keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Ulvova Mylläri ja ulvovat suolet.

Myllyteollisuus eli tämähäntä leipäaineisiin kallellaan oleva työnsarka on huolissaan suomalaisen leivänkulutuksesta. Minun mielestäni ei voida puhua varsinaisesti enää leivästä vaan teollisesta hötöstä, joka ei ainakaan paranna terveyttä.Pienet myllyt häipyvät muistojen joukkoon ja isot valittavat kustannustehokkuuden laskua. Puolivalmisteita kehitellään sen sijaan, että joka kulmaan, kivikkoon ja konnulle nousisi pienleipomo, jossa tehtäisiin taatusti käsityönä herkullinen leipä päivittäin. Se olisi niin mukava tuoreena kaapata sitten kainaloon, ken sellaista kaipaapi! Varmasti vielä moni, vaikka leipomoteollisuus muuta antaa ymmärtää.

Olin inha ja näppäsin kaupassa kuvan eräänkin leipäpussin tuoteselosteesta.
Se on tässä:
 Vehnäjauho, vesi, lesty ruisjauho, hiiva, vehnägluteeni, osittain kovetettu kasvirasva, perunahiutale, suola, ruismallas, emulgointiaine E471
Ja vielä toisestakin:
Vehnäjauho vesi, hiiva, sokeri, kananmuna, laktoositon voi, glukoosi, maitoproteiini, suola, säilöntäaine: sorbiinihappo
Että ruisleivästä:
Luomutäysjyväruisjauhoa, vettä, mineraalisuolaa

Että arvatkaapa, mitä näistä söisin, jos söisin leipää? Ihmettelen tässä sitä, että ensimmäisessä versiossa on kovetettua kasvirasvaa ja vehnägluteenia. Eli siellä on todennäköisesti teollisuusmargariinia, jossa lienee transrasvahappoja? Asiantuntijat hoi? Toisessa on sitten niin perkeleesti sokeria, että sitä voisi laittaa kahviin sokeripalan sijasta. Sokeri ja glukoosi ovan meikäläisen pienessä mielessä sama asia. Kolmas, eli tuo ruisleipä, oli juureen tehty pikkuleipomon jööti. Olen sitä joskus syönytkin, hyvää on. Leivistä ruisleipä oli suolattomin, kahdessa muussa 1,2% suolaa.

No, enivei, jos tuota keskimmäistä leipää sen palan tai kaksi pistelee, kahdesta palasta saa 1,6g sokereita ja 24g hiilareita, sen pussin mukaan. Toisesta saa vähemmän sokereita, mutta hiilaria saman verran. Ja kynä napsuu taas lantion vaiheilla, että pysyy verensokeri kondiksessa. Se ei ole hyvä asia, se. Ruisleivästä viipaleen painoa ei ole ilmoitettu, eikä muitakaan ns. ravintoarvoja, mutta sama juttu se on senkin kanssa. Inskaa ja runsaasti. Näitä sitten kun vetelee kuusi kipaletta päivässä, niin johan 150g leipää pitelee lahjakkaasti sokerit mallillaan veressä. Onko se diabeetikolle suotavaa?

Tässä nykyisessä ravintosuosituksessa ollaan aika syvällä hetteikössä, kun sokeripotilaille suositellaan ruokavaliota, jolla pidetään sokeriarvot kaikkea muuta paitsi kurissa. Eikä huomioida yksillöllisiä eroja eikä tarpeita. Kaikki vaan samaan puurokattilaan ja perunat sekaan. Kolesterolit paukkuvat pilviin, syödään statiineja katkokävellen ovelta autolle ja takaisin, kun liikuntaa ei niillä särkevillä ja kouristelevilla jaloilla uskalla harrastaa. Lääkäri toki pistää sen sokeritaudin piikkiin ja määrää taas uutta lääkettä, että säryt pysyvät kurissa, kun hän tykkää että neuropatiahan se on iskenyt kinttuun! Saatkin sitten oivan cocktailin naposteltavaksi. On sokerilääkitys, on insuliinit kahden sorttiset, on statiinit, verenpainepillerit, on lisäksi vielä se särkyyn vaikuttava lääke, jota myös mielialalääkkeenä käytetään. Mikä on tulos? Heikonlainen. Olo ei kohene, sivuvaikutuksiin määrätään uutta pilleriä ja niiden sivuvaikutuksiin uusia. Soppa on valmis.

Olisiko järjenhiventäkään siinä, että tarkistettaisiin oikeasti se, mitä suuhunsa laittaa? Minä olen kitissyt tästä asiasta ihan koko ajan. Ei ole mitään järkeä työntää sivuvaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä kuormakaupalla ihmisiin, ja ihmetellä sitten, ettei tila parane! Josko sen korjausliikkeen tekisi vaikka ihan perusasioissa? Ruoassa. Tosin ruoka on sellainen asia, jossa herkästi mennään metsän perälle hifistelemään makromikrosuperhyperravinteiden kanssa. Huomaamatta jää se, että ruoka on ruoka on ruoka. Ruokaa pitää voida syödä ilman omantunnontuskia! Että taas sitä lopetetaan leipomoita, kun minä en syö leipää. Ne leipomot kuulkaa lopetetaan joka tapauksessa, kulunkien pienentämiseksi ja omistajien osinkojen suurentamiseksi, ei siksi, että leivänsyönti vähenee.

Tämä on erittäinkin jännittävää tämä, että mitä enemmän ravitsemusta tutkitaan, sitä enemmän erimielisyyksiä joudutaan ratkomaan. Viralliset ravitsemussuositukset ovat turhan kankeat taipuakseen jokaisen tarpeisiin. On ihmisiä, joilla ei ole keliakiaa, mutteivät kuitenkaan siedä viljoja. Aiheuttavat pakokaasuvaivoja. Tai muuten vaan onttoa oloa. Eivätkä pidä nälkää. Tämän päivän Hesari uudisoi, että kouluruoka ei pidä nälkää. Lisukkeetkin pitäsi syödä, juu, pari lasia maitoa ja leipää. Taatusti rasvatonta maitoa ja näkkäriä. Yök. Tuleeko pilttien opinahjossa aherruksesta yhtään mitään, kun ensin verensokurit nousevat tolkuttomiin lukemiin ja sen jälkeen hurukyytiä alaviistoon? Ei taatusti. Tulee lisää meitä D2 -potilaita, ellei tehdä äkkinäistä korjausliikettä. Antaisivat ruokaa, joka pitää nälän! Kasvisvaihtoehdoissa on sitten niitä, joita ei pitäisi pöytään edes laittaa. Voi ressukoita, meillä oli koulussa sentään tillilihaa. Nam.

Tarvinnee alkaa suunnittelemaan illallista. Avioliiton kautta saatu lisäosa tykkäisi kovasti varmaan, jos pitkästä aikaa vääntäisin vaikkapa kinkkukiusausta. Minulle sitten kinkkua ilman kiusausta. Eli kasvisvaihtoehto, heleppua se on! Niitä kasvissuikaleita ja kiinankaalia sekä kesäkurpitsaa, kinkkua (oikeaa, eikä mitään kaupan sokerisuolattua lisäainepumpattua) suikaleina ja toki se kerma, toiselle laidalle perunasipulisuikaletta ja sitä kinkkua. Sekä runsaasti sitä kermaa...ja vuokahan voidellaan voilla. Annetaan hautuujuutua, lisätään vielä varmuuden vuoksi päälle kerros juustoraastetta peittelemään valkosipulimurskaa. Kinkun kanssa ei sitten nuukailla. Sitä pitää olla rrrrunsaasti. Eikä nälkä yllätä. Teen usein niin paljon, että piisaa seuraavaksikin päiväksi. Jolloin iskee Pimp-My-Food -moodi päälle. Eli huomenissa syön omasta osastani, pannulla lämmitettynä ja toinen puoli tuunataan kastikkeella, mielellään kunnon kananmunasipulikastikkeella. Omasta maasta ruohosipulia päälle. Hyvvee. Kun vielä chilillä mausteleepi!
Lähetä kommentti