tiistai 8. joulukuuta 2009

Vihaan,..vihaan...!

Feissarissa, eli minun kielelläni Vaspuukissa, tuttavani herätti keskustelun vihaamisesta. Siellä mielipiteiden laineet löivät hyrskien laidasta toiseen. Olivat ihan ookoo, joitain mielipiteitä en kannata ja jotkut olivat ihan jees. Keskustelu kirvoitti minussa filosofista pohdiskeluntapaista, tai pohdiskeltua filosofiantapaista, kuten haluatte. Ja seikkailu samaisessa puukissa sai minut raivon valtaan, kuten voitte tuolta lopusta havaita.

Ensinnäkin vihassa jo itsessään on jumalattomasti energiaa. Joku alkaa heti jäkättää, että negatiivista energiaa. Joo, ehkä. Mutta minä voisin kuvitella, että senkin voi kääntää negatiivisesta positiiviseksi, jos on oikea resepti. Muttei sitäkään ihan heti opi. Pitää osata ensin tunnistaa viha, vihan kohde ja eritoten vihan laatu. Sen jälkeen sen voi kanavoida toiminnaksi.
Halonhakkuussa hyödynsin muuannen ällöttävän ihmisen (siis mielestäni ällöttävä ja myöskin typerä) päätä. Sitä oli niin mukava halkoa palasiksi...ja tulosta tuli. Muutaman halkojenhakkaamissession jälkeen vihani oli huomattavasti helpommin hallittavissa. En enää olisi käynyt ko. ihmisen kurkkuun hänen tullessaan vastaan. Omakotiasumisessa on puolensa!

Minä vihaan tällä hetkellä tuota helvetin kyklooppi EKS:ssää. Sen tööttäily laidasta toiseen ei kyllä oikein nyt motivoi. Kun eilen paino on ollut n kiloa onkin se tänään n kiloa enemmän. Toleranssi on viikkotasolla ihan karmea. Mutta tämänkin voi nyt kääntää voiton puolelle. Jos näin on, niin otan mietintämyssyni, menen aatostajaloa -osastolle hetkeksi vuntieraamaan. Mikä menee pieleen, miksi menee ja mitä asialle voisin tehdä.
Ensiaskeleet uusintana!

Eli:
Laatu. Se tarkistetaan ensin. Mitä,minkä laatuista evästä heittelen huuleeni. Olenko huomioinut kituseenheiteltäviä riittävästi.
Määrä. Meneekö liioittelun puolelle? Eli ovat annoskoot sopivia, vai olenko erreytynyt sivaltelemaan voin päälle voita ja lisäämään kermaa maitoon. Daily intake, sanoisi enkelsmanni.
Rytmi. Diabeetikerille tämä rytmimenetelmä on aika tärkeä. Kun saa kaksi ensimmäistä muuttujaa kohdalleen, niin tämänkin kanssa on helpompi elää. Eli pitää sokuri tasaisena.

Ratkaisevat näistä ovat kuitenkin laatu ja määrä. Myös se tietenkin kannattaa muistaa, että kaloreita tulee juotua hyvinkin helposti. Jos luttaa kaikensaatanan sidukoitten, keppanan, viinin ja viinaksien kera viikonloppuisin ja sillä välilläkin, on ihan turha odottaakaan mitään älyllistä tulosta. Moukku silloin tällöin ja muikku turheeseen sekä tuikku murheeseen siihen päälle, ei vielä aiheuta maksalle suuria vaikeuksia. Mutta eväät kyllä varastoituvat silloin hyvinkin salakavalasti salarakkaaksi sinne ja tänne, eikä sitä saa myytyä edes tiaisten talviruoaksi. Eli pullo pois ja baanalle. Jos drinksujen kiskomisesta ei pysty luopumaan itsekseen, niin hakeudu hoitoon ennen kuin on myöhäistä rypistää.

The Heart Scan Blog puhuu asiaa LDL -kolesterolista. Kannattaa tavata. Google antaa kyllä taas hassuja käännöksiä, mutta netti on vääränään sanakirjoja. Ja kirjahylly, ainakin minulla...Aikaa vähän palaa enemmän kuin tällä toisella kotimaisella lueskellessa, mutta kannattaa lukea.

Viikonloppuna divarista ampumani ihana, vanha keittokirja on sulostuttanut elämääni jo monta päivää! Siinä huolettomasti roiskitaan salpietariakin lihaan. :) Niin sitä ennenvanhaan. Tässä linkki Wikipediaan, mitä tuo salpietari oikein on! Juu, se on lannoite, mutta silti: http://fi.wikipedia.org/wiki/Salpietari

Kirjan innoittamana leivoin ateriaksi juureksista ja lihasta padan. PITKÄ haudutus ja matalahko lämpötila (n.150 astetta) takaa pataruokien onnistumisen. Siinä ei tarvitse olla kummoinenkaan WannaBeChef, kun onnistuu aika vaatimattomilla tarpeilla. Kimpale halpaa ruhonosaa, rintaa, etuselkää, lapaa, mitä käteen sattuu, sipulia runsaasti(jos sielu ja kumppani sietää), naurista, lanttua, vähän porkkanaa, juuriselleriä, fenkolia, kesäkurpitsaa, vähän jokaista kaaliakin, jos haluaa, mutta ainakin yhtä mallia. Mausteeksi ihan perusaineita: suolaa, mauste-&mustapippuria(ovat helpommin löydettävissä kuin valkopippuri), ripaus timjamia sekä persiljasilppua tuoreena: puolipunttia pataan ja toinen puoli, kun pata on nostettu uunista. Olen käyttänyt lehtipersiljaa, jos löydän, mutta tavallinen essopersiljakin käy. Varsipuolen olen silpunnut sinne uuniin ja osan "kukkahatustakin".

Värkkää siihen myös reipas salaatti, kastike chiliterävöityä turkinjugurttia. Johan poistuu nälkä ääreen.

Toisia nämä kaalinsukuiset pierettävät armottomasti, eli saa peiton niitata sängynreunaan kiinni ja naulata sängynjalat lattiaan. Nauttikaa fenkoli(kumina)/inkivääriteetä jälkkäriksi: Teelusikallinen fenkolinsiemeniä(saa laittaa myös kuminaa ja anista) ja kaksi ohutta viipaletta tuoretta inkivääriä haudutetaan n. 10 min. Nautitaan oman maun mukaisilla mausteilla.

Kyä se siittä...ja takaisin vihaan:

Bongasin tälläisen lauseen eräältä KUURI -sivustolta, sivusto lienee meille kaikille läskeille tuttu:
"Parasta on, jos voi dieetin aikana luopua aterioiden laitosta muille ja keskittyä luovaan puuhaamiseen ruoan miettimisen sijasta. Esimerkiksi kävelyretket luonnosta nauttien sekä riittävä lepo antavat keholle ja mielelle paremmat mahdollisuudet vastata laihtumishaasteeseen. "
RATKEAKO PERKELE JUSTIINSA! Nyt ottaa kohta pumpusta, kun ruoanlaittohan on se juju, joka meidät opettaa ajattelemaa sitä, mitä suuhunsa laittaa. Tule perkele sinä torvi, joka tuon ällölauseen olet keksinyt, ulos niin katotaan! Argh! Taidan tarvita taas halonhakkuuterapiaa ja runsaasti. Samalla sivustolla kun oli helvetillinen määrä juuri niitä "dieettejä" ja kuureja, joilla ei tee muuta, kuin pilaa terveytensä.

Tööttäsin mainoksen yllyttämänä myös toiselle sivulle, jossa ihmetyksen sormi kohosi hämmästyksen suuhun, että siellä hyödynnetään konseptia, jonka luulisi maksavan! Ja vailla minkäänlaisia lääkäritarkastuksia...kuka ottaa vastuun, jos joku osallistuja kuolee? Onko se sitten "voivoi"? Suoni halkeaa kohta päästä.

Hypin tasajalkaa. Seismologian laitoksella kattellaan varmaan mittareista, että keskikokoinen maanjäristys eteläisen Suomen alueella. Paikassa, jossa ei niitä pitäisi olla...
Lähetä kommentti