tiistai 17. marraskuuta 2009

Ryömintävaihteella on hyvä edetä.

Onneksi myös näitä ajatuksensirpaleita on tullut koottua sinne ja tänne.

Tässä taannoin ajattelin, että mitäpä sitä sen kummemmin kenellekään mainostamaan tätä ruokavaliota. Olisi pitänyt päänsä silloin pitää. Nimittäin nyt joudun tappelemaan siitä, että minä EN noudata mitään ATKINS -valiota. Enkä todellakaan raakkaa kaikkia hiilareita ruokavaliostani pois. Mikä helvetti siinä on, että jos vähennät hiilihydraatteja ja korvaat niitä paremmin sietämilläsi, niin olet Atkinsilla. Eihän tämä näin mene! En todellakaan noudata tri Atkinsin neuvoja. Kehittelen omaa tyyliäni. Joka ei sotke sokereita ei muutenkaan aineellistumistani. Siis aineenvaihduntaani.

Katselin tässä myös, että mitä en ole syönyt vähiin aikoihin. Peruna, pasta ja riisi. Niiden kanssa en tule toimeen, samoin ns. suora sokeri. Eli kaikki ne asiat, jotka sokeroivat minut sisältäpäin. Jos syön ruisleipää, niin se pitää verensokerin kyllä tasaisena. Tasaisen korkeana ja kauan. Ei sovi ruokavalioon. Kasvikset sekä raakana että kypsennettyinä ovat todella hyviä, samoin marjat. Mutta hedelmillä saankin sitten tolkuttomia lukemia mittariin. Ja komean käymistilan vatsaani. Siis näillä kaikilla sokeristuvilla tulee vatsaan turvotusta, ja paljon muuta jännää vaivaa. Jos siihen sokerimössöjogurttiin olisi luottamista, niin sittenhän sitä söisi, muttei pysty. Ei, kun se nostaa sokurit tappiin heti, kun lusikka uppoaa huulten sisäpuolelle.

Eilisellä lääkärikäynnillä sanoi tohtori, että olen laihtunut. Voipi olla, itse on vaikea tunnistaa laihtumistaan muusta kuin vaatteista. Ja koska vaaka reistaa, pitänee hommata uusi. En luota tuon masiinan lukemiin enää yhtään.
Lähetä kommentti