perjantai 6. toukokuuta 2011

Urheilullinen ammattisyöjä

Käyskellessänin kirjastolaitoksen lehdykäishyllin tietämillä, hyppi silmilleni erisorttisia ruokalehtiä. Sekä kodinviihdyke-, teepäs-itte-tumpelo- ja muita alannaisten lehikäisiä. Poimin summan mutikaisessa niistä muutamia hyppyseeni. Selaillessan aviiseja, artikkelien monenlainen kirjo ilahdutti sydäntäni. Toisaalta muuansissa korealle ja kiiltävälle paperille rykäistyissä lehdissä oli jänniä asioita. Ajoittain tuli mieleen ravintolaopas tai ravintola-arvostelu. Jehna. Siinä olisikin minulle ammatti. Ravintolakriitikko. Vai kriikuna, mikähän hän lienee. Olen joistakin lehdistä, siis vähemmän kiiltopintaisistakin, seurannut tätä Suomeenkin lonkeronsa ulottanutta trendiä. Ravintoloiden asettelemista paremmuusjärjestykseen tähdillä ja ilman. Lehtien toimittajat kulkevat ympäriinsä kaulukset pystyssä ja käyvät salanimellä popsimassa herkut makoisiin suihinsa ja lehden piikkiin. En tiä. Ja bloggaajat seuraavat hissukseen perässä.

Sain tästä syöttölöiden kritisoinnista jossain vaiheessa elämääni tarpeekseni. En kertakaikkiaan pystynyt tavaamaan enää kirjaintakaan moisesta sönkötyksestä, kuinka tarjoilu pelasi, ei pelannut, oli jäässä, liian innokasta, laiskaa tai muuta sellaista. Ruokaa ruodittiin niin moninaisin sanankääntein, ettei oikein tahtonut sivistyssanakirja yhdistettynä synonyymisanakirjaankaan piisata. Uusia sanojakin pakkasi sekaan. Aloin puutua tyystin koko touhuun ja lisäksi, kun tutuilta kyseli, niin eipä kovin moni antanut korkeaa arvosanaa tälle toiminnalle. En vieläkään perusta moisesta, mutta olen melko järjettömän hyvin perillä siitä, mitä tapahtuu kulisseissa. Ei niinkään ravintolassa vaan vähän ennen ravintolaa. Aika jännittäviä juttuja on siellä puolella kolikkoa, tai lastauslaituria. Enkä nyt tarkoita, että ruoka tehtäisiin jätteistä, vaan sitä, että melko järkyttäviä määriä puolivalmisteita kärrätään ovesta sisään. Enkä ihmettele.

Nykypäivänä kun perusasioiden hinta hilataan älyttömiin lukemiin, on suorastaan tuskallista ajatella, että menisi jonnekin ns. ulos syömään. Ravintoloitsijat istuvat kohta kerjuulla Romania romanien kanssa kilvan. Tarjoilijat jäävät työttömiksi ja kokit siirtyvät jaloon kotikokkaukseen. Tai perustavat konkurssikypsän pitopalvelun, edes ruokaa saadakseen. Jämiä vaan pakkaseen pileitten jälkeen. Ja asiakkaan vouhkaavat vuoron perään lisäaineista ja lähiruoasta, luomusta ja tuontiruoan kalleudesta, pistellen poskeensa tiikerirapuja valmiskastikkeella ja valmiiksi sotketuilla muilla ainesosilla. Ja sen jälkeen tulee putkaan vielä ravintolakriitikko, joka napisee vetisestä muusista, nuutuneesta salaatista, kelmusämpylöistä ja veltosta palvelusta. Herranjestas, ravintoloitsijat ovat kovasti paksunahkaista väkeä. Vielä, kun sakkiin liittyvät kaikki ruoka-allergiaterroristit, joiden vuoksi ruoasta puuttuu maku, niin anna mun kaikki kestää. Anteeksi nyt vaan, mutta eikö niille ruokavammaisille voisi kehitellä omaa, ruokavalioon sopivaa ruokalistaa? Aijuu, se tulee liian kalliiksi, joten kärsitään sitten kaikki. Vihoviimeisenä ovesta kaatuu sisään alatilaihduttajat, hiilarien vihaajat, kermankittaajat, uskontonsa vuoksi perunaa syömättömät ja monet muut vähemmistöt.

Siinä saa kyllä sisällöntuottaja eli palveluntarjoaja olla kovasti kieli keskellä kämmentä, että silvuplee vaan, kyllä meillä leivotaan, tai leivottaisiin, mutta kun terveysviranomainen kielsi. Jaa, että kalaruokaa? On meillä tarjota, mutta kaikki kala on pakasteesta, kun ei torilta saa mennä kalaa ostamaan. Tosin se ja sama, ostaako torilta vai tukusta, kala on hautajaiskunnossa kun se keittiöön roudataan. Ja kalastajalta ei voi suoraan ostaa, kun se kalastaja on saattanut ihan käsineen koskea siihen kalaan, tai kala on voinut pudota vaikka veneen pohjalle! Ei ei ei!! Kyllä tulee bakteeria ja muuta önniä ravintolaan. Eikä lihaakaan saa kotona teurastella. Sehän on hengenvaarallista. Niinkuin käsittelemätön maito. Kun siinä maidossa voi olla koleraa ja tuperkkeliä! Sanoo suojapukuun ja henkilökohtaisiin suojaimiin pukeutunut sääntöjen, asetusten ja lakien tiukka noudattaja. Suomalainen terveysterroristi: terveysviranomainen. Suomi on kuitenkin niitä puhtaimpia maita noiden tautien suhteen. Kohta joku rääkyy sieltä takarivistä, että juuri siksi, kun ne viranomaiset ovat niin tiukkoja. Eikö nyt voisi vähän edes järkeä käyttää. Ei. Kädet puuskaan ja alahuulta törrölleen.

Minä sain niitä hienojen ihmisten lehtiä lukiessani hurjan elämyksen, alan lehtikriitikoksi ja ravintola-arvostelijakriitikoksi. Perkele, ei tarvitse mennä ummehtuneiden salaattien pariin eikä syömään mitään epämiellyttävää. Niinkuin, noh, epämiellyttävää. Varokaa vaan, tämä mummu saattaapi pistää tuulemaan.
Lähetä kommentti