MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Terveeks täältä tänään. Aurinko paistaa, linnut karjuvat ja mustarastashäirikköpesue pitää tiiviisti hereillä. Ensimmäinen kylmähkö yökin oli yllättänyt. Myöhään yöllä tai oikeastaan aikaisin aamulla rymysin vessaan, koska syyskesäripaska päätti ryhtyä hankalaksi.Veskiin siis piti päästä. Rapuissa tajusin, että avoinaisesta akkunasta huokuu sisään muutakin kuin itikoita ja tiaisia (siis niitäkin on vieraillut siinä ikkunalaudalla kuijottamassa). Huokuminen oli todella viileää ilmaa. Hrrr. Ensiajatus, etteivät vaan kasvikset pihalla paleltuisi. Se uhka mahdollisesti olisi kyllä. Asteita kyökin mittarissa +5,5 Celsiuksen asteikolla. Olen pyöritellyt silmiäni riviltä toiselle ja kysymyksestä toiseen keskustelu- ja jeesusteluryhmissä, -palstoilla ja sen sellaisissa paikoissa. Osa kysymyksistä tuntuu olevan viheliäisiä trolleja tyyliin: "Olen karpannut nyt kaksi päivää enkä laihdu yhtään! Teenksmä jotain väärin? Voittekste tietävämmät auttaa?" Joihinkin minäkin olen sitten, on...

Kas vain, sanoi kasvain ja kasvoi vain. Minulla on kasvanut lähinnä kipu ja kipukynnys. Käteni on ottanu taas kierroksia ihan kaikesta siinä määrin, etten enää viime viikon loppupäivinä nukkunut kuin särkylääkkeiden ja lihasrelaksanttien voimalla. Nappia vaan huuleen. Siltikin heräilin kesken unien ja sehän teki hevelettoksen hyvää työkunnolle. Pox. Silmät roikkuivat puolitangossa körötellessäni kotoa kohden asemapaikkaa. Enkä herännyt edes mustalla kahveella. Jotenkin haahuilin taas kotoon. Ja kiroilin tätä dominoivaa kipua. Ja sitten paukahti eteen leikkaus, jota olin odottanut jo talvemmalla. Ettei menisi tämä puutarhurointiaika ihan pieleen. No, menihän se pieleen ja poskelleen. Sain tiistaina kuulla, että torstaina leikellään hyppystä, sitä oikeaa, jälleen! Välissä olisi käytävä tarjoamassa kättä tippaiitan tykönä. Sekä filmattava syän. Verenimijä olikin oikein ekspertti, tälläkertaa suoni löytyi heti ekalla, eikä kyynärtaipeessa ole helvetinmoista sinelmää muistuttamassa labrar...

Sama asia. Ostoshelvetit, kauppapuodit ja kiskat ovat tunkutäynnä kansalaisia, jotka osteskelevat kaikenlaista turhaa krääsää suvun ja perheen harmiksi. Nykykakarat kun eivät tunne kiitollisuutta joulukuusenkarkeista, parista nahistuneesta omenasta, palaneista pipareista ja pihlajanmarjamarmeladista voimapaperipussissa, joka on teipattu maalarinteipillä ja päälle piirretty tontunkuva. Ei kun pitää olla parpie ja mailitlepouni ja ties mikä trasformeri. Vähintään 3D ja hilkut päälle. Toista se oli ennen, kun kahlattiin hangessa huopatossut täynnä lunta haulikon kanssa riehuvaa perheenpäätä karkuun kohden koleaa salomökkiä. Niin se oli, ennen oli kaikki paremmin. Ei kinunneet kakarat pleikkaria. Tämänjouluiset lahjat on hankittu onneksi jo hyvissä ajoin. Avioliiton kautta saadulle lisäosalle hommasin sellaisen taskulampun, että nyt näkyy pimeääkin pimeämmässä vaikka naapuriin. Olisi vielä se naapuri, johon näkyä. Lapsenlapsenkin lahjapaketit on jo kääritty. Olen tyhmä mummo, minulta...

Nautin tässä samalla, vaikka nyt joku alkaa kirkumaan, aamupalaani. Kourallinen pillereitä, lasi piimää 2,5 prossaa rasvaa, kun vahvempaa ei saa. Keitetty kananmuna, juustoa, tomaattiviipaleita, majoneesia, itsevärkättyä yrttisipulisuolaa ripsaus, siivu kesäkurpitsaa, salaatinlehtiä ja muutamia valittuja valkosipulimeetwurstin siivuja lisäksi, jälkkäriksi kahvia punaisella maidolla. Kyllä näillä nälkä lähtee joksikin toviksi. Eilisellä aamiaisella nälkä pysyi poissa vähän liiankin hyvin. Söin vasta illalla. Tuttuni sähkötti minulle, että Prisma Studiossa olisi jälleen asianvierestä asiantyngän tallaamista. Todella. Pitkään on kiljuttu siellä ja täällä, että karppaus on uskonto, tai jos ei ihan uskonto, niin ainakin uskonlahko. Tuotiin oikein uskontotieteilijä rutuun posmottamaan, että rajoitukset ja määräykset ovat sen merkki, että uskontohan se. Pam. Asia loppuun käsitelty. Uskonto. Nyt sitten vaan hakemaan uskonlahkon statusta. Ihmettelen tässä ääneen, että mitenkäs sitten...

Tai vieressä. Tai ainakin melko lähellä sitä uraa, jossa on kuljeksittava. Melko läheisesti on sukua tielle se ura. Toiset väittävät elämänuraksi. Pohdiskelen tässä oman toimen ohessa vähän kaikkea. Välillä tämmöinenkin posti teille. Ja pakollinen resepti, tietenkin. Jossa tärkein ainesosa on boldattu. Tässä aamun tunteina olen seikkaillut siellä täällä. Ja varsinkin täällä. Internetissä. Verkossa. Lentsu on siinä vaiheessa, että vaikka hellelukemia mättää, niin hytisyttää ja paleltaa vaan. Nokka vuotaa ja ääni pihisee. Aloittelin tätä postausta jo viime viikolla, mutta savolaenen supermies iski tähän, se Vituiksmän. Joten naputtelen tätä uudelleen. Tulee melkein uusi postaus tästä.Olen käynyt vakoilemassa muiden kirjoittajien blogeja. Muiden muassa Mirkan Kysymyksiä syömisestä on eräitä lemppareitani. Samoin Karppisiskot   että Pullapoliisi . Kaltaiselleni mummelille kaikissa noissa on sitä jotain. Karppiksien blogissa kuin Mirkallakin oli tänään soppaa, ja minä niitä yhdistele...

Kun tässä on tullut elämän varrella keräiltyjä repsettejä muutaman pienen keittokirjan verran, niin ammensin niiden uumenista intialaisittain väsättyä evästä. Nauris on uskomattoman monipuolinen juures. Maultaan juuri sopivan mieto, ja suomalaisen ruokakulttuurin unohdettu sankari. Helpommin ja nopeammin satoa tuottava peruna pyyhkäisi nauriin suomalaisten ruokamaailmankartalta melko nopeassa tahdissa. Voisin väittää, että melkein kaikkia ruokia, joissa käytetään perunaa, voidaan valmistaa myös nauriista. Ja aika paljon olisin valmis korvaamaankin. Maukkaampi nauris on kuin peruna! Mutta asiaan, virkkasin curryä ja muuta herkkua. Helppoja ja nopeita. Syntyy tumpelommaltakin ruokamatkailijalta! MASALA PORIYAL eli mausteiset nauriit neljälle, valmista alle puolen tunnin! ½kg nauriita kuorittuna ja kuutioituna reiluiksi kuutioiksi 2 isoa sipulia pilkottuna 2 tomaattia pilkkeinä 1 tl valkosipulimurskaa 1 tl inkivääritahnaa 2 vihreää chiliä silputtuna 1 tl tummaa sokeria 1 ...

Tässä taannoin ryntäilin ympäri vasta-avattua ja tuntemattomassa järjestyksessä tavaraa taritsevaa kauppapuotia. Oli maustekastiketta ja kissanruokaa, lastenvaippoja ja palvelutiski. Maitohylly oli kivasti piilotettu perimmäiseksi ja jotenkin jäi sekava olotila kaupassa kaahaamisesta. Ahtaudentuntua ei poistanut edes soutaminen veneellä keskelle lampea. Oli se vaan taas myymäläsuunnittelijan taidonnäyte numero yksi! Alku oli kyllä lupaava, kun oli vielä tilaa. Mutta tuntui, kuin hyllyt olisi ahdettu alati pienenevään tilaan kohden maito-osastoa. Puistattaa edelleen. Tästäpä sitä saa oivallisen aasinsillan pieksämään markkinointia ja mainontaa noin yleensä. Tästä oli jo joku älähtänyt/jotkut älähdelleet helzinski pravdassa eli hesarissa näin meidän kesken. En nyt jaksa mennä koko viikon hesarisumaa purkamaan, mutta kuitenkin. Samoin tuntui jotenkin hiuksianostattavalta tämän artikkelin anti Mediuutisten sivuilla. Tietenkin, kun tarkastelee artikkelia sen valossa, että mitä viimeisen ...

Aika moni minuun yhteyttä ottanut, on valittanut olotilansa olevan huono ja pyytänyt neuvoja. Minähän se olenkin oikein varsinainen guru näissä ravitsemusasioissa, hjoo. Omaakaan oloa ei voi aina sanoa juhlallisen hienoksi, niin en lähde kovasti korjaamaan kenenkään muun olotilaa. Kroppa kun on yksilöllinen. Olo on ihan omanlaisensa itse kullakin toimijalla. Edellisessä lätinässäni höpisin pirstaloitumisesta. Kai se on tämäkin jonkinlainen osoitus pirstaloitumisesta ja pilkkoutumisesta ruokarintamalla, että kohta ei enää tiedä mitä saa ja mitä ei saa syödä, mikä lyhentää ikää, mikä pidentää ja mistä saat riittävästi olotilanrakennusaineita! Johan se nyt on perskeles! Olen monesti tässä pälissyt ruoan aitoudesta. Olen tullut siihen tulokseen, että olemme hukassa. Todellakin siis. Täydellisesti hakoteillä. Out. Emme enää syö ruokaa, joka on terveellistä ja maukasta, maukasta ja terveellistä. Syömme ravinteita, ravintoaineita, mikroravinteita, makroravinteita, kolesterolia, partikkeleit...

Seuraavassa on taas sellaista narinaa vähän joka asiasta, että heikkohermoiset älkööt vaivautuko. Hyllyin taas ja jälleen terveyskeskustelujen suossa. Hilluin myös stalkkaamassa, mitä kaikkea pulistaan laihtumisesta ja sen suunnattomasta keveydestä. Tutkailin virallisen kaavan suosituksia ja epävirallisen. Mietiskelin ravinnehienosäätöä, tehotuotettua, luomua, suomua ja muuta sellaista. Sai aikaan melkein mielenhäiriön, halvauksen, tulpan, manian ja pari syndroomaa. Totesin tyynesti, että vahvasti vaikuttaa siltä, että mennään ahteri edellä seiniä päin ja kuin orava kohti latvaa. Lillukanvarsissa kieriskellessäni, olen nimittäin ääliömäinen hifistelijä ja pilkunviilari, huomasin jättäneeni vähemmälle sen kaikkein tärkeimmän. Oman kroppani! Jyrryyttäisin tähän Matti Salmisen bassoäänellä, 120dB, että mistä alkaisin! Hämmästyttävän moni ei tunne sitä tärkeintä, omaa itseään. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Tarkoitan tällä näitä "itseään etsimään vetäytyviä" julkkiksia ja muit...

Tässä erilaisten ohjeiden, oppaiden ja auktoriteettien keskellä on hauska tarkkailla vellovaa keskustelun merta. Eipäsjuupastelu on kuumimmillaan nelisen kertaa vuodessa. Eroon kesäkiloista! julistavat hömppälehdet kilvan (anteeksi, en ole suuri naistenlehtien ystävä) iltapäivälehtien kanssa aina syksyisin. Joulun jälkeen tulee seuraava buumi, että eroon joulukiloista. Seuratakseen sitten kevään korvalla: Nyt bikinikuntoon! Ja kesemmällä taasen, että: Vielä ehdit bikinikuntoon. Mikään näistä ihmekertomuksista ei kerro, että mitä oikeasti pitäisi tehdä, kun on pääseet kurvit mutkistumaan. Parhaassa tapauksessa noin kolmenkymmenen viimeisen vuoden aikana...! Mielestäni laihtuminen on suoraan verrannollista urheiluun. Urheillessa täytyy treenata, tehdä aikatauluja ja sen sellaisia juttuja. Olen minäkin urheillut, ja ihan vakavalla naamalla. Laji jäi löytymättä, kun polvi petti teini-ikäisenä. Nyt meidän pitkäaikaisläskien tilaa helpottamaan Varpu Tavi on yhdessä Kikka Lehtosen kanssa ni...

Tai allikossa, pikemminkin. Synkeä hiljaisuuteni on tuonut päähäni uusia ajatuksia ja muuta mutaa. Olen ruotinut miksi -merkkisiä kysymyksiä kyllästymiseen asti. Piimää on kulunut. Ja lunta lapioitu. Luovaa työtä. Projektit könöttävät sievässä pinossa, kuka missäkin. Ainoa edistyvä projekti on tapahtunut koirarintamalla. Mutta se etenee nyt omalla painollaan. Jonkin aikaa. Tupakointia en ole aloittanut, vieläkään, vaikka välillä  mieli tekisi. Sillä painonperkele on nyt tyssänyt tähän nykyiseen lukemaan käytyään jo alle 110kg:n. Siinäpä se. Eli olen pyöritellyt ja paukuttanut ja vääntänyt ja kääntänyt. Sainkin aikaan tolkullisia tuloksia. Aika paljonkin. Mutta, mutta. Mitään ei tapahdu, ellei itse asioille jotakin tee. Oliko jollekulle yllätys? Mennyt viikonloppu meni hyväntuulisten juhlien merkeissä. Aloitin perjataina, kermakakulla ja etenin sen kautta punkulla lauantain kuohuviinisessioon. Sain "kukkia", enkä raaskinut niitä tuhlata, kun "olivat oikeita" el...

Eilen palelluttaessani itseäni pakastimen syövereissä, löysin useampia pussukoita pakastamiani sieniä. Rakastamiani myös, kuten olette jo aiemmasta ylistysvirsien määrästä huomanneet! Löysin pussukan rouskuja. Ja tiedän, että tuolla on vielä lisääkin. Pähkin siinä samalla, että mitähän kaikkea rosolliin tuleekaan. Punajuuria, porkkanaa, suolakurkkua ja sipulia nyt ainakin alkajaisiksi. Toiset laittavat myös happaman omenan. Piparjuurikerman kanssa tarjoillaan, mielellään punajuuriliemivärjätyn kerman. Ja tämän jälkeen ryöhähti mieleen, että sienisalaattihan on mitä karpeinta ruokaa. Noniin, tollo, lue uudelleen: KARPEINTA. Ei karmeinta. Siis tietenkin sienten ystävien mielestä. He, jotka sienistä eivät pidä, voivat mennä vaikka -öööh- tuota, tämä on perheohjelma, en nyt kehtaa näin joulun alla sanoa, minne voivat mennä. Aatelkaapa: sieniä hakkeena, syntyy loistavasti isolla veitsellä leikkuulautaa vasten paukuttamalla. Sipulihaketta sienten sekaan ja mielen mukaan: joko kermaan tai...

Sain tässä jonniinmoisen herätyksen päivänä muutamana tutkaillessani kyökkini uumenia. Suomeksi sanottuna, katsastin pari loodaa, josko niiden järjestämisellä saisi lisää säilytystilaa. Hiki tuli, mutta mehulinkokin löytyi. Edellinen käyttökerta taisi olla joskus viime vuoden kevättalven puolella. Pesin härvärkin ja aloin suunnitella herkullisia tuoresmehjuja. Kas, respektistä voi nyt unohtaa klassiset omenat, päärynät, appelsiinit ja muut etelänhetelmät. Raapiessani siinä ohtaani, ajattelin pistää hiukopalaksi annoksen hapankaalia. Unohduin kaalinhakureissulla jääkaappiin. Tein sen uumenista löytöjä. Pala lanttua,varsisellerin jämä, juurisellerin kappale, muutama pieni nauris, suolakurkkuja (OIKEITA), kaalia, porkkanoita, punakaalia, paprikaa, tomaattia, chiliä...ja niin edelleen! Purin ne kaikki leikkuulaudan välittömään läheisyyteen. Vielä sipulia, valkosipulia ja inkivääriä kaveriksi, niin eiköhän siitä jotain tule! Eli mehulinkoni kitaan joutui lantunpalanen, parit s...