perjantai 24. toukokuuta 2013

Skandaaleja, kohuja ja häiriöitä

Pitikö sattuakin silmääni jonkin sortin lihamyllyn lopputuote. Siis laatikollinen koneellisesti erotettua lihaa. Siinä oli siis kaikki. Jänteistä ja rustoista alkaen. Nahasta en tiedä. Suomessa kauhistellaan kamaraa, kun jossain päin maailmaa siitä tehdään possusipsejä. Haluan niitä tännekin. Pitänee perustaa marginaalinen ruokakauppa.

Semminkin hevonlihasta pidettiin älämölö, että kauuuuuheeeta, kun on kaakkia ja kamaraa samassa sapuskassa. Sattana. Oli ihan kauhiaa, niinkuin olisi terveydelle vaarallista syödä kopukkaa. Ei TOD. Hevoisenpaistia ja vasikkaa on aivan yhtä vaikeaa saada, kuin kamelia neulansilmän läpi. Sano. Perkeleellinen kohu siitäkin tuli.
Seuraavaksi lehdet ja muu meeeedia luetuttivat kansalaisilla, että halal -lihassa olikin possua. Karmeus oikeauskoiselle se. Ja taas oli asialla kasvoton, hajuton ja mauton lihanvälitysliike jossain Alankomaiden alamaailmassa.

Ihan vähän kääntää meikäläistä taas siihen malliin, että tilateurastamoille toimilupia ihan yhtenä köytenä! Nyt. Heti! Valvira ohoi!! Minua edelleen sapettaa tämä erikoisliikkeiden ja sen semmoisten vähyys. Kyllä niitä jostain Stadista löytyy, mutta että tässä lähempänä...nou vei. Toisaalta sen virkaa toimittaa mm. MakuMaku josta saa eväät kotiovelle. Ja muutama muu. Tahtoisin silti mennä fyysiseenkin kauppaan, valitsemaan itse lihat ja vihannekset. Kalaa tulee tuosta lähilammesta. Parhaimmillaan viiden minuutin sisällä vedestä pöytään. Sen verran menee, kun kala on nostettu, verestetty, kannettu kotipihalle ja suolistettu sekä laitettu grilliin. On muuten ihan erinomainen maku! En grillatessä yleensä suomusta kalaa, ettei se kuiva. Varsinkin hauki on eto kuivamaan kypsennyksen aikana. Sille tehdäänkin reipas kastike, jota laitetaan lautaselle kyytpoijjaaksi.

Häiriintyi jälleen mediamaailma ja me sen myötä, kun taivaalta alkoi tippua kuin mannaa erilaisia ruokapaljastuksia. Miten geenimanipuloitu eväs onkin vaarallista terveydelle, melkein yhtä hirveää, kuin Rainbow -pannukasvikset. Niissä kun piileskeli vanhaa kunnon belladonnaa...hulluruohoa. Kukaan ei vaan sanonut, että hulluruoho on vanha lääkekasvi. Sillä on taipumusta putkahdella vuosikymmenienkin jälkeen pelloille ja navetoiden taakse tai mihin sitä on sattunut ropsahtelemaankin. Kuvauksesta päätellen kyseessä oli okahulluruoho. Sitten on vielä hullukaalikin. Sekin on vanha lääkekasvi.

Tuli tuosta kalasta ihan tolkuton mielihalu silliin ja varhaispottuihin. Ensimmäiset suomalaiset uudet potut bongasin ihan tällä viikolla. Kalliita olivat, juuttaat. Joten joko vanhaa pottua tai espanjanperunaa. Mutta silliä! Ostin näitä fileitä, joista itse teen sitten sopivaa. Mm. kaalinlehtihaudutettu silli on erittäinkin hyvää! Ei tarvita kuin varhaiskaalin isoja päällyslehtiä, niihin kääritään puhdistettu ja ehkäpä liotettukin  sillifile, vähän mausteita ja uuniin foliossa. Tai grilliin. Sinne voi niitä pottujakin laittaa. Kastikkeeksi ranskankermaan sotkettuja vihreitä yrttejä: tilliä, persiljaa, rakuunaa ja ihammitävaan käteen sattuu. Kirveli on yllättävänkin hyvä! Ja iäntäkohen. Kaalinlehdetkin voi syödä, jos sielu sietää. Jos sielu ei siedä kaalia, niin leivinpaperia enste ja sen perästä sanomalehteä, tiivis paketti -> folioon sekä sama menettely. Ai juu: Uuni 225 astetta Celsiusta annetaan olla fishujen siellä 10-15 min. Pikkupaketti kypsyy tuotapikaa. Ja jos jälkilämpöä haluaa hyödyntää, niin voi tehdä marjapohjaisen marengin: marjat vuokaan ja päälle lapioidaan rutkasti valkuiaisvaahtoa. Uuniin. Otetaan pois, ennen kuin palaa.

Semmosta. On näämmäs näistä etukottiin sorhituista kirjoituksen tapaisista iloa tässä käsipuolen elämässä.  Wiikendiä vaan kaikille tervekätisille! Ja eritoten vähävammaisille kohtalotovereille.
Lähetä kommentti