Virallinen tiedote Mahattarelle, matkalla jossain Hiilarimaassa.
Tuossa aiemmin kerroin tästä hiilareiden himosta, varmaan parissakin postauksessa.
Jääkaapin ovensaranat kuumenevat, ja leipälaatikon luukku käy kuin Höyry-Häyrisen suuvärkki. Pakastin sulaa alta kahden minuutin, sormet paleltuvat siellä herkkuja etsiskellessä.
On melko kummallista huomata, että mitä enemmän raksii hiilihydraatteja pois eväistään, niin sitä herkemmin SYÖTYÄÄN yhdenkin palan leipää tms. alkaa valtava hiilarihimotus. Se voittaa monet muut atavistiset vaistotkin. Ihan hirveätä.
Maalta tullessamme puhisin kiukusta, koska kroppani kertoi koko ajan, että "hei pahvi, sinulla on hurrrrja nälkä!". Olin syönyt kahveen kanssa iltapäivällä YHDEN karjalanpiirakan, tuoreen, herkullisen ja kotonatehdyn. Se aiheutti minulle niin raastavan nälän, että ei ole todellistakaan!
Tapoin näläntunteen pamauttamalla pannulle kananmunan. Ja join vettä todella paljon, sillä muutaman tunnin autosaunonta ei tee hyvää hipiälle. Istuimme siis viisi tuntia autossa, ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta koko 350km:n matkan. Helvetti irti. Vaikka imeskelin matkan aikana 1,5l:n vissypullollisen. Eli kuljettajan kulutus sadalle voidaan laskea siitä. Joka on tuiki liian vähän.
Sillin kanssa kompuroin tuossa alkukesästä. Kun en tajunnut sitä sokerin määrää, joka niihin eläimenosiin on piilotettu. Se on melko suuri...ja koska pidän sillistä, niin vedin aikaajoin sitä todellisen yliannoksen...! Ja ihmettelin sitä nälän määrää. Kun ei aiemmin ole tullut "nälkä".
Eli tulkitsen nyt paremmin näitä mahani lähettämiä viestejä sekä noudatan mummoni neuvokkia, ettei joka nälkään tarvitse syödä.
Lopputuloksena on, että vähän tarkistelen jälleen suuntia. Kyklooppi saa tänään kyytiä ja samoin mittanauha. Jos tuo pönttö tuossa vyötärön seutuvilla on riehaantunut, niin... tiedätte kyllä mitä teen. Heh, korjaan tottumuksiani. Näläntunne ei ole todellinen hiilareita syötäessä, sen huomaa nyt, kun on noudatellut tätä vähemmän hiilareita sisältävää syömäpolitiikkaa.
Jääkaapin ovensaranat kuumenevat, ja leipälaatikon luukku käy kuin Höyry-Häyrisen suuvärkki. Pakastin sulaa alta kahden minuutin, sormet paleltuvat siellä herkkuja etsiskellessä.
On melko kummallista huomata, että mitä enemmän raksii hiilihydraatteja pois eväistään, niin sitä herkemmin SYÖTYÄÄN yhdenkin palan leipää tms. alkaa valtava hiilarihimotus. Se voittaa monet muut atavistiset vaistotkin. Ihan hirveätä.
Maalta tullessamme puhisin kiukusta, koska kroppani kertoi koko ajan, että "hei pahvi, sinulla on hurrrrja nälkä!". Olin syönyt kahveen kanssa iltapäivällä YHDEN karjalanpiirakan, tuoreen, herkullisen ja kotonatehdyn. Se aiheutti minulle niin raastavan nälän, että ei ole todellistakaan!
Tapoin näläntunteen pamauttamalla pannulle kananmunan. Ja join vettä todella paljon, sillä muutaman tunnin autosaunonta ei tee hyvää hipiälle. Istuimme siis viisi tuntia autossa, ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta koko 350km:n matkan. Helvetti irti. Vaikka imeskelin matkan aikana 1,5l:n vissypullollisen. Eli kuljettajan kulutus sadalle voidaan laskea siitä. Joka on tuiki liian vähän.
Sillin kanssa kompuroin tuossa alkukesästä. Kun en tajunnut sitä sokerin määrää, joka niihin eläimenosiin on piilotettu. Se on melko suuri...ja koska pidän sillistä, niin vedin aikaajoin sitä todellisen yliannoksen...! Ja ihmettelin sitä nälän määrää. Kun ei aiemmin ole tullut "nälkä".
Eli tulkitsen nyt paremmin näitä mahani lähettämiä viestejä sekä noudatan mummoni neuvokkia, ettei joka nälkään tarvitse syödä.
Lopputuloksena on, että vähän tarkistelen jälleen suuntia. Kyklooppi saa tänään kyytiä ja samoin mittanauha. Jos tuo pönttö tuossa vyötärön seutuvilla on riehaantunut, niin... tiedätte kyllä mitä teen. Heh, korjaan tottumuksiani. Näläntunne ei ole todellinen hiilareita syötäessä, sen huomaa nyt, kun on noudatellut tätä vähemmän hiilareita sisältävää syömäpolitiikkaa.
Kommentit
Jatka samaan malliin! :D
Kiitos kannustavasta kommentista! Yritän jatkaa samaan malliin.