tiistai 29. maaliskuuta 2011

Ilmojen halki sekopää entää.

Tööttäsin ottani vaspuukissa suoraan pronutritionistin linkkaamaan uudisointiin. En puhu nyt siitä, että pronutritionist tai uutinen ontuu. Oli vaan sellainen uutinen, joista olen vouhkannut tässä epäjärjestykseisessä ja omituisesti polveilevassa bloggausmaailmassani. Koski nimittäin "lääkkeenomaisia laihdutustuotteita", juuri niitä ihmeitä ja kummia lupaavia pillereitä ja pullereita, joita syömällä saat upean vartalon, laihdut vaivattomasti mitään asialle tekemättä, syöt vain niitä hemmetin pillereitä. Ja samalla pelastuu mailma ja kaikki. Niilin tulvat palaavat, Kaksoisvirtain maasta nousee uusi kuningas, löydetään muutama uusi manner ja meritie Intiaan lyhenee tuhansia merimaileja. Juurikin näin. Lupaukset, joita näiden tököttien mainokset suoltavat simmujemme nähtäville, ovat tuota luokkaa. Ota vuoteesi ja käy!

Oletteko panneet merkille, että kaikki nämä ihmepillerit ovat suunnilleen saman näköisiä, kokoisia ja makuisia, juuttuvat kurkkuun samalla tavoin ja saavat kakomaan. Maksavat suunnilleen yhtä paljon ja markkinoinnin hoitaa sama yhtiö? Ettekö? No, miksi sitten ostatte niitä? Johonkinhan se huomio pitää kiinnittää, jos ei muuta niin näihin edellämainittuihin. Minä? Jaa, mää vai? Eeeheeii...en-hän minä nyt niitä ostele. Hah! Mistäs moinen luulo?! Kyllä, minä olen patalaiska, erilaisilla addiktioilla varustettu ja hölmökin vielä, olen ostanut näitä ihmepillereitä. Huonolla menestyksellä. Parhaiten olen saanut tulosta vyötärönseudulla aikaan, kun kärvistelin paastolla. Ajastaika sitten tuli muotiin "paastopaketti" ja niitähän kanniskelivat kaikki itseäänkunnioittavat bikinikuntoonpyrkijät. Joita keräiltiin virkoamaan tavaratalojen naistenvaateosastojen lattioilta tämän tuosta. Vyötärö melkein näyttäytyi, mutta paikkaseutu palasi ennalleen aika pian. Nyt raihnainen raatoni ei enää sallisi moista rääkkyytä.

Kihisin tässä pari päivää ankarassa kanttusessa. Addiktioni numero viisi, siis alkoholismi, sai yliotteen lauantaina. (Huomatkaa, alkoholin kanssa läträäminen tulee vasta sijalla viisi) Kuten edellisessä potsissa kerroinkin. Eilen join vielä kolme viimeistä tölkillistä kepardia saunan päälle. Kun niin kuuluu tehdä. Juoda saunakaljat. Höh, miten niin kuuluu? Jos suomalaiskansallinen perinne vaatisi saunan päälle nykäistäväksi lauantaiehtoona tahi muuna saunontapäivänä vaikkapa korttelin viinaa, kilon suolasilakoita ja kapan naurishaudikkaita, niin varmaankin niin toimittaisi jokapahisessa suomalaiskansallista perintöä kunnioittavassa kodossa. Kuten nyt tämä saunakaljaperinne osoittaa.

Joku kaahotti, taisi olla peri-inhokkini Kiminkinen, että viina tappaa kohta enemmän työikäisiä suomalaisia, kuin mikään muu tauti yhteensä. Lienee paikkansapitävä tieto. Samoissa urissa meni myös jompikumpi iltapäivälehdykäinenkin, että suurin syy lihomiseen on viinanhuuruiset ainekset. Jepjep. Suomessahan nauretaan kännihuumorille. Se on jotenkin hyväksyttävämpää, kuin jonkun muun sortin huumori. Känniääliö saa urveltaa ihan mitä tahansa persvako paistaen ja maha rellottaen, mutta teepä sama selvistepäin! Puhelias suomalainen on melkoisella varmuudella kännissä tai vähintään ainakin kankkusessa.

Sellainenkin uutinen vaeltelee, että suomalaiset ovat pohjois-Euroopan lihavin kansa. Mistähän SE johtuu? Ei kaikkea viinan kirojen syyksikään voi laittaa, eikä rasvaisen ruokavalion. Kun (jos) menet jonnekin ns. ulos syömään, niin maku puuttuu sapuskasta, siitä varsinaisesta että kastikkeesta. Eipä ole voita, ei kermaa. Jälkkärijuustotkin ovat kevytjuustoja, jotka narajavat ällöttävästi hampaiden välissä. Eivätkä maistu kuin pakkausmateriaalilleen. Nälkäkin tuppaa jäämään kalliin evään jälkeen.

Minä en yhtään ihmettele, että kansakunta käy reippaana rekkain alle, kun mikään ei maistu ihanalle. Siinä leivänmurut suupielestä pöllyten sitä sitten ihmettelee, että ihokin se kuivuu omituiseksi korpuksi vaikka kuinka tahkoaa oliiviöljypohjaisia voiteita ja linimenttejä nahkaansa. Pölykeuhkon ja allergianhan siitä saa. Varovainen tietty olla pitää. Eikä siirtyä rasvattomasta maidosta kahvikerman kittaajaksi. Suomessa kyllä juodaan maitoa ruoan kanssa, mutta onko se välttämätöntä? Tilasin tässä eilennä raakamaitoa, ja suunnittelin käyttäväni sen "viisaasti". Teen osasta koe-erän kotijogurttia ja osan nautin aamupalalla "aamudrinkkinä", mitään siihen lisäämättä, paitsi ehkä vähän kahveeta.

Vähän näyttää siltä, että mikä tahansa on sekä terveellistä että laihduttaa vaivatta, kunhan se oikein markkinoidaan. Johan se sepänemäntäkin tiesi, että kun leipaisee limppuun kiven, niin paino lisii ja muoto pysyy, muttei se silti syötäväksi kelpaa. Puukko pirstoutuu ja kiukku kasvaa. Vähän samansorttinen tilanne on näiden pilleripurnukoiden kanssa. Täyteaineita enimmäkseen. Ja eee-koodeja. Mikään ei varsinaisesti ole vaarallista. Eihän kivikään ole vaarallinen, se vaan ei kuulu ihmisravintoon. Varislinnut ja muut siivekkäät kyllä tarvitsevat kupuunsa jauhinkiviä. Meillä on hampaat. Jos ei ole, niin vähintään raastinrauta löytyy. Voisihan sitä keräillä hiekoitussepelikasasta somimmat sepelinkappaleet, päällystää sokerilla ja purkittaa. Eiköhän niilläkin joku laihtuisi. Tai ainakin sen jonkun ostajan kukkaro. Kova hinta vaan purnukalle ja kunnon markkinointi, niin eiköhän hetimiten uskonsoturit lauko paikalle tuotetta kehumaan.


Mutta, jospa sitä menisi ja sekoittaisi itselleen tässä odotellessa a) salaatin b) jogurttia tai c) sopan. Jokaiseen on aineksina samat asiat! Heh.
Lähetä kommentti