keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Injektioliesi ja muuta avaruusromua.

Ostitko Luomua? Eikö maistu? Mitä? Eikö olekaan Luomu, kuten äitien tekemää? Eikö maistu välipalalle, mitä söit, kun äiti ja iskä oli duunissa? Eikö se Luomu olekaan sellaista, miten sitä on mainostettu! Herranjestas! Joku nyt heti tilille tästä huijauksesta! Mautonta köntsää myydään Luomuna! Eihän tätä syö naapurin laporatorionnoutajakaan vinkumatta! Tehkää jotain!

Ei hätää, ainahan voit ostaa pussillisen lisäaineita! Kaupan hyllillä asuu kaikensorttista pussukkaa, jossa piilevät kaikki mahdolliset arominvahventeet ja lisäaineet, joilla saat teollisen maun kotona tehtyihin ruokiisi. Ja aivan ilman arroganttia katsantoa! Ei tarvitse käydä yhdessäkään blogissa lukemassa, kuinka on kamalaa, kun lisätään lisäaineita ihmisravintoon ja saadaan se maistumaan ties miltä. Eikä tarvitse mennä iltapäivä- ja terveyslehtien uutisointeihin, että lisäaineet on karmeita ja tappavat talossa ja puutarhassa. Ei tarvitse kuunnella ensimmäistäkään telsaohjelmaa(eihän niitä kukaan katso, kun telkka on vaan auki), että mikä se nyt on vaarallista, hirveää ja vastustamisen arvoista. Vähän niinkuin ydinpommit ja ydinvoimalat täällä maanjäristysten keskellä Suomessa.

Hetkinen, nautin katastrofeilta suojelevan joditablettini. Hei, siinä ei ole yhtään rasvaa! Otan toisen! Eikä lisättyä sokeria! Otan vielä kerran kiellon päälle! Kyllä nyt pysyy pystyssä kinttu ja talo, eikä tule maanjärjestys Suomen lähellekään. Sitä magnitudilla ottaan, joka vahakabinettia muistaa.

Enivei, siis Luomu (rekisteröity tavaramerkki) saattaa todellakin maistua omituiselta. Varsinkin, jos olet einesevästä pistellyt koko pienen ikäsi. Lisäaineistus ei kaikilta osin todennäköisesti ole pahasta, mutta varoa sitä kannattaa. Ainakin hemmetinmoinen suolaaminen todennäköisesti pistää janottamaan saatanan tavalla. Noudata siis ohjeita, ettet suolaa itseäsi turvoksiin. Tai jostain syystä pelkistetty lihan, kalan tai vihannesten maku tuottaa outoja viboja. Kyseessä on vain siis maku, joka on siinä lopputuotteessa, mikä loppukäyttäjän haarukkaan pistäytyy. Uudenlainen elämys kaikin puolin! Jotain, mikä on juuri sitä, millaiseksi se on tarkoitettu. Kummallista! Ei lisättyä mitään! Revi siitä!

Alan olla lopen kyllästynyt näihin postauksiin, että inhoan lisäaineita ja olen raakaruoan kannalla, en halua syödä kuin sitä tai tätä ruokaa, en osta mitään, enkä syö, enkä tee. Enkä varsinkaan vaivaudu ajattelemaan itse, vaan teen niinkuin muutkin ja varsinkin silloin, jos joku muu osoittaa kaikkein helpoimman tien. Mitä, että haluat luomueineksiä, kun ne on niin nopeita ja helppoja? Ja luonnollisilla lisäaineilla? Niillä, joita ei merkitä E-koodeilla? Siis nyt alkaa kuule pinna kärventyä.

Miksi kaiken pitää olla nopeaa ja helppoa? Eikö enää voi ajatella, että voisi tehdä jotain alusta pitäen, itse? Tästä olen keuhkonnut pitkin matkaa, ja totean taas jälleen olleeni ihan perkeleesti aikaani edellä. Nyt alkaa blogistan täyttyä saman suuntaisista ja samanlaisista bloggauksista, joita olen tämän höttöpäisen törinäni tällännyt täyteen. Eee....! Pitäisikö sittenkin kaivautua jonnekin poteroon ja olla hiljaa, ja antaa muiden viisaampien ja jo gloriaa hommanneitten blogata näistä ikuisuuskysymyksistä vastakin? En tiedä, mutta sen tiedän, että keskustelu lisäaineista alkaa saavuttaa lakipisteensä ja katkeaa omaan mahdottomuuteensa pikapuoliin.

Keskustelu tulee kyllä jatkumaan, mutta se jatkuu niin, että nyt aletaankin pilkkomaan ruokaa ravintotekijöihin, ja kinaamaan siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Mikä on parempaa ja mikä vielä parempaa! Siinä kuulkaa sapelit kalisevat ja hinnat nousevat. Ruoasta tulee vielä elitismin mittari. Tavalliset ihmiset, joiden kuukausituloraja menee tuossa 1500 eurossa, mättää edelleen eineksiä ja puuroja. Kun ei ole varaa ravinteikkaaseen ruokaan, joka on riistaa ja luomua. Maitoakin ostetaan kohta pimeästi, kun ei enää tiloilta saa ostaa. Eikä ruoka ole enää ruokaa vaan ravintotekijöitä, joita sitten hifistellään pinseteillä ja kirjevaa'alla, että saadaan muka kaikki hyvät aineet kehoa kurmoottamaan! Supraruokaa! Oooo!! Ja maailma pelastuu! ...ja minä, eritoten ja kauppias! Ja saattaahan se kehitysmaankin tyyppi saada parit roposet enemmän hyppyseen, että voipi meille tarita näitä ihanuuksia, sieltä toiselta puolen maailman ääriä. Levottomaksi menee ja näyttää mopokin taas karkailevan motarille. Taidan tarkistaa noitaliemeni ja painua pehkuihin.

JÄRKI KÄTEEN JA PÄÄHÄN. PERKELE. Ette varmaan äkänneet, että minua on alkanut vähäsen ärsyttää? Pinna vaan paloi pikkuisen.
Lähetä kommentti