perjantai 4. syyskuuta 2009

Apua! Olen pöhön oma!

Jukelinmoisen vatutuksen kera kävin Kyklooppi EKS:n juttusilla. Sen jälkeen turvauduin vielä mittarimatooni. Mutta sanomattakin on selvää, että jos kurkistelet kahden nakin välistä mualimoo ja jopa veryttelyhousujen vyötärönauhaa joutuu hölläilemään, niin jossain on iso vika. Ja minulla se on nyt vatsan kohdalla...!

Mitä viimeisen viikon syömisiin tulee, niin voin kertoa, että Hiilarimaa on taas vienyt minut syövereihinsä. Hampurilainen, mutta vain yksi, pari ruisleipäjäljitelmävoikkaria, voilla...saatana. Ja paahtista. Enkö minä perkele aikuinen ihminen opi koskaan? Opin, minä en anna periksi. Lipsumista on sattunut myös siksi, että olen lomalla, ja lipittänyt alkoholipitoisia juomia. Tosin vain yhtenä iltana meni överiksi. Pari kevytlonkkua päivässä ei edistä ainakaan minulla muuta, kuin että kaikki muuttuu painottomaksi, hiilarittomaksi ja kalorittomaksi. Sitten tekeekin mieli hiilareita.

Nyt vellon ympäriinsä ja ajan nesteitä liikenteeseen sienestämällä niin, että naapurit eivät kohta sano enää päivää. Kuivuri on huutanut yhtä soittoa keskiviikosta. Sähkömittari irtoaa varmaan seinästä, tai alkaa tuottaa lämpöä. Siitä palaa vielä laakeri. Hikoilu on ihan karmeaa. Ihan kuin siinä Axen tyhmässä mainoksessa. Kuivalle tielle jää metsästä tullessa märkiä jalanjälkiä, vaikka metsässäkin olisi ollut kuivaa.

Tässä taannoin ihmettelin itsekseni, että mitä helvettiä tuolla pääkopassa oikein oikeasti tapahtuu? Ja sen pukikin sanoiksi rakkaalla keskustelupalstalla Kicca, joka ihmetteli samaa asiaa ja lähes samoin sanoin. Olen satavarma, että laihisteluun voisi yhdistää vielä jonkinsortin terapian. Tosin aikoinaan, kun tätä "masennusta", hoidettiin, niin kävin muutamaan otteeseen terapoitumassa. Mutten hyötynyt siitä mitään. Kun vika oli muualla kuin päässä. Jos olisin mennyt sinne puhumaan lihavuudestani, niin ehkä tilanne olisi ollut toinen!

Mielestäni lihavuutta ei hoideta medikalisoimalla tai leikkelemällä vaan pitää mennä a) itse oman kallonsa sisälle kyselemään miksi tai b) hommata avittaja. Mutta mistä sellaisen tsygoottiterapistin löytää, joka olisi tutustunut lihavien ihmisten sielunelämään? Ei tämä mitään tahdonvoiman puutetta ole, jos on lihava. *läjä kirosanoja* Sille pitää tehdä jotain. Vaihtaa elämäntapoja ja ruokatottumuksia.

Khääh, kiihdyn taas niin, ettei tästä tule mitään. Menen pois tältä erää.
Lähetä kommentti