perjantai 11. maaliskuuta 2011

Ilveilyä silkkaa, mutta ei lisäaineita eikä lisättyä sokeria.

Ihan luomua vaan! Ja oikein hyvää luomua teillekin tähän keinotekoiseen maailmaan. Tänään on perjantai, maaliskuun yhdentekevä päivä. Kaikki valmistautuvat viikonlopun viettoon, paitsi he, jotka valmistautuvat maailmanlopun viettoon tai ehkä jopa maailman pelastamiseen. Toiset valmistautuvat ottamaan Karjalan takaisin pullo kerrallaan. Minä taas valmistaudun tekemään itselleni pikkiriikkisen salaatin.

Näin keveästi hukattuani heti alkuun johtoajatuksen, niin aloitanpa ihmettelyn tästä lisäaineiden tursuamisesta ihan joka mediasta. Menit sitten veikka vessaan, niin sinnekin joku on raapustanut, että ei E-koodeille. Arvaahan sen, miten siinä käy. Huonosti. Kansa nukkuu huonosti ja syö huonosti. Jos tässä vaikka on "niitä". Lisäaineista aletaan puhua kuiskaten. Einesteollisuus kiemurtelee kuin mato koukussa. Immeiset parkuvat kurkku suorana, ettei lisäaineta mihinkään sapuskoihin. Suurennuslasi hyppysessä painetaan hyllyltä toiselle kuin aropiru. Itkua veivaten kassalle, että taas oli pakko ostaa tätäkin lisäaineviritelmää. Onko kukaan ajatellut, että lehtien painomustekin voi imeytyä sormenpäiden kautta elimistöön ja saattaa alulle outoja kemiallisia prosesseja? Tietokonenäyttö alkaa väristä X-filesrytmissä saattaen aivoihin uuden alfa-aalto sykkeen ja muutut zombieksi, joka kuolaa näppikselle hiukset rasvoittuneina? Entäs teeveesee? Siellähän voi olla ohjelmien sekaan piilotettuna piiloviestejä, jotka pakottavat hiilarimättöön!

Samaan aikaan toisaalla samat henkilöt käyttävät tunnin kilpavarusteluun, että kehtaavat ovesta ulos. Kosteusvoide, meikinalusvoide, meikkivoide, huulipuna, geeli, hiuslakka ja paljon muuta hauskaa tällätään ylle. Rasvataan kehokin vielä moniaisia hippusia sisältävällä ihmeellisellä voiteella, joka poistaa selluliitin ja -loosan, katkoo karvat ja tekee ihosta niin pehmyttä, että kuoriutuu kivasti pois sukkahousuja riisuessa. Sama hyyppä sitten menee itkemään lisäaineista. Minusta asetelma on jotekin korni. Kosmetiikka sisältää aineita, joiden nimeä ei kukaan normaalilla turpavärkillä varustettu ihminen osaa sanoa. Eikä mitään järjellistä havaintoa, mitä ne imeytyessään tekevät iholle ja elimistölle. Ja sitten vingutaan askorbiinihaposta. Että voi kamalaa, kun tässäkin on sitä lisäainetta. Tämä kuulkaa koskee nykyään jo mieshenkilöitäkin. Partavesiä ja kasvovoiteita ja hiustenhoitotuotteita alkaa olla vähän joka jannulla. Siinä sitten kilvan vaimon kanssa tälläydytään ostoshelvettimatkalle itkemään lisäaineista eineshyllyn eteen.

Suhteellisuudentaju alkaa varmaan kadota. Media syytää mitä villimpiä väitteitä tuuteistaan. Nyt parutaan lisäaineista. Aikaisemmin on kiljuttu sekä tehotuotannosta, rasvan laadusta, kolesterolista tai sen haitoista, lihavuudesta, laihuudesta, liikunnasta, liikkumattomuudesta, sokerista, suolasta ja helvetin monesta muusta asiasta. Kokonaisuus jää jalkoihin niin, että kolisee. Tämän olen huomannut, kun omaratkaisukeskeinen ja  intopäinen ra-vit-se-mus-hit-ler yrittää parantaa laboratorioarvojani. Sitä yhtä. Kolesterolia. Kuulun sukuun, jolla on luonnostaan korkea kolesteroli, niin onko tutkittu, että me sitten potkaisemme tyhjää aikaisemmin kuin muut? Framille vaan! En jaksa tonkia sitä jostain Kuukkelin uumenista. Mummo korkeine kolesteroleineen eli liki satavuotiaaksi. Ei sylkenyt lasiin, oli keskivartalolihavuuttakin havaittavissa ja niin poispäin. Eli olen erittäinkin skeptinen tämän yhden arvon kanssa. Kysynpä heti perään, että miksi ennen puhuttiin verisuonten kalkkeutumisesta?? Onko se jotenkin muuttunut pehmeiden rasvojen myötä rasvoittumiseksi? (Minkä vimmatun kovien ja pehmeiden rasvojen??)

Mutta kohta tässä vasta hukkuteille joudutaan. Ihmiset ovat kuin seipään nielleet, kun eivät uskalla syödä voita eivätkä margariinia. Eivät lihaa eivätkä kalaa. Eivät osta eineksiä eivätkä jauhoja. Eivät leivonnaisia eivätkä näkkileipää. Eivätkä mitään niiden välitilojakaan. Kun kaikista on Joku sanonut, yleensä yksi tuttavan kumminkaiman eno, että joko ilmasto lämpiää saunalukemiin, merenpinta nousee niin, että suomalaiset ahtautuvat tuntureille, lisäaineet polttavat suoliston karrelle ja syöpä syö sisikunnan, kalanviljely tuhoaa meret ja järvet, pakkaukset täyttävät kaatopaikat, pakkausten kierrättäminen tuhoaa ilmaston ja tehomaanviljely kasvattaa Itämeren umpeen. Sitten vaan viljelemään siihen umpeenkasvaneeseen Itämereen vaikka riisiä. Kun ilmastokin on jo valmiiksi lämmin ja osaajiahan meilläkin asustelee täällä omasta takaa. Edes kotimaisia kasviksia ei uskalleta laittaa lautaselle, kun niissä voi olla "jotain", mitä ilkeä maanilveilijä sinne on salaa yön pimeydessä kylvänyt kaupunkilaisten päänmenoksi.

Uutisointi on järkiään aika hapokasta ja villiä. Toki myöntää täytyy, että ei voi olla kaikkien alojen asiantuntija toimittajaparkakaan. Vähähiilihydraattinen on siitä oivallinen esimerkki. Kaikki hiilihydraatit uutisoidessa vaan samaan nippuun, niinkuin tässä diabetesruokavaliossakin on menetelty. Että diabeetikko voi syödä "normaalia suomalaista ruokaa" ja leipää ja muuta, lääkitään sitten sen ruoan sivuvaikutukset kuriin ja järjestykseen. Eli pudotellaan verensokuritasot normaaleiksi väkisin ja väsyttämällä. Lääkityksellä. Samoin siis pinotaan kaikki hiilihydraatit samaan pinkkaan. Ennen, joskus 1980 -luvulla vielä, oli nopeita ja hitaita hiilihydraatteja, joista on jälleen alettu puhumaan. On hyviä ja huonoja hiilihydraatteja. Tässä alkaa kohta olla aika tuskallista tasapainoilla uutisoinnin melskeessä sen kanssa, mikä on hyvää eli huonoa. Samoin uutisoidaan hiilihydraattien rajoittamisesta D2- riskiryhmien ja sairastuneitten ruokavaliossa. Joka toinen uutinen jurputtaa, että lääkkeitä ja joka toinen, että ruokavaliota ja kolmas, että ihan vaan tavallista ruokaa. Ei mitään rajoituksia sokeritautisille, ei. Ei muutosta! Mutta nyt alkaa näyttää siltä, että muutos on ihan oven takana, ja pönkkä notkuu jo. Sitä en tiedä, ollaanko jo myöhässä.

Enivei, ruokavaliojutuista tuli jälleen mieleen se, että näitä ruokapäiväkirjoja kun laaditaan. Varsinkin ravitsemushitlerini innokkaasti kärkkyy muutamaa viikon päikkyä. Jos sinne menen, niin varauksella moiset vien. Kun Anna-Liisa kommentoi postaustani ruokapäikyistä ja niiden paikkansapitävyydestä, niin sain useammankin ahaa -elämyksen melkein perätysten. Rasitti ajukoppaani runsaasti, aih. Mutta tässä Anna-Liisan kommentista lainaus ja kiitos kommentoinnista:
-riksisraksis-
http://www.plus-size-tall.com/debbie-chazen-can%E2%80%99t-lose-weight-because-of-low-metabolism-11026

Siinä sanotaan: "For the first couple of days she also kept a video diary of what she had eaten that day followed by a written diary that she had to keep by recording what she had eaten at the end of each meal.

The findings were very interesting. The video diary recorded that Debbie had consumed 1500 calories where in fact she had consumed 3000 calories, an under reporting of 60%; and the written diary showed an under reporting of 43%."

Tv-dokkari juutuubissa kohdassa 1:50:
http://www.youtube.com/watch?v=1Kq3aheebGY
-raksisriksis-

Elikkäs tämä Debbie oli kirjaillut kauniisti päikkyynsä puolet tai alle syömistään kaloreista!
Että vikinä seis, ettette laihdu vaikka pidätte ruokapäikkyä ja noudatatte tunnontarkasti jotain elämäntapamuutosta. Järki käteen. Kyllä se peili on kova jätkä. Sille et kehtaa valehdella ainakaan kovasti. Tai ehkä vähän, voi olla että valehtelet enemmänkin, mutta se näkyy sitten tuloksissa. Ei tipu eikä putoa paino. Ja hyvä syy lämätä hanskat tiskiin ja jatkaa entiseen malliin! En laihdu, hip hurraa! Rax, Mäkkäri ja muut nakkikopit, here I come! Entistä ehompana! Onko pyörätuoleja vielä eteistiloissa? Saako täällä nauraa, vai onko tämä hieno ravintola? Samanlaiset! Ja loput koirapussiin, sekä kaupan kautta kotiin...Aaaah!    Häppee.


Jäniskevennyksenä ajattelin tässä toivottaa kaikille herkullista viikonloppua. Ajattelin mennä törsimään vähäiset roposeni paikallisliikkeessä myytävään luomupossuun, jos sitä on vielä jäljellä. Eikun syömään. Aion laitta possuun lisäaineita ihan itse. Toivottavasti on myös KAMARAA!
Lähetä kommentti