Uusi, uljas minä ja muutkin!
Ihminen ei sitten perusluonnoltaan muutu. Keskiajalla ja sitä ennen näyttää olleen aivan kuten nykyäänkin. On joukko individualisteja ja joukko perässähiihtäjiä. Perässähiihtäjät tarvitsevat itselleen auktoriteetin, jonka neuvot ovatkin sitten viimeisen päälle "jumalansanaa". Individualistit ovat se porukka, jotka kyseenalaistavat ja miettivät uusia "jumalansanoja" näille perässähiihtäjille.
Nyt väkeviä julistuksia tulee näiden ihmelääkitysten ja -laastareiden, pirtelöiden, ateriankorvikkeiden, mutustelupatukoiden, diettiuskonsuuntien ja muiden ruokaanliittyvien menojen suunnilta. Keskimäärin yksi tai kaksi päivässä. Minuakin on jo lähestytty mitä ihmeellisimpien viritysten kokelun kera. Meidän isi on vahvempi, kuin teidän isi -metodi tulee ihan hakematta mieleen.
Oukei, mäikkäsin eilisessä sopotuksessani tästä superruoasta. Mikä helevieterin superfood? En edelleenkään tajua, mistä tässä hönzötyksessä on kymysys. Kun terve ihminen on terve ihminen, jonka elimistö on uskomattoman kestävä ja joustava. Sitten on me sairaat. Joiden elimistö ei jostain syystä toimi, kuten terveen. Minulla ongelmana on verensokeri. Siis tämä rakas d2 ja muuta pikku vaivaa. Ihmiskokein olen itselleni todistanut monen monituisen ruoka-aineen sopimattomuuden. Kyllä. Siihen tarvittiin muutama "kuolemanraja" kokemus ja pari likipititilannetta, ennenkuin meni ns. jakeluun. Eikä siinä vielä kaikki. Nyt edelleen, aina vaan ja jatkuvasti selostan skitsolle mielelleni tätä jokapäiväistä leipää. Että sitä ei syödä. Siirrytään suvereenisti muihin eväisiin. Esim. hapankaaliin. Joskus tämä uskomattomuus ottaa ihanasti kaaliin. Omaan.
Mitä superruokaan tulee, niin eikös jo Super Hessu syönyt superpähkinöitä? Ja kysymys kuuluikin eilen Varpun vaspuukissa, että saakos superruoalla myös supermiehiä? Minulle riittää ihan tavallinenkin mies. :D
Mutta se, mitä Varpu tarkoitti supermiehellä, jäi hämäräksi, kun supermies on satuolento. Ja luen superruoankin näiden satujen sekaan. Supersatusedät/-tädit kyllä lynkkaavat minut aamun koitteessa, muttei se haittaa, eipähän tarvitse sitten miettiä, mitä kiruksiinsa pistää...
Siinäkään mielessä nykyaikainen ihminen ei eroa muinaisesta inehmosta, että aina ollaan valmiita lynkkaamaan toisen koulukunnan edustajat tai sellaiset yksilöt, jotka uskaltavat kyseenalaistaa toisen "säännöt ja totuudet". Missään yhteenotoissa tai sodissa ei ole ikinä niin paljon tullut ruumiita kuin uskonsodissa ja ristiretkillä! Nykyajan uskonsodat ovat mm. näitä ravitsemustieteellisiä asioita. Ja näiden ravintojuttujen takia vasta ruumiita tuleekin! Ihmiset syövät itsensä kipeiksi, kun alkavat noudattaa jonkun muun sanelemaa ja tekemää kaavaa, eivätkä enää osaa kuunnella omaa kroppaansa, joka kyllä kertoo, mikä on hyväksi ja mikä ei ole. Kun vaan syventyy sen viesteihin ja oppii, ettei ole yhtä ainoaa totuutta, vaan niitä on monta.
Olenkohan taas paasannut riittävästi tälle rupeamalle, perse puutuu ja kahviakin tekee mieli, kun avioliiton kautta saatu lisäosani ei muistanut minulle sumpreeroa hurauttaa. Tana. En sitten keitä sille teetä. :P
Nyt väkeviä julistuksia tulee näiden ihmelääkitysten ja -laastareiden, pirtelöiden, ateriankorvikkeiden, mutustelupatukoiden, diettiuskonsuuntien ja muiden ruokaanliittyvien menojen suunnilta. Keskimäärin yksi tai kaksi päivässä. Minuakin on jo lähestytty mitä ihmeellisimpien viritysten kokelun kera. Meidän isi on vahvempi, kuin teidän isi -metodi tulee ihan hakematta mieleen.
Oukei, mäikkäsin eilisessä sopotuksessani tästä superruoasta. Mikä helevieterin superfood? En edelleenkään tajua, mistä tässä hönzötyksessä on kymysys. Kun terve ihminen on terve ihminen, jonka elimistö on uskomattoman kestävä ja joustava. Sitten on me sairaat. Joiden elimistö ei jostain syystä toimi, kuten terveen. Minulla ongelmana on verensokeri. Siis tämä rakas d2 ja muuta pikku vaivaa. Ihmiskokein olen itselleni todistanut monen monituisen ruoka-aineen sopimattomuuden. Kyllä. Siihen tarvittiin muutama "kuolemanraja" kokemus ja pari likipititilannetta, ennenkuin meni ns. jakeluun. Eikä siinä vielä kaikki. Nyt edelleen, aina vaan ja jatkuvasti selostan skitsolle mielelleni tätä jokapäiväistä leipää. Että sitä ei syödä. Siirrytään suvereenisti muihin eväisiin. Esim. hapankaaliin. Joskus tämä uskomattomuus ottaa ihanasti kaaliin. Omaan.
Mitä superruokaan tulee, niin eikös jo Super Hessu syönyt superpähkinöitä? Ja kysymys kuuluikin eilen Varpun vaspuukissa, että saakos superruoalla myös supermiehiä? Minulle riittää ihan tavallinenkin mies. :D
Mutta se, mitä Varpu tarkoitti supermiehellä, jäi hämäräksi, kun supermies on satuolento. Ja luen superruoankin näiden satujen sekaan. Supersatusedät/-tädit kyllä lynkkaavat minut aamun koitteessa, muttei se haittaa, eipähän tarvitse sitten miettiä, mitä kiruksiinsa pistää...
Siinäkään mielessä nykyaikainen ihminen ei eroa muinaisesta inehmosta, että aina ollaan valmiita lynkkaamaan toisen koulukunnan edustajat tai sellaiset yksilöt, jotka uskaltavat kyseenalaistaa toisen "säännöt ja totuudet". Missään yhteenotoissa tai sodissa ei ole ikinä niin paljon tullut ruumiita kuin uskonsodissa ja ristiretkillä! Nykyajan uskonsodat ovat mm. näitä ravitsemustieteellisiä asioita. Ja näiden ravintojuttujen takia vasta ruumiita tuleekin! Ihmiset syövät itsensä kipeiksi, kun alkavat noudattaa jonkun muun sanelemaa ja tekemää kaavaa, eivätkä enää osaa kuunnella omaa kroppaansa, joka kyllä kertoo, mikä on hyväksi ja mikä ei ole. Kun vaan syventyy sen viesteihin ja oppii, ettei ole yhtä ainoaa totuutta, vaan niitä on monta.
Olenkohan taas paasannut riittävästi tälle rupeamalle, perse puutuu ja kahviakin tekee mieli, kun avioliiton kautta saatu lisäosani ei muistanut minulle sumpreeroa hurauttaa. Tana. En sitten keitä sille teetä. :P
Kommentit