Elämme mielenkiintoisia aikoja

Tässä erilaisten ohjeiden, oppaiden ja auktoriteettien keskellä on hauska tarkkailla vellovaa keskustelun merta. Eipäsjuupastelu on kuumimmillaan nelisen kertaa vuodessa. Eroon kesäkiloista! julistavat hömppälehdet kilvan (anteeksi, en ole suuri naistenlehtien ystävä) iltapäivälehtien kanssa aina syksyisin. Joulun jälkeen tulee seuraava buumi, että eroon joulukiloista. Seuratakseen sitten kevään korvalla: Nyt bikinikuntoon! Ja kesemmällä taasen, että: Vielä ehdit bikinikuntoon. Mikään näistä ihmekertomuksista ei kerro, että mitä oikeasti pitäisi tehdä, kun on pääseet kurvit mutkistumaan. Parhaassa tapauksessa noin kolmenkymmenen viimeisen vuoden aikana...! Mielestäni laihtuminen on suoraan verrannollista urheiluun. Urheillessa täytyy treenata, tehdä aikatauluja ja sen sellaisia juttuja. Olen minäkin urheillut, ja ihan vakavalla naamalla. Laji jäi löytymättä, kun polvi petti teini-ikäisenä.

Nyt meidän pitkäaikaisläskien tilaa helpottamaan Varpu Tavi on yhdessä Kikka Lehtosen kanssa nikkaroinut uuden kirjan, johon myös hyvin tuntemani henkilö on saattanut julki muutamiakin reseptejä, linkki Varpulle. Siitä en ole varma, onko Varpu käyttänyt minua varoittavana esimerkkinä. Kiitos Kikalle ja Varpulle. :D

Tänään olen ollut aivan mielettömän väsynyt kaiken helteilyn ja ukkostelun jäljiltä. Ruokavaliooni syötin pahimmilla helteillä mm. suolamuikkuja suoraan purnukasta. Kesäkurpitsa, kiinankaali ja varhaiskaali ovat edelleen must, piirakankuorina, pasteijanpäällysteinä ja salaattiaineina. Yksinkertaistakin yksikertaisempia eväitä saa kukka- ja parsakaalista. Varhaiset nippuporkkanat, rajallisessa määrin, uppoavat maaruun kuin väärä raha, ja sommarlitku on saatava aikaan, maksoi mitä maksoi. Pihassa kasvaaa hernettä, joka tosin on yhden herneen herneenliskoja täynnä, papuja neljää eri sorttia ja herkullista kukkista saa kaupalta pienellä vaivalla. Tuota kesäsoppaa vaan ei voi paljon syödä, kun se nostaa aika paljon verensokeria, mutta kerran kesässä pitää herkutella senkin uhalla. Vaikka senkki kaatuisi päälle.

Mitä muuta ihmeellistä on tullut syötyä, niin ostin tässä naudan lapaa. Oli muuten erinomaisen herkullisen marmoroitunutta. Pistin sen mausteliemeen, jossa oli chiliä, soijaa, oliiviöljyä ja mallasetikkaa. Hyvää tuli. Viime lopuksi pakastin kimpaleen. Veistelin sitten puolijäisenä siitä alle puolensentin siivuja, käytin grillissä. Lisukkeeksi reipasotteinen vihannessekoitus. Mukaan maustekastike majoneesiin tällättynä. Ähky.
Äkkikuolema on saatu aikaa myös kukkisgratiinilla, josta seuraavana päivänä väänsin ärjyn sopan. Touhosekoittimeen vaan kerman kera ja lämmäytys kattilassa. Lisukkeeksi ei tarvita mitään, mutta jälkkäriksi marjoja kermavaahdolla.

Nälkäisenä ei pidä mennä kauppaan, eikä alkaa kirjoittamaan minkään sortin blogia! Ei. Nyt tuli sellainen himo eilen väsäämiini varhaiskaalikääryleisiin, että oksat pois! Niissä on sisällä jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, paprikaa, munakoisoa ja chiliä. Kaikki paistettuna ja lehteen käärittynä, sekä tietenkin täytteessä on myös hakattua kananmunaa. Melkein kuin lihapasteija ennen vanhaan.

...menen syömään.
Ja pikku muoks: lukaisepa Jussi Kuuselasta!