torstai 31. maaliskuuta 2011

Illaksi kotiin

Syömisen järkyttävä keveys teki minulle tepposet taannoin äitilässä ollessani. Pistelin hyvällä halulla iäntäkohen parit herkut ja kaffen kanssa. Totta kai. Kahviaddikti suomalainen vetelee kyllä mitä vaan rautanauloista koivuntuoheen, kunhan on kahvia. Nyt oli pari kalapitoista hiukopalaa taltrikilla. Sekä tutun tättäräisen vääntämää jännittävänoloista ns. makeaa. Aika vekkuli paistos, en ole varma tahdonko reseptiä kysellä. Enkä ole varma, oliko kyseessä edes paistos vai muuten vaan pieleen mennyt leipomotuote. Ei se pahaa ollut, mutten tosiaankaan tiedä, miten sitä nimittäisin!

Olemme molemmat, äitini ja minä, lähestulkoon ammattilaihduttajia, jotka seuraavat diettirintaman viimeisiä huutoja. Huhuu. Mikään inhimilliseen viittaava ei ole vierasta ja molemmat olemme reilusti ylipainoisia, ja meillä on siihen miljoonia syitä. Parempia ja peräti vielä huonompia. Emme ajoittain usko niihin itsekään. Emme usko edes noudattamiimme ruokavaliohin. Siksipä satunnaisgeneroimme hyviä ja vielä huonompia syitä, kuin lottokone. On lottovoitto saada hyvää ruokaa Suomessa. Jollei itse tee. Ja sekään ei ole mikään tae, että saisi.

Keskustelimme keveästi kupposen ääressä nyt vellovasta rasvalisäaineruokakeskustelusta, jonka tuloksellisuus on vähän hakusessa. Myös median toivotimme  lukutaitokurssille. Ja vannoimme edes yrittävämme viritellä medialukutaitoamme astetta parempaan vinkkeliin. Siitä saattaisi olla hyötyäkin meidän kriitillisille mielillemme. Ihan kaikkeen ei kummankaan meistä usko taivu. Siitä olimme vankasti yhtä mieltä, että laihtua tarttis ja mielellään vähän sassiin. Vaikka silleen rantakuntoon ylihuomiseksi, jolloin voit olla jo lomalla. Aivot ainakin olisivat lomalla, jos moiseen kumpikaan meistä ryhtyisi. Laihdutus, painonpudotus, painonhallinta tai miksi sitä kukakin haluaa nimittää, on nimittäin melko tarkkaan samankaltainen juttu kuin alkoholismista paraneminen. Ei onnistu, ellet tee itse päätöstä. Ja molemmilla taitaa olla samankaltainen ennuste, joko tai sitten et. 

Hämmästyttävää tässä laihisteluasiassa on ihmisten ainainen hyvä usko ja toivo. Muutama vetävä kuva ja hehkutusta kuinka kaikki on toisin ja parannut, kun vetelin naamariini veden kanssa tai ilman tuotetta QGB, jolla oli mielettömän järjetön vaikutus aivan kaikkeen elämänlaadusta köntsän väriin. Suhteet paranivat ja tulivat sekä menivät. Elämästä tuli kaikki, lottovoitto ja keittiön kaatoallas. Hurra! Osta nyt ja saat ensimmäisen kuukauden annokset ilmaiseksi. Maksat vain postikulungit, puolitoistamiljoonaa. Kehon laajentumispyrkimys vissiin sitten loppuu? Ainakin viimeistään silloin, kun on todettu maksavaurio. Päätimme pysyttäytyä helpommissa ruokavalioissa. Kehittelimme kyllä hyönteisdiettiä. Että saisi syödä vain niitä tuotteita, joissa on matoja tai matoja ja muita hyönteisiä. Siinä vaiheessa, kun mainittiin metsälude, niin luovuimme senkin dietin kehittelemisestä.

Kierrätysdietti on tähän mennessä ollut parhaita mielessäni kehittelemiäni diettejä. Et saa syödä siinä kuin kierrätysmateriaaleista tehtyä evästä. Eli näkkärin voi korvata aaltopahvin kappaleilla, kipsilevystä saa kätevästi veden kanssa salaatinkastikkeen, salaatiksi kelpaavat värikkäät tapetinriekaleet ja käytetyiltä kertakäyttöastioilta kun ruokailee, niin jopa maku muistuttaa kevyesti sitä tuttua ennen noudatettua ruokavaliota! Ja pelastat maailman hukkumasta paskaan. Extremelajin tästä saa, kun ryhtyy harjoittamaan koprofagiaa. Gorillatkin tekevät niin. Ainakin eläintarhoissa. Sensijaan kannibalismia en kannata.

Eskimodietissä et sitten nauti kuin jääkuutioita ja pakastekalaa, jota ei saa sulattaa. Energia hukkaantuu kehon lämmittämiseen ja diettituotteiden pureskeluun. Sekä varsinkin kala-allergikoilla korvaavien tuotteiden etsiskelyyn. Tämä dietti ei ole erityisen ekologinen, ellei sitten muuta inuiittien keskuuteen projektin vaatimaksi ajaksi. Kyllä varmasti hoikkuisi, jos aamuin illoin joutuisi änkeytymään ahtaasta iglun ovesta sisätiloihin. Saati että saisiko itse kengät jalkaan, vai mitä ihmesaappaita ne eskimot nyt käyttävätkään. Voipihan siinä jokunen rasvamakkara vyötäröstä pudota. Hjoo.

Olisihan noita.
Lähetä kommentti