keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Umami, kitkerä ja karvas sekä pari muuta samankaltaista.

Sitä on taas kevättulvaa virrannut paikallisessa Mississipissä ihan kiitettävästi edellisestä postauksestani. On vaan sen verran ollut pollassani yli-, ali- ja tyhjäkäyntiä sekä migreenin muodossa että monessa muussakin, ettei ole oikein ottanut tuulta alleen tämä naputtelu, edes puutarhaus ei ole tässä oikein onnistunut viime päivinä. Noh, galsaahan sitä on ollutkin eikä galsassa kelissä paljon huvita mikään. Eritoten, jos on vielä matalapainetta ja pilvistä. Ohut yläpilvi menettelee vielä. Jaa, minä taas eksyn aiheesta. Tai siis aiheettomuudesta.

Tässä olen viime päivinä yrittänyt sisäistää asioita lukemalla. Posti on kantanut autonjouset natisten minulle uusia oppaita, luettavaa ja kahlattavaa. Olen tutustunut niiden välityksellä uusiin maailmoihin, kuten esimerkiksi erilaisiin tyyppeihin. Heh, heleppoa kuin heinänteko. Sanoisin, ettei ollenkaan. Olen kyllä nopea lukemaan ja nopea sisäistämään, mutta muutama asia aina jää kaihertamaan tuonne mielen reunoille. Ja nyt ne aiheuttivat sitten megalomaanisen migreenin. Eilisen päivän vietin vällyjen välissä päätäni pidellen. Laskin pikaisesti, että vuorokauteen tuli unitunteja aivan tolkuttomasti. Laskin, että noin 16-17 tuntia tuli nitisevän nuppinsa kanssa tolkku pois oltua. Ei huono. Ainakaan pään sisikunnalle. Vielä kun, tietäisi, mistä migreeni johtuu!

Niin. Siitä tässä piti hosumani, että muottiin puristamisen ja paremmintietämisen lahjaa ei minulla ole. Jos olisi, niin olisin jo ajast'aikaa sitten kirjoittanut kaikenhelvetin "Elä oikein" -oppaita. Tai muita vastaavia "Ruoka on Belsepuupin keksintöä, siis juo" -tietämiskirjoja tai ehken jopa "Ole oma vartalotyyppisi ja maailma pelastuu" -kokonaisvaltaisiahyvinvointipläjäyksiä. Mutkun ei. Tyydyn lueskelemaan muiden tekeleitä. Olen lainannut kirjastonkin jo kertaalleen tyhjäksi kaikkinaisista opastuskirjoista. Omissa hylleissäni asuu niitä erinäisiä määriä. Sekä vielä kavereilta lainatut. On siinä hommoo, kun kaikki kahlailee. Huvista sinällään käy. Kun on olemassa opastusta, jonka kanssa menee hermot ja ikuisuus, kun pitää laskea, kirjata, kirjata, laskea, tietää kalorit tarkalleen, valmistusmaa, onko eväissä mitä ravintoaineita ja kuinka paljon, osasiko lautasella lepäävä lihaklimppi eläessään juosta, tekikö herne versoasteella mutkan vasemmalle vai oikealle vai pitäisikö jättää syömättä koko lautasellinen ja syödäkin sen sijaan lautasliina. Ähki siinä syödessäsi sitten kirja toisessa ja laskin toisessa kourassa. Eihän siitä tule mitään. Tai tulee, suljettua osastoa viikko. Kun menee hermot totaalisesti julkisessa syöttölässä.

Sitä minä olen tässä pähkinyt, että kun näitä opastuskirjoja tehdään, tekijät toki varmaan kilvan lukevat edellisten tekijöiden ja ties mitä kirjoja, niin onko mitenkään mahdollista tehdä hyvin selkeää ja yksinkertaista kirjaa? Siis laihtumisopasta? Miksi joka jumalautan kirjassa pitää olla vähintään kolme erilaista kaavaa ja laskurioppia, neljätoista lautasmallia, kuusi pyramidimallista esitystä sekä sekava määrä sekalaisia ruokintaohjeita ruumiille plus vielä ympyrää niin että pää menee tyyten pyörälle? Siksikö, että sivumäärä suurenee? Varmaan, sillä eihän ole järjen häivää julkaista opasta, joka tiivistää kaiken tiiviiksi lauseeksi: "Syö elääksesi, älä elä syödäksesi."! Tai vastaavasti "Unohda laihdutusoppaat, elä syömällä."

Kevät on sitä parahultaisinta näiden oppaiden julkaisuaikaa, ja toinen toistaan uhkeampia oppaita tuutista tuleekin, joka hemmetin kevät. Niitä ostetaan aikansa, seuraavaksi ne löytyvät kirjatorien alennuslaareista ja häipyvät jonnekin muistien ulottumattomiin, kunnes joku ne sieltä kaivaa, muuntelee vähän ja kas, meillä on taas uusi tyyli menettää epätoivoisina elämänhallintammen tyystin. Täytyypä katsastaa, mitä kivaa 70-80 -luvuilla harrastettiin, kun retro on nyt muotia!

En minä sitä sano, etteikö näistä opuksista hyötyä olisi, mutta en väitä myöskään, että kaikki tulisivat ylen onnellisiksi ja elämä alkaisi maistua oppaan lukemisen myötä. Jotain ahaa -elämyksiä niiden täytyy herättää, totta helvetissä. Siksihän niitä tehdään, myydään ja suositellaan. Kun meitä ihmisiäkin on erisorttisia. On kaltaisiani kyseenalaista kaikki ja vielä loputkin, löytyy heitä, jotka tottelevat gurujensa käskyjä ja sääntöjä, on heikkohermoisia, jotka noudattavat hetken jotain suuntaa ja lopettavat, ja vaikka jos minkälaisia. Siinä on tietäminen, että mitä kenellekin tyypille paperille panisi tulemaan! Ehkä siksi tuntuu siltä, että kirjaset ja oppaat on tehty yhdelle ryhmälle ja odotellaan, että se sitten menisi kuitenkin kaupaksi myös ehkä parille muullekin ryhmälle, kun niiden "yksien" kavereissa on kuitenkin kaikensorttista kansaa.

Saitteko edellisistä jutuistani tolkkua? Hyvä, ette. En saa enää minäkään kahvipaussin jälkeen. Mutta eipä tuo haittaa, ei. Aiemmatkin juttuni ovat olleet sen verran tolkuttomia, että voivoi. Ja aiemmistakin jutuistani on vedetty hernettä nenään ja hengityselimistöön. Pysykää hereillä, menen tekemään jotain järjellistä.
Lähetä kommentti