tiistai 29. joulukuuta 2009

Hiilihydraattijalanjälki. Mahassa suhisee. Foodi. Extremetempore.

Hiilihydraattijalanjälki

Talloipa omia polkujaan Camelnainen, jolla oli ikäisekseen mahdottoman iso hiilihydraattijalanjälki. Kumartuessaan tutkimaan omaa jälkeään, totesi Camelnainen, että asialle pitää tehdä jotain, ennenkuin maailma peittyisi jalanjälkiin ja hukkuisi niin sanotusti paskaan.

Siitä paikasta köpitteli tuo ihmiskunnan vihonviimeinen numero yksi, paikalliseen elintarvikkeita myyvään liikeyritykseen selailemaan tarjontaa. Poistui paikalta kassan kautta, ja muassaan hänellä reilunkaupankassissaan reilusti munia ja pekonia, sillä niillä hän oli päättänyt aloittaa päättömät seikkailunsa hiilihydraatit tiedostaen ja pommeja väistellen.

Ensimmästen viikkojen aikana Camelnainen kadottikin kummallisen paljon pommeja. Korvasi itseruokintasessioistaan suuren osan erilaisilla munaruoilla. Joita kirjastolaitoksen viimeisestä bunkkerista lainaamistaan ruokataito-, keitto-, paisto-, erikoisosaamis-, heitto-, mausto-, ja hiilihydraattitietoisista kirjoista löysi. Löysipä paljon muutakin! Kirjoihin upotessaan löysi uuden maailman, vanhan lottokupongin, neljätoista taitettua sivunkulmaa, rasvaisia sormenjälkiä sekä ripauksen kanelia. Keittelipä niistä sitten mielessään hyvän sopan.

Mutta nälkä oli päättänyt lähteä, joten Camelnainen auttoi sille takin päälle tampuurissa, kätteli ja toivotti hyvää matkaa, minne nälkä sitten lähtisikin. Nälkä kyllä lupasi käydä kyläilemässä, muttei jäisi yhtä pitkäksi aikaa oleilemaan Camelnaisen huusholliin ja pöydänkulmille lojumaan, kun sillä oli muutakin menoa.

Nälän lähdon jälkeisenä aamuna Camelnainen tarkasteli tarkemmin hiilihydraattijalanjälkeään, ja totesi, että kun nälkä meni, niin se taisi viedä menneessään suuren osan jalanjäljestäkin. Koska nyt oli jotenkin oudon keveätä tassutella. Jopa varpaat iloitsivat, kukin vuorollaan, kuinka paljon keveämmältä niistä tuntui. Camelnaisen korvatkin näyttivät yhä enemmän korvilta, eivätkä kurpitsaan upotetuilta kahvikupeilta. Vatsassa oli, kummallista kyllä, täyteläinen olo. Ajatukseen "Mitähän tässä suuhunsa laittaisi?" vastaus tuli hetihetkessä, että ei kai sitä mitään, kun justiinsahan sitä tuli syötyä.

Joten iloisiin kuulemiin ja näkemiin, näihin kuviin ja tunnelmiin, päätän häntää, täältä tähän.

--------*********------------************-----------
Mahassa suhisee

Siili ja Orava kinastelivat polun varressa kakunpalasesta. Oravan mielestä kakunpalanen kuului Oravalle, koska siinä oli selvästi aistittavissa kuusenneulasten vienoa tuoksua. Siilin mielestä taasen kakkupala kuului Siilille, koska päällä oli varmasti kastemadoista tehtyä kuorrutetta. Tappeluksihan se kinaaminen meni. Paikalle saapuikin Pöllö, joka ehdotti metsän ehdottomasti viisaimpana eläimenä, että kina ratkaistaisi rauhanomaisin keinoin. Molemmat tappelupukarit suostuivat Pöllön ehdotukseen.

Pöllö antoi kummallekin tehtävän. Sillä aikaa Pöllö vahtisi kakkupalaa, ettei sitä kukaan muu söisi. Siili sai tehtävkseen kerätä niin paljon hyönteisiä ja matoja, että ne olisivat korkeampi keko kuin kakkupala. Orava puolestaan määrättiin etsimään pähkinöitä ja siemeniä sekä muuta, yhtä paljon. Näin tapahtui. Kumpikin tahollaan keräili aineksia Pöllön määräysten mukaan ja kiikutti ne kisapaikalle polun varteen.

Tällä aikaa oli paikalle kerääntynyt jo monta muutakin uteliasta eläintä. Kisaa seurattiin hurraten ja kannustaen. Pian olivatkin keot kasassa ja kakkupala niiden välissä, kuorrutus kimallellen. Pöllö räpsäytti siipiään, pyöritteli päätään ja valitsi eläinten joukosta kilpaa ratkomaan Kissan.

Tämän jälkeen hämmästyneet kilpailijat laitettiin järjestykseen: Orava pähkinä- ja siemenkasansa taa, Siili madot ja toukat osastolle sekä typertynyt Kissa kakkupalan taa. Pöllö loihe lausumaan, että kun hän sanoo "rääk" kisa alkaa, ja kaikki syövät edessään olevan herkkukasan niin nopeasti kuin kykenevät.

Lähtörääkäisy kajahti, eläimet hurrasivat ja hyppivät, kilpailijat mässyttivät herkkujaan kilvan ja vieläkin nopeammin. Voittajaksi selviytyi Siili, hyvänä kakkosena Kissa ja Orava komeana kolmosena. Kissa siihen valittamaan, että mahaan sattuu. Kissan massu ei sietänyt kakun sisältämiä ainesosia, ja Kissa saikin ahmimisestaan valtaisat ilmavaivat, muuttui palloksi ja pörisi taivaalle palaamatta enää koskaan takaisin syvälle metsään. Jäi metsän laidalle, josta ihmiset sen aikanaan poimivat mukaansa.


 Pöllö kysyi nyt Siililtä ja Oravalta, että opitteko tästä mitään. Molemmat puistelivat päätään. Pöllö selitti, että vaikka kakku olisi kuinka hieno, niin aina joku muu hyötyy tai joutuu kärsimään, kuten Kissalle oli käynyt sen pahaa aavistamatta. Parempi on pysytellä niissä eväissä, jotka maistuvat suussa hyvälle, täyttävät vatsan ja joita on syöty ennen kakkupalojen taivaalta putoamista. Näin sanoen Pöllö nokkaisi hiiren nokkaansa, räpsäytti siipiään ja katosi metsän pimentoon ruokatunnille.
 
Täten sai nimensä kissanpieru.

--------*********------------************-----------
Foodi
 
Meil on niinku ekstra keissi tää foodi. Foodiha o sitä, mitä iitataa. Jos sun foodi on ihan skeidaa, ni ei voi voida well. Ja evriting on ku tervanjuontii. Mut ku opit käyttää näit uusii foodei, sul ei ole mitää hätää, kun foodi hoitaa homman sun puolest. Meil on niiku omat foodit joka disiisiin. Niinku ny tää benjimarja. Sit meil onniit kiiajuttui, muttei viel tiä toimiksne. Ja jos noit menee blendaa, nii sit varmaa tulee hienot fiilarit. Mut muistaa vaa jauhaa kunnol. Extrahienoo eikä tartte tehä mitää. Teet vaan niiku meikä sanoo. On ihan breinitönt hommaa. Foodii voi dokaaki! Vi**u! Tiätsä niiku superii tää foodi, mikä fiilis!
 
Mut muista et itte duunaat niiku duunaat, ei wörki jos sä et oo niiku sä. Bonarin sä saat, et oot ihan fidun eksterme vedos etkä taho enää muut eetataakaa, ku näit foodei. Ku näis on kaikki ruoka! Juma, funtsaa, sun ei tartte syödä ku foodii, niin jumazuga sä ruokit ihan ittes kokonaa! Eikä tartte mennä kauppaa tilailet vaa mun neveksest verkkobuljast kaikki nää benjiberryt, cocoavat ja pilsut päälle, nin muutut kuolemattomaks ja huomaat, et elämäs on muutkii ku ruoka. Foodii, mään! Tsekkaa hootiitiipii kenokeno vituixman dot inho. Sielt saat nolitsii siihe, miten foodii eetataa. Ihan oman pikku suukun kautta. Extremee! Aattele! Eetataa!

--------*********------------************-----------
Extremetempore
 
Aamusella Mutikainen oli herännyt kissanpaskan maku suussa. Kysymys varmasti oli megalomaanisesta krapulasta, ajatteli Mutikainen päissään. Molemmissa.
Vessareissullaan pesikin hampaansa ja totesi makuelämyksen häipyneen viemäriin, kuin paska Junttilan tuvan seinästä emännän rätin jäljiltä.
Kahvia keitellessään, tai siis keittimen keitellessä, Mutikainen viritteli aamiaistaan. Kaupassakäyminen oli ylitöiden takia unohtunut eilen tykkänään. Jääkaapissa ei ollut, valon lisäksi, kuin muutama hassu kananmuna, puoli tölkillistä maitoa ja avattu margariinirasia. Mutikainen tutki onnettomien einehtimistarpeittensa tilan. Margariini oli härskiintynyttä, joten se sai lähtöpassit sekajäteastiaa sulostuttamaan.
 
Kokkasipa Mutikainen teflonpannullaan munista paistettua. Ja hyviksi havaitsi. Tosin vähän oli jo tarttunut jääkaapinmakua munista toiseen. Päätti säilyttää tiponkikkelit tästä pitäen pimeässä ja viileässä, muttei jääkaapissa. Siellä tuli munille liian kylmä. Laati siinä kahvia (maidolla) hörppiessään kauppalistaa. Aatos jalo ei oikein omin jaloin kulkenut, niin avasi pöydällä pötköttävän läppärin eli se on: tietokoneen.
Aikansa netissä seikkailtuaan, eksyi sivuille, jossa puhuttiin hiilihydraateista. Mutikainen kiinnostui. Luki, luki ja kahlasi sivuja edestakaisin ja luki. Kiinnostui yhä enemmän. Soitti toimistolle, ettei saapuisi tänään paikanpäälle, vaan pitelisi etäisesti työtä vieroksuvan päivän. Pomo suostui järjestelyyn pienen väsytyksen jälkeen.
 
Mutikainen alkoi todellisen surffauksen internetin ihmemaassa. Huomasi, että niin on monta mieltä, kuin on miestäkin ja vielä kaksisuuntaiset mielialahäiriöt päälle. Toisaalla oltiin yhtä mieltä, yhtäällä toista. Kissanhännän vetoa, köyden vetoa, turpaanvetoa, akkunoista vetoa, ovista vetoa ja vetoa lyötiinkin, sitä löytyi joka sivustolta. Yleinen meininki tuntui olevan, että "hei, älä tuu mulle sanoon, mää tiedän ihan helvetin paljon paremmin kus sää!" Toisaalla jopa bannattiin keskustelijoita, modet "hukkasivat" keskusteluketjuja ja irvistely, lyttääminen ja vähättely olivat yleisiä keskustelun tehosteita. Mutikainen päätti, ettei ainakaan rupeaisi moiseen. Käsitteiden viidakko velloi atkinsin kautta karppaukseen, montignacin eväisiin, sielä takaisin ja muuttui vähähiilihydraattisesti tietoiseksi. Mutikainen vajosi syvemmälle tuoliinsa ja nettiin.
 
Kaksitoista tuntia reuhattuaan ympäriinsä nettimaailmassa, Mutikainen totesi, että se siitä kauppareissusta. Kello oli jo yli kahdeksan. Valaistuminen oli alkanut, kun Mutikaiselle valkeni, että kauppa olisi vielä tunnin avoinna. Kiiruhti autoon ja paikalliseen, pieneen ostoshelvettiin. Nappasi ostoskorin mukaansa ja alkoi miettimään, mitähän siinä keittiön pöydälle unohtamassaan kauppalistassa oikein lukikaan...! Kiersi hissukseen kauppaa, kori täyttyi, ja se piti käydä vaihtamassa kärryyn. Kärrykin alkoi olla melko täyteläinen, kun Mutikainen kärräsi sen kassalle.
 
Huomasi siinä kassalla tavaraa hihnalle lappaessaan, että helevata, puuroa ei saisi keitettyä eikä leipää ollut koko kärryssä. Jostain ydinjatkoksen vaiheilta annettiin hälytysmerkkiä, että ei ei, kumpaakaan ei tarvita. Kassaneiti katseleiksi vähän oudoksuen isomahaista ja punakkaa Mutikaista, joka lappoi ostoskassien täydeltä, pakastevihanneksia, sikaa ja nautaa yhdessä ja erikseen, jauhista joka laatua, kaikenlaista kalaa, raakoja vihanneksia, salaatteja, kaaleja, öljyjä, munia, kermaa ja voita, kaikkia mahdollisuuksien mukaan luomuna.
Ajattelipa tyttönen, että on tainnut saada "jokun muun" kauppalistan hyppysiinsä, kun on tuommoisia keräillyt mukaansa. Rahasti Mutikaisen, joka mutisematta maksoi suurehkon summan ostoksistaan. Kiitti, toivotti hyvät illanjatkot ja poistui pimeään.
 
Kotona ostoksia uudelleen sijoitellessaan, Mutikaisen mielessä hyrisi. Ensitöikseen aamua varten pyöräytteli salaatin evääksi ja paisteli pekonit pannussa valmiiksi munakasta varten. Raejuustoakin löytyi kuormasta, joten sitä vähän salaattiin chilimaustetun tonnikalan seuraksi. Mustikoita pakkasesta aamujuomaa varten sulamaan. Seuraavaksi Mutikainen meni internetin ihmemaan uumeniin, etsi sieltä pienen ja herttaisen keskustelupalstan, rekisteröityi ja esittäytyi ujosti.
 
Aamulla noustessaan sängystä ajatteli, että tervetuloa uusi elämä. Suussakaan ei maistunut pahalle, vaikka olikin juhlan kunniaksi kumonnut viskimoukun. Iltasekseen oli Mutikainen syönyt salaattia, joka oli maistunut paremmalle kuin mikään koskaan.

--------*********------------************-----------
Sen pituinen tämä jaaritus. :D
Lähetä kommentti