetanaa. Pyöräytin pippuria myllystä ja rullasin pikku rulliksi. Asensin tikulla kesäkurpitsan palaselle. Tein näitä koko lautasellisen. Napostelin teeveen ääressä. Tali-Ihantalassa paukkui ja tankit rymysivät viitakossa, niin että koivua kaatui! "Tepon tankki kärkeen". Juu. Hörpin isosta lasista vähän vedellä laimennettua piimää kyytipojaksi ja yritin päästä sota-ajan tunnelmiin. Niin paljon siitä ajasta on kuullut. "Itte tehtiin kaikki. Puute oli ihan kaikesta, muttei me välitetty. Koitettiin vaan korviketta keksiä ja näppärimmät emännät keksivätkin kaikenlaista. Kyllä oli voikukka arvossaan! Sikurikin hävisi olemattomiin. Vanhat muorit kertoivat kaikenlaista nälkävuosista kuultua. Silloin osattiin tehä vielä itte asioita. Ei meillä mitään hätää maalla ollut, mitä nyt Kansanhuollon ukot kiusasivat kaikenlaisillä määräyksillä. Naapurillakin oli sika lattian alla piilossa. Se oli koko suvun yhteinen ja jaettiin teurastuksen jälkeen tasan kaikille. Joku kateellinen yritti sitten käräyttää kansanhuololle sen teurastuksen, mutta ei ne mitään enää löytäneet."

Jospa menisin rakentelmaan nyt terveellisen ja herkullisen lounaan pakastevihanneksista. Auto on pajalla, vähän kuluvia osia vaihdellaan ja mihinkään ei ole kiire. Kauppaan pääsen aikanaan. Kun se auto tulee tohtorista. On tuossa sellainen diagnoositohtori, joka pitää huolen mobiilikulkuneuvosta. Ja vielä ennestään tuttu se tohtori. Nuoruusvuosilta. Hienoa, että sellaisiakin vielä on. Tuttuja.
Lähetä kommentti