maanantai 23. marraskuuta 2009

Ruatoni on jälleen likimain ehyt, terve ja omassa elementissään.

Kyllä. Se taisi olla sitten SIKAlunssa ihan tosissaan. Tässä on viimeisen viikon räkinyt vaan keuhkojaan tantereelle, kun karmea pesäpallomailayskä muuttui lohkeavaksi röhäksi. Keskiviikkona kuuntelutin keuhkot, eikä hälyttävää ollut havaittavissa. Menen vielä tänään. Ja imen tuota helmetin yskäntroppia vielä pari päivää. Kun kahta viikkoa kauempaa ei sitä tohdi kurnautella iäntäkohen. Nyt olen ottanutkin sitä ainoastaan yötä vasten, että saan nukutuksi edes tovin. Positiivista sinällään, nukuin koko viime yön! Ainakin melkein.

Inkivääriteeni alkaa jo hippasen kylläännyttää. Pari litraa päivässä kun nieleskelee, niin johan se valuu korvasta laattialle...hyvä troppi kuitenkin. Pistän tähän vielä resettin vastaisen varalle:
INKIVÄÄRITEE
- peukalon mittainen pätkä inkivääriä ohuina viipaleina (ei tarvitse kuoria)
- 10 -> tai enemmän veitsenlappeella murskattuja valkosipulinkynsiä (siis maun ja sietokyvyn mukaan)
- tuoretta chiliä (sietokyvyn mukaan, yllättäen)
- timjamia joko tuoreena (½nippua) tai 1-2 tl kuivattuna

Keitä vesi. Lisää aineet kiehuvaan veteen ja kansi päälle. Sammuta levy. Anna hautua n.10min. ja nauti mahdollisimman kuumana hunajan kera.
Alkuperäistä reseptiä tässä on inkivääri, valkosipuli ja hunaja... :P

Facebookissa oli mahottoman hyvä ketju laihduttamisen tabuaiheista. Kiitos siitä, Varpu. Oli vielä tänäänkin kommentoitava sinne. Kun se vaan on niin, että laihtumisella ja seksillä on vissi yhteys: aivot. Seksiäkään ei tee mieli, jos on masentunut. Masentunut syö. Taas kun on iloinen, virkeä ja avoin mieli, niin seksikin sujuu. Ja joskus, kun ei ole muutakaan tekemistä, sitten on, mistä valita! :) ...ja kummankohan sitä sitten valitsee, on ihan nupista kiinni.

Mitä tulee tuohon pullottavaan massuuni, niin se on ollut aina melko -ööö- pyöreä. Johtuen ehkä enemmän siitä nuorempana, että harrastin vakavahenkisesti kuorolauleskelua. Melko "ammattimaisella" tasolla vieläpä. Treenejä oli komeat kolme viikkoon. Ja mitä se tekee vatsalihaksille, eritoten pallealle? Vahvistaapi tietysti, pallealihakseni olikin varsin vahva. Vaikka olenkin ollut melko laiska harrastamaan liikuntaa, niin niinhin aikoihin vanhemmat eivät kyöränneet autolla jälkeläisiään minnekään. Mentiin kävellen, fillarilla tai bussilla. Tai jonkun kaverin kyydissä. Jos oli sen ikäisiä kavereita, että oli vekotin, jonka kyytiin pääsi. Tai kavereilla isompia sisaruksia. Kunto kasvoi ja pysyis kuin itsestään hyvänä. Nyt mennään vasiten reenaamaan. Kakarat ja varsinkin niiden kunto, pilataan kiikuttamalla ne "liikuntaharrastuksiin" autolla. Ja lopun aikaa mukulat pelaa netissä tai pelikonsolilla.

Äh, minusta alkaa tulla äkeä vanha harppu, mutta oikeasti surettaa se, että nyky-yhteiskunnassa kärsii yhteisöllisyys, kun kaikki muuttuu "yksilölliseksi". Ja kaiken pitää olla instantihmeellistä. Kokemuksia pitäisi tulla äärilaidasta toiseen, heti ja äkkiä. Mutta vain MINULLE. Ennen leikittiin kakruina pihalla, kaikkien vanhemmat vahtivat kaikkia kakaroita, eikä ollut harvinaista, että jonkun mukulan isä tai äiti puuttui asioiden kulkuun ihan kuin olisi ollut oma vanhempi.

Ja miten tämä kaikki liittyy laihtumiseen? Siten, että nykyään kaikki pitää olla instant ja heti. "Laihdu kilo viikossa" "Laihdu bikinikuntoon kesäksi" "Näin julkkikset laihduttavat, lue pikaohjeet sivulta 5" ja paljon muuta. Jos olet tukevasti ylipainoinen, eli reilut sata kiloa, kuten minä. Ei se ylipaino sylkäisemällä lähde, kun se ei ole tunnissa tullutkaan. Eikä sitä saa pois millään ihmekonsteilla, pillereillä ja pirtelöillä. Ylipaino lähtee ainoastaan elämänmuutoksella. Elintapojen muutoksella, korjaan. Ja ne omat jutut täytyy hakea, toiset selviävät siitä etsikkoajasta nopeammin, toiset hitaammin, kuten minä. Mutta aikaa on vielä reilut pari vuotta. Sen jälkeen en ikinä saavu tänne puolelle sadan kilon.

Mutta nyt metsästämään. Sieniä. :) Toinen kuppi kahvia on juotu.
Lähetä kommentti